Normaalipainoisesta pluskokoiseksi hetkessä

2017/06/28
Minä, normaalipainoinen, urheilullinen ja terve nainen, olen jostain kumman syystä alkanut ajattelemaan itseni pluskokoisena. 

Normaalipainoinen, mutta pluskokoinen, mikä tää juttu nyt on?

Kauniita, normaalipainoisia ja terveen näköisiä naisia, jotka profiloivat itsensä pluskokoisiksi malleiksi, näkyy paljon esimerkiksi instagramissa. Normaalipainoinen sananakin jo jotenkin särähtää korvaan, kuulostaa ihan selittelyltä. Normaalipainoiseen yhdistetään monesti vähän reittä, pyöreää takamusta ja pikkasen masua, harvoin hoikkia sanotaan normaalipainoiseksi. Myös hoikkuus on normaalipainoa, mutta niin ovat monet muutkin. Mutta sepäs tässä onkin niin kieroutunutta, kun normaalipainoisista on tehty pluskokoisia. 



Instagram-feedini oli täynnä ammattiurheilijoita, fitnessmalleja sekä petite-mallisia muotibloggaajia. Kuin huomaamatta oma maailmankuvani alkoi kaventua. Koska tätä feediä tuli selailtua päivittäin, olivat ne naiset minulle tavallisen määritelmä. Ja kun instagram huomaa mieltymyksesi, se työntää sinulle lisää samankaltaisia tilejä seurattavaksi, kuvia tykättäväksi ja ihmisiä stalkattavaksi. Näin ollen lähestulkoon kaikki naiset, joita sosiaalisessa mediassa näin, olivat ainakin kolme vaatekokoa pienempiä tai omasivat enintään 10 % rasvaa timmien lihastensa yllä. 

Huomasin muutoksen ajattelumaailmassani. Ajattelin, että minunhan täytyy olla kuten nuo, jotta en olisi lihava, jotta voisin sitten laittaa kivoja bikinikuvia reissuiltani ja voisin inspiroida muita. Miten kauheaa nyt edes kirjoittaa noita sanoja tähän, kuinka noloa edes tunnustaa ajatelleensa noin. 



Vaikka yhä ihailenkin noita kauniita, upeita naisia, en enää koe, että minun täytyisi tavoitella heidän ulkonäköään. Saan olla upea, kaunis ja itsevarma omassa kurvikkaassa kropassani. Saan olla terve, urheilullinen ja no, normaalipainoinen. Normaalipaino on muuten aika laaja skaala, oletteko huomanneet? Normaalipaino määritellään painoindeksin, joka on pituuteen suhteutettu paino, mukaan. Ylipainon rajaksi on määritelty BMI 25.0 kg/m2, sillä sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa. (1,2)  Esimerkiksi minun kunnioitettavalla 178 sentin varrellani voisin painaa mitä vain 59,6 ja 79,2 kilon väliltä. 

Oma ajattelumallini on muuttunut hiljakseltaan takaisin huomaamaan, että maailmasta löytyy kaiken kokoista ja kaiken näköistä tallaajaa, eikä minun tarvitse kuulua timmeimpään, kauniimpaan tai lihaksikkaimpaan kymmenykseen tunteakseni iloa ja ylpeyttä itsestäni. Pienenäkin, kun mietimme ystäväni kanssa, olisimmeko mieluummin maailman kauneimpia vai maailman viisaimpia, valitsin viisauden.



Alkuun päästäkseni lakkasin seuraamasta suurinta osaa noista kauniista ihmisistä, joiden upeat kuvat olivat vieneet ajatukseni sivuraiteille. Sen sijaan otin seurantaan monia ihania tilejä, joissa päätähtinä olivat enemmän itseni näköiset naiset. En vieläkään pidä tavasta kutsua normaalipainoisia malleja pluskokoisiksi, mutta tajusin, että vaikka malliala laskeekin heidät pluskokoisiksi, ei minun tarvitse. Itseäni tai muita. Sittemmin seurantaan on päässyt monia hoikkia ja lihaksikkaita naisia, joiden tilit keskittyvät muuhunkin kuin ulkonäköön ja voivat inspiroida uusilla tavoilla. Kurkkaa tekstin lopusta omat suosikkini!



Haluaisin itse keskittyä nykyisen ulkonäkökeskeisen somemaailman keskellä luomaan terveellistä ja luonnollista kehonkuvaa. Erilaiset kropat tässä maailmassa ovat tavallista eikä kaikkien tarvitse pyrkiä samaan muottiin. Jokaisella meillä on oikeus tuntea olonsa hyväksi oman itsensä sisällä ja kaikenlainen bodyshaming on tuomittavaa, koski se sitten laihoja tai lihavia. 

Positiivisia viboja, kauniita ku(r)via ja ennen eri näköisiä, kokoisia ja oloisia upeita vahvoja naisia löytyy muun muassa näiden tilien takaa: breekwarren, iamlaurawells, lottawin, mariannepykalainen, annafritzdorf, reettachristina, susannaaforsell, funkygine, saratickle

★ Muistakaahan ottaa myös meikän somet haltuun, blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★

Lähteet:
1. Obesity: preventing and managing the global epidemic. Report of a WHO consultation. World Health Organ Tech Rep Ser 2000;894:i-xii, 1-253
2. Clinical Guidelines on the Identification, Evaluation, and Treatment of Overweight and Obesity in Adults--The Evidence Report. National Institutes of Health. Obes Res 1998;6 Suppl 2:51S-209S

NOVA-osaston kesäuunona

2017/06/25
Lääkäri Anni Kotiranta? Lääketieteen opiskelija Anni? Lääketieteen kandi, vai sittenkin kanditaatti, Kotiranta? Lääkäriopiskelija Anni? Amanuenssi Anni? Yksi kesän vaikeimpia päätöksiä on ollut tittelin päättäminen. Amanuenssissa on tiettyä viehätystä, kun asiaan vihkiytymättömät saattaisivat lykätä vaikka samaan kastiin esimerkiksi dosentin tai professorin kanssa. Toisaalta, liika vastuukaan ei ole hyväksi, etenkään vielä tänä kesänä, kun todellisia oikeuksia ja sitä kautta myöskään vastuuta ei vielä ole. 


Eräässä aamukoulutuksessa seniorilääkärin ilmoille heittämä kesäuuno Kotiranta voisi omasta mielestäni toimia varsin hyvin. Se kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken tarpeellisen. Vaikka talo onkin jo jonkin verran tuttu, on uuden osaston tavoille opetteleminen aina yhtä aikaa vievää. Varsinkin kun täällä NOVAlla pitää miettiä kotikuntoisuus, kotihoidon tarve, jatkohoitopaikan kesto ja muita käytännön asioita, joita ei koulussa kyllä olla vielä käyty.

Mikä on tämä paljon puhuttu NOVA ja mitä kuuluu kesäuunon työnkuvaan? NOVA on lyhenne sanoista nopea vaste. Alunperin osasto onkin tarkoitettu päivystyspotilaille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista sairaalahoitoa ennen kotiutumista tai jatkohoitopaikkaa. Kesäuunona olen taasen päässyt kunnolla hiomaan anamneesin ottoa sekä statustamista. Omassa mielessä voi myös hiljaa miettiä alustavia hoitosuunnitelmia ennen seniorin konsultointia.

Kesäuunona työskentelen kasista neljään, noin suunnilleen. Mikäli iltapäivä on omalla osastolla hiljainen, saa päivystykseen mennä haistelemaan tunnelmaa. Päivystyksessä tosin pyörii kandeja arviolta yhden suhde yhteen potilaisiin nähden, joten useimmiten olen jättänyt sen kentän heille, joille se oikeasti kuuluu.


Alkuun päivittäin vaihtuvat hoitajat saivat pienen mieleni järkkymään, olisinhan helppo saalis kokeneille hoitajille. Iloiseksi yllätyksekseni kukaan ei ollutkaan päänahkani perässä, vaan suurin osa on erittäin ystävällistä, hauskaa ja taitavaa porukkaa. Yritin alkuun kertoa innokkuudestani astrupien ottoon ja kanyylien laittoon, mutta kun kailottelu toi huonosti tulosta, olen pysynyt asiasta hiljaa. Voitte siis ymmärtää ilahtuneisuuteni, kun päivystyksestä tuli eräs tuttu hoitaja varta vasten minua hakemaan tipan laittoon. Hänen valvovan silmän alla ja tarkkojen ohjeiden avulla molemmat kanyylit luiskahtivat mukavasti laskimoon.

Toimenpidettömyys ei minua haittaa, en hirveästi tykkää tipan laitosta tai muista invasiivisista toimista, poikkeuksena arterianäytteen otto! Päättelykyvyn käyttö sen sijaan saa meikäläisen innostumaan ja se tekeekin elämästä tällaisella päivystysosastolla mielekästä. Erilaisten infektioiden, kuten ruusun tai virtsatieinfektion, hoito on tullut tutuksi. Yleistilan lasku sekä epäselvä jalattomuus pyörittävät kuitenkin osastoa.

Kaiken kaikkiaan en havaitse itsessäni samankaltaista ylenpalttista ihastumista kuin lastentautien jaksolla, mutta mukavat potilaat ja huippu henkilökunta pelastavat paljon. Päivystyksessä työskentely on tämän kuukauden aikana alkanut kiinnostamaan, joten toivottavasti ensi kesän työt painottuvat sille rintamalle. Toisin kuin lastentautien kanssa, tätä hommaa voin suositella! Kliinisten taitojen kehittyminen, yleislääketieteellinen potilasmateriaali sekä ihmistaitojen paraneminen ovat tärkeää antia pienelle lääkärinalulle.

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

Kandipalsta - uutta kokeilemassa

2017/06/21
Anteeksi, saanko vaivata teitä hetkisen ja puhua terveydestä?



Vaikka KYS:in käytäviä talsiessani koinkin olevani jo iso lääkäri valkoisine takkeineni, stetareineni ja metallinhohtoisine sisäkenkineni, on minunkin ollut pakko nöyrtyä. Eräs Nepalin reissu sekä yhteensä neljä viikkoa manuilua tämän kevään ja kesän aikana ovat palauttaneet jalkani maan pinnalle ja osoittaneet, kuinka paljon tällä alalla onkaan vielä opittavaa.

Viimeiset kolme vuotta ovat kuitenkin olleet täynnä uutta oppia ja henkistä kasvua. Jotain on eittämättä koulusta sekä näistä kokemuksista tarttunut matkaankin ja näitä haluaisin nyt kanssanne jakaa. Netti ja muu media on terveystietoa pullollaan, mutta lähteet ja kirjoitusasu jättävät monesti tilaa epäselvyyksille ja väärinkäsityksille. Faktatietoa tärkeämpää tuntuu monesti olevan skandaalinhakuisuus, raflaavat otsikot ja vähintäänkin epäilyttävien tutkimusten tulosten jakaminen.

Ajattelin kesän aikana kokeilla tällaista uutta postaussarjaa, jossa avaisin yleisiä terveyskäsityksiä, ohjeita, joita lääkärisi saattaa antaa sekä tavallisimpia sairauksia. Tarkoituksena ei missään nimessä ole antaa henkilökohtaista hoitoa tai ohjeistusta, siihen en todellakaan usko rahkeideni riittävän, saatika lainsäädännön antavan myöten. Tarkoituksena on ennemminkin jakaa yleisluontoisesti tietoa terveyteen ja sairauksiin liittyvistä aiheista, ehkä joistain yleisistä väärinymmäryksistä tai lääkeaineista.

Olin tällaista tekstisarjaa miettinyt jo jonkin aikaa, sillä jakaisin mielelläni asiallista ja ajankohtaista tietoa terveydestä myös muille. Mitä enemmän on saatavilla helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää terveystietoa, sitä paremmat edellytykset ihmisillä on pitää huolta itsestään ja tehdä terveyteensä liittyviä päätöksiä. Lopullinen niitti tämän toteuttamiselle tuli kuitenkin Elisa-serkulta, jonka kanssa koluttiin nepalilaisia kyliä.

Reissussa tuli puhuttua paljon erilaisista terveyteen liittyvistä teemoista ja huomasimme, kuinka käsitykset voivat helposti olla virheellisiä, lääkärin ohjeet puuttellisia tai niistä puuttuu viitseliäisyyttä selittää, miksi toimitaan tietyllä tavalla. On helppo ajatella ohjeistusten olevan vähän sinne päin tai liiallista varovaisuutta, jos ei tiedä syitä toimintatapojen takana.

Miksi antibioottikuuri on tärkeää syödä loppuun? Mitä väliä on antibioottiresistenssillä ja mitä se edes tarkoittaa? Mitä on laumaimmuniteetti ja miten se vaikuttaa minun tai lasteni rokottamiseen? Mikä on pitkään jatkuneen tupakoinnin lopputulema? Mitkä ovat alkoholin suurkulutuksen rajat ja miksi? Mitkä ovat statiinien todelliset riskit, haittavaikutukset tai todennäköisyydet saada niitä? Miksi joudun käyttämään useita verenpainelääkkeitä? Mitä on addiktio ja millaisia hoitovaihtoehtoja niihin on?

Tuleeko mieleen muita aiheita tai teemoja, jotka kiinnostaisivat kansanomaisesti selitettyinä? Kuulen mielelläni ehdotuksia tai toiveita, joihin lähteä pureutumaan tulevissa teksteissä! Mitä mieltä olette muuten mieltä tällaisesta ideasta?

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

Vapaaehtoisturismi - lue tämä ennen buukkausta

2017/06/15
Matkailu on trendikästä. Autiot saaret, eksoottiset eläimet ja paikallisen väestön kanssa hengailu supertrendikästä. Ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää rantalomaan aito auttamisen halu. Tämä on johtanut viime aikoina vapaaehtoisturismin (voluntourism) kasvuun. Vapaaehtoisturismia harrastavat erityisesti nuoret aikuiset välivuosinaan, mutta toki trendi kuuluu myös muille.

Itse rakastan kaikkea erilaista, uutta, ihmeellistä ja uniikkia, joukosta erottumista. Moni lähteekin matkoiltaan etsimään juuri tällaisia ainutlaatuisia kokemuksia. Matkailuun hurahtaneena tulee eittämättä mietittyä myös niitä eettisiä ja ekologisia asioita, joihin voi reissatessaan vaikuttaa. Parilla viimeisellä kaukomatkallani ja etenkin tuolla Nepalin reissulla on ollut iso vaikutus ajatuksiini matkailusta ja valitsemiini aktiviteetteihin. Tieto monesti lisää tuskaa, mutta se on ainoa tapa kehittyä ja toimia vastuullisemmin myös maailmalla. 


Vapaaehtoisturismi eroaa ulkomailla toteutetusta vapaaehtoistyöstä muutamalla tärkeällä tavalla. Vapaaehtoisturismilla tarkoitetaan vapaaehtoisjaksoa ulkomailla, jota kuvaavat lyhyt kesto, vapaaehtoistyön yhdistäminen muuhun reissaamiseen sekä osallistujien vähäinen koulutus liittyen vapaaehtoistyön alaan. Vapaaehtoistyö ulkomailla taasen useimmiten on koulutettujen ihmisten toteuttamaa mahdollisesti useiden kuukausien mittaista työtä alueilla, joissa apua tarvitaan. Ja tällöin projektiin usein liittyy vahvasti myös paikallisen väestön kouluttaminen, jotta tärkeää työtä voidaan jatkaa myös länsimaalaisten poistuttua paikalta. 

Yleensä vapaaehtoisturismi sekä järjestöt sen takana eivät edistä paikallisen väestön ja yhteiskunnan kehitystä, vaan voivat jopa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa negatiivista vaikutusta. Sillä isolla rahalla, jonka joku länsimaalainen olisi valmis maksamaan omasta hyväntekeväisyysreissustaan maailman toiselle puolen, voitaisiin usein turvata paikallisille työtä ja tekemistä pidemmäksi ajaksi.


Kehitysmaiden orpokodeissa työskentely on yksi suosituimmista tavoista viettää vapaaehtoislomaa. Näiden nuorten, jotka haluavat työkokemusta unohtumattomasta ympäristöstä, lisääntyessä räjähdysmäisesti, on joissain maissa herätty hälyttävään ongelmaan. Paikkojen riittämättömyyden vuoksi on lapsia ostettu tai jopa siepattu köyhiltä vanhemmiltaan "orpokotien" täyttämiseksi. Lisäksi turvallisten aikuisten jatkuva vaihtuminen vapaaehtoistyöntekijöiden saadessa kaksiviikkoisensa täyteen voi johtaa turvattomuudentunteeseen sekä kehityksen häiriintymiseen. Perspektiiviä aiheeseen tarjoaa tämä loistava juttu Reilun Matkailun yhdistyksen sivuilta: http://www.reilumatkailu.fi/retkituotteena-ihmiselama/

Yksi isoista ongelmista on työpaikkojen vieminen paikallisilta. Siinä missä rakentamisessa täysin untuvikko maksaa tuhansia euroja jollekin matkanjärjestäjälle pääsystä rakentamaan kouluja syrjäisille alueille, löytyisi alueelta jo luultavasti kokeneita paikallisia rakennusmiehiä tai ainakin paljon ahkeria apupoikia, joiden kouluttaminen olisi alueen kehityksen kannalta ensisijaista.


Eläinten kanssa työskentelyyn liittyy usein myös ongelmia. Monet sanctuaryt saattavat olla olemassa vain turisteja varten ja niiden tekemä todellinen suojelu- ja kehitystyö hyvin minimaalista. Näin tällaisten fasiliteettien tukeminen vain saa ongelman kasvamaan. Vaikka olisikin ihana päästä paijaamaan pandoja ja silittelemään hylättyjä apinanpoikasia, on villieläimet parasta jättää luontoon ja hienoimpia kauempaa ihailtuna. Ja sitten ne todelliset eläin- ja luonnonsuojelutyöt on aina parasta jättää paikalliselle väestölle, jotta he voivat kehittää työtä, levittää tietoa ja toimia omassa maassaan asiantuntijoina.

En halua tekstilläni masentaa tai lytätä kenenkään unelmia, haluaisin vain herätellä ja saada miettimään niitä omia motiiveja. Jos halu on todella auttaa, niin keinoja on! Mutta omalla vähäisellä kokemuksellani voin sanoa, että useimmiten suurin hyöty paikalliselle yhteiskunnalle tulisi paikallisten ihmisten kouluttamisella ja opettamisella. Hyvien opettajien, sairaanhoitajien, lääkäreiden, ekologien, eläintenhoitajien, lastenhoitajien, mihin nyt sitten  haluatkaan mennä, koulutus on ihan ykkösjuttu ja sillä voidaan auttaa yhteiskuntaa.


Tietyn projektin, kuten vaikka vesijohdon vetäminen, aloittaminen ja rahoituksen kerääminen on mielestäni myös hyvä tapa auttaa. Tällöin kuitenkin aina paikallisia mukaan vihkien mahdollisimman monessä työn vaiheessa. Ja vaikka suunnitelma tulisikin joltain korkeasti koulutetulta länsimaalaiselta, olisi hyvä siihenkin ottaa paikallisia mukaan. Näin heillä on mahdollisuus viedä tietoa eteenpäin myös muille. Näin meillä tehtiin, näin paljon siihen meni rahaa, tällainen oli alustava suunnitelma, etc.

Todella köyhillä alueilla aika ja energia menee suoraan tai välillisesti ruuan hankkimiseen. Aikaa, rahaa tai innovaatiokykyä ei ole silloin vapaana. Vaikka halua olisi omien olojen parantamiseen, puuttuu monesti keinot ja kyky ajatella muutamaa viikkoa eteenpäin. Näissä voimme auttaa, mutta vain tuuppaajina, kouluttajina, rahankerääjinä (eikä ikinä kaikkea!) tai neuvonantajina.


Jos asia vaatii tiukkaa teknistä tai tieteellistä osaamista, on tarpeellista lähteä tekemään maailmalle myös leipätyötänsä. Alansa huiput, esimerkiksi kokeneet lääkärit, arkkitehdit tai insinöörit, ovat tarpeellisia kaikkialla maailmaa eikä kolmenkymmenen vuoden kokemusta gynekologiasta voida niin vaan siirtää eteenpäin. Tällöin parinkin viikon matka toiselle puolelle maailmaa on tärkeä ja merkityksellinen, kun kymmenet naiset saavat kiusalliseen kohdun ulosluiskahdukseen hoitoa. Mutta koulutusta ei tarvitse tässäkään unohtaa. Mieleeni tulee Chaurjaharin hammaslääkäri, joka oli lähdössä nyt ainakin vuodeksi pois ja kun jatkaja oli epäselvä, hän oli opettanut hammashoitajansa tekemään yksinkertaisia hoitotoimenpiteitä, jottei kenenkään tarvitsisi jäädä vaille perushoitoa.

Haluan kannustaa kaikkia lähtemään maailmalle, erityisesti kehitysmaihin! Jos et omaa vielä rautaista ammattitaitoa, niin kehotan joko odottamaan muutaman vuoden tai matkustamaan ihan vaan  seuraamaan alaa, joka sinua kiinnostaa. Saatat kokea matkallasi hyödyttömyyttä tai turhautumista, mutta saat varmasti tärkeää oppia sekä ennen kaikkea kokemusta, jonka perusteella voit miettiä, haluatko tietotaitojesi karttuessa tehdä sellaisessa ympäristössä töitä.


Järjestävää tahoa on luonnollisesti myös hyvä pohtia etukäteen tarkasti. Monesti aidosti hyvällä asialla ja yhteiskunnan puolella olevat järjestöt eivät veloita ekstraa "osallistumismaksuna". Omasta ruuasta ja majoituksesta joutuu luultavasti suurimmassa osassa paikoista maksamaan, mutta silloinkin liikutaan usein kohtuullisissa summissa, esimerkkinä meidän all inclusive 4 eur/pv. Saatat joutua tutkimaan asiaa kauankin ja näkemään vaivaa sen eteen, saatat joutua tinkimään toivomistasi työtehtävistä tai sijainnista, mutta ainakin tiedät toimineesi vastuullisesti etkä itsekkäiden syiden pohjalta.

Onko sinulla kokemusta vapaaehtoistyöstä ulkomailla? Minne päädyit ja mitä kautta? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi!

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

Tässä vielä muutama linkki kiinnostuneille:

Reilun Matkailun yhdistyksen lista tutkimuksista

Vapaaehtoisturismin etiikka - pro gradu

NY Times

The Muse

Lähteinä käytetty ylläolevien linkkien lisäksi myös keskusteluita, joita kävimme Nepalin matkallamme kokeneiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.

Tonnilla vapaaehtoistyöhön

2017/06/13
Kuten tuli aikaisemminkin jo todettua, on Nepal yksi niistä maista, jossa todella voi vielä matkustaa kymmenen euron päiväbudjetilla. Siihen tulee kuitenkin varautua jo henkisesti, että valkonaamaisena turrena sinulta tullaan velottamaan moninkertaisesti paikallisiin verrattuna. Jotain perspektiiviä raha-asioihin tarjotakseni, niin maaseudulla kuuden hengen perhe tulee toimeen 50 eurolla kuukaudessa. Meidän yhden suunnan bussimatka á 20 € sekä yhden suunnan lentomatka á 150 € tuntuivat siihen nähden siis hiukan suolaisilta. Mutta koska meillä onkin varaa maksaa, kannattaa tuo ajatella tietynlaisena progressiivisena verotuksena, enkä itse ainakaan osannut ottaa siitä nokkiini.

Mitä sillä rahalla sitten sai? Mittaamattoman määrän kokemuksia nyt ainakin!


Kokonaishintaa reissulle tuli noin 1377 euroa sisältäen kaiken yhdeltä hengeltä. Paljon halvemmallakin olisi ollut mahdollista päästä nuukailemalla Kathmandun ja Nagarkotin ruokailuissa sekä majapaikoissa ja matkustaen mennen tullen bussilla. Säästöä näillä toimilla olisi saatu aikaiseksi noin 150 euroa, mutta mukavuus meni nyt tässä kohdin edelle.

Kokonaisbudjetti viipaloituna
Kuten ylläolevasta piirakasta voi nähdä, niin kansainväliset lennot veivät ehdottomasti suurimman siivun tästä kakusta. Delhin sähläyksen* vuoksi lisähintaa matkalle tuli vielä 120€, sillä alkuperäisillä lentolipuilla ei ollut asiaa Delhista Kathmanduhun ilman viisumia (kantsii lukea pienet präntit). Säikähdyksellä ja rahanmenolla selvittiin tästäkin, joten Kathmanduhun saavuttiin vain tunti alkuperäistä aikataulua jäljessä. Tarina tarkemmin täältä! Tammikuussa varattiin lennot HEL-DEL hintaan 597€ Finnairilta ja parin viikon päästä Matkamessuilla oli yhden vaihdon Turkish Airlinesin liput myynnissä Kathmanduhun asti reilulla viidellä sadalla. Oppia ikä kaikki ja nyt on ainakin ensi vuoden Matkamessuille selvät suunnitelmat.

Nepalin sisällä liikkumiseenkin saatiin tuhlattua yllättävän hyvät rahat, josta kyllä saa syyttää paluumatkan lentoa Chaurjaharista Kathmanduhun. Siinä vaiheessa reissua aika oli kyllä jo todellakin rahaa, eikä voimia oikein riittänyt toiseen yli vuorokauden rykäisyyn kuumassa ja ahtaassa bussissa. Taksimatka lentokentältä Nagarkotiin (30km) oli yllättävän kallis, kun sillä oli hintaa lähes 600 km bussimatkan verran. Tietoa Nagarkotin majoituksesta ja mahdollisuuksista täällä.

Matkustaminen


Majoituksen ja ruokailun kanssa onkin sitten mahdollista nuukailla ihan olan takaa, kun kaikki rahat on jo käytetty liikkumiseen paikasta toiseen. Nukuimme molemmat kaupunkikeikkamme, kaksi yötä Kathmandussa ja paluumatkalla kaksi yötä Nagarkotissa, mukavasti omassa huoneessamme siisteissä majataloissa. Majoituksesta lisää täällä. Silti per pää per yö -hintaa tuli molemmilla kerroilla helposti alle 10 euroa. Ja tosissaan halvemmallakin olisi voinut päästä, mikäli tarvetta on. Jännittävin kokemuksemme oli bussimatkan keskeytyessä pikkukylässä vietetty yö, josta aterioineen maksettiin ruhtinaalliset kolme euroa per nenä. Bussimatkasta lisää täällä.

Majoitukset

Sairaalan maksuja oli vaikea pistää oikein muottiin, kun majoituksesta maksettiin könttäsumma 4 euroa per vuorokausi sisältäen katon pään päälle ja kolme ateriaa päivässä. Lisäsin sen nyt sitten sekä majoituksen että ruokailun piirakoihin. Kaksiviikkoinen sairaalajaksomme maksoi siis kokonaisuudessaan 56 euroa, plus satunnaiset välipalat kylän kioskeista, joille yhteishintaa tuli muutaman euron verran.

Ruokailut

Ruokailuun on pääkaupunkiseudulla (Kathmandu+ympäröivät kylät) mahdollista käyttää ihan pennosia riippuen siitä, missä haluaa vatsansa täyttää. Suhteellisen siisteistä kadulle avautuvista pikkukuppiloista sai mahan täyteen vajaalla kahdella eurolla. Ekana iltana Kathmandussa tosin innostuttiin ostamaan tällaisesta länkkärityylisestä supermarketistä evästä, joka verotti budjettia aika mukavasti. Kaikki tuontiherkku on suolaisesti hinnoiteltua muuhun appeeseen nähden, kouraisevin oli Elisan yli neljän euron Gatorade lentokentältä. Tästä huolimatta sivistyksen pariin palattuamme verotimme lähikioskin Bounty-varastoa aika rankalla kädellä.


Tilpehööri-kategoriaan kuuluu minun tapauksessani sitten se kaikki muu. Vähäiset tuliaiset, joita ostin lähinnä itselleni, maksoivat noin 40 euroa. Paikallista nettiä ostin kolmen viikon aikana yhteensä seitsemällä eurolla. Passikuvat paikallista liittymää varten  maksoivat pari euroa. Yhden kerjäläispojan käteen livahti euro, jota jälkikäteen kyllä kaduttiin. Ja saattoi niihin Bounteihinkin mennä muutama euro enemmän nyt kun tarkemmin miettii.

Näin on matkan budjetti avattu ja käyty läpi. Mielestäni ihan siedettävillä luvuilla mennään, tuo lentoasia on ainut, johon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota varausvaiheessa, siinä nimittäin olisi ollut helposti 200-300 euron säästöt saatavilla. Tämä on nyt erityisesti malliksi teille, jotka suunnittelevat samantyyppistä matkaa. Ei aina tarvitse, eikä usein kannatakaan, maksaