LT4 = ihan oikea lääkäri

2017/08/07
Kuopio, I'm back. Aloitan neljännen vuoden opintoni tänään enkä voi uskoa, että olen oikeasti tässä pisteessä. Tämän kouluvuoden jälkeen pitäisi olla jollain tasolla valmis ottamaan jo vastuuta, kun monia odottavat lääkärinsijaisuudet ympäri Suomea. Muistan vieläkin ihan elävästi, kun fuksivuonna neloset oli omaan silmään ihan oikeita lääkäreitä. Voin nyt vinkata tuleville fukseille, että ei kannata sellaista illuusiota pitää yllä, aika pihalla ollaan vieläkin. Vaikka työkalut sen kanssa pärjäämiseen on toki karttuneet vuosien varrella.


Itse en ole vielä lyönyt lukkoon ensi kesän suunnitelmia, joten spekuloidaan sen sijaan tulevaa syksyä. Jollain tavalla olen laittanut tähän vuoteen paljon enemmän odotuksia ja tuntuu, että vuodesta on tuleva paljon rankempi kuin edeltäjästään. Faktana pitää tosin sanoa, että lukkari näyttää hyvinkin inhimilliseltä myös tänä vuonna eikä burnoutia taida tulla. Jollain tavalla kuitenkin vastuu painaa ja opiskelussa on ihan erilainen motivaatio, kun tietää, että tulee tarvitsemaan mahdollisimman paljon omaksuttua tietoa ensi kesän töissä. 
Meidän nelosvuosi on kivasti jaettu viiden viikon blokkeihin, jolloin saa rauhassa keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Vuosi alkaa kirurgialla, jota odotan sekavin fiiliksin. Toisaalta kiva, että pääsee harjoittelemaan pientoimenpiteitä, tikkaamista ja luomenpoistoja, mutta sitten toisaalta leikkausindikaatioiden tankkaaminen voi käydä aika puuduttavaksi. Kirurgiaan sisältyy viikon mittainen hajautus, joka omalla kohdallani osui Joensuuhun. En oikeastaan olisi voinut toivoa paremmin, sillä nimenomaan halusin päästä tutustumaan Joensuun meininkeihin sen ollessa yksi potentiaaleista tulevaisuuden kotikaupungeista. 


Kirran jälkeen lomaillaan, vietetään kaksi viikkoa terveyskeskusopetuksessa ja sen jälkeen orientoidutaan jälleen perinteisen opiskelun pariin, kun on fysiatrian vuoro. Fysiatriasta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä kokeneempi tiedonlähteenikään ei ole sitä vielä suorittanut. Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää. Fysiatrian viisiviikkoisen jälkeen on aika jälleen lomailla hiukan, kunnes joulun jälkeen on aika palata psykiatrian pariin. Psykiatriaa odotan oikeastaan todella paljon! Mielenterveys ja -sairaudet ovat aina kiehtoneet minua, vaikken uskokaan sen olevan erikoistumisalani. Psykiatriaan niin ikään sisältyy viikon mittainen hajautus ja jälleen Onnetar suosi minua, sillä kaupungiksi valikoitui Jyväskylä, joka oli toinen salainen haaveeni.
Psykiatriasta siirrytään luontevasti neurologian pariin, joka myös on hiukan hämärän peitossa. Potentiaalisesti mielenkiintoinen ala, mutta hyvin tarkkaa ja pitkäjänteistä työtä ymmärtääkseni, joten saa nähdä kuinka välistä kärsimätön luonteeni sietää. Neurologiaan on perinteisesti liittynyt viikko neurokirurgiaa, joka nyt yllätyksekseni onkin puolentoista viikon mittainen. Toivottavasti saan syvärini neurokirralle tehtyä ennen tuota kurssia, ei muuten ehkä kehtaa ilmestyä paikalle. Ja näin on vuosi tuotu päätökseen. Blokkien sisässä ja välissä juoksee yleislääketieteen, infektiosairauksien ja geriatrian seminaareja sekä lopputentit. 


Tämä vuoden kattava paketti on toivottavasti muokannut opiskelijanrentuista tiedonjanoisia ja vastuullisia urapolkunsa hyvin varovaisia ensiaskeleita ottavia lääkärinalkuja. Tosiasiahan on se, että koulussa voidaan antaa hyvä teoriapohja sekä tiedot siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, mutta todellinen ammatin oppiminen tapahtuu töissä. Tuoreella tiedolla, mutta ännäluvun pienuudesta johtuvalla epävarmuudella varustetut nuoret lääkärit joutuvat seuraavaksi koitoksekseen arvuutella, mitä kymmenen eri seniorilääkärin tarjoamasta eriävästä informaatiosta itse noudattaa. 


Kannatan elämässä pehmeitä arvoja ja elän kuten opetan. Niimpä nautin ekalla viikolla Kuopiosta kaksi ensimmäistä päivää, jonka jälkeen menen hieman lepuuttelemaan tiedonähkyisiä aivojani mökkilaiturille. Tässä postauksessa oli myös teille, rakkaat lukijat, tietoähkyn paikka varmasti. Vaikka mieleni tekisi jatkaa juttua vielä, niin palataan asiaan tulevissa postauksissa. Mikäli nelosvuosi tai opinnot ylipäätään kiinnostaa enemmän tai jäivät epäselväksi, pistä kommenttia perään! On aina ihana lukea teidän mietteitä ja kokemuksia käsitellyistä asioista, ollaan saatu niin mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi, kiitos siitä. 

Muistathan, että jos mun puuhat kiinnostaa, kannattaa ottaa somet haltuun ↓ Parhaiten arkeani ja juhlaani pääset seuraamaan instassa (@annithe) tai snäpissä (@laameri). Nähdään siellä! 

6 kommenttia :

  1. Ui kuulostaa mahtavalta vuodelta! Mun sisko oli Joensuussa tän kesän apulaislääkärinä just 4. vuoden jälkeen ja viihtyi siellä hyvin. Itse kyllä lueskelen mieluusti lisää näistä koulujutuista, kaks viikkoa vielä töitä ja sitten alkaa meikäläisen taival Meilahdessa. Nyt on viel intoa älyttömästi, mutta luulenpa että se hymy hyytyy kyllä jossain vaiheessa :D Silloin mieluusti lueskelee kyl näitä "vanhempien" juttuja motivaattoriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon itekin erityisen motivoitunut tänä syksynä! Saa nähdä tuottaako sitten hedelmää :D Okei, mielenkiintoista! Mekin ollaan sitä Joensuuta vakavasti harkittu :)
      No varmasti niitä laskuja motivaatiossa ehtii tulla kuuden vuoden aikana, mutta sitten taas tapahtuu jotain joka antaa himmeen motivaatiobuustin! Eli hienoa, että oot motivoitunut ja kannattaa ottaa nyt koulun alusta kaikki irti! Paljon tulee tärkeää asiaa ekoina vuosina, vaikkei se välttämättä aina siltä tunnukaan :)

      Poista
  2. Syvärit - kerro lisää :D Muutenkin kiva ja mielenkiintoinen postaus! Klinikka on vielä kivasti sumun peitossa opintojen tässä vaiheessa, joten on mukava saada pientä etukäteistietoa siitä, mitä se sitten oikeasti on :) Mä pelkään jo etukäteen tuota nelosvuoden jälkeistä ekaa "oikeaa" sijaisuutta, kun tiedän jo nyt, miten pihalla oon vielä silloin :D No, onneksi siihen on vielä aikaa.

    Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en haluaisi :D Kunnon katastrofi! Mutta yritän oikeasti syksyn aikana saada sen tehtyä. Aiheena aivoruhjeen ennaltaehkäistävät riskitekijät, mielenkiintoinen aihe, toteutustapa vaan ei! En tajua, kuinka vaikeaa on kirjoittaa parikymmentä sivua, kun esimerkiksi blogin parissa tulee kirjoitettua kaksi kolme sivua helpostikin :D
      Kiva kuulla! Yritän nyt enemmän keskittyä näihin koulujuttuihin, kun se on kuitenkin sitä tämän blogin leipätyötä :)
      Mäkin sitä jännitän, mutta nyt kun näiden vanhempien kollegoiden kanssa asiaa puinut, niin ei se niin mahdottomalta vaikuta! Ei siis vielä kannata sitä jännätä, kaikki selviää :D

      Kiitos ja samoin!

      Poista
  3. Huh, olipahan urakka lukea postauksesi keväästä asti tähän postaukseen, mutta kyllä kannatti! Keväällä jotenkin lukujen lomassa unohdin käydä lukemassa, vaikka olisi ehdottomasti kannattanut. Kivoja juttuja olit kirjoitellut ja motivaatio lukuja kohtaan nousi vain enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huiii, onpa mahtava kuulla! <3 Niin ne helposti vievät luvut mukanaan, mikä sinänsä onkin hyvä juttu ;) Loistavaa! Eli kovalla puhdilla syksyä eteenpäin, huippua!

      Poista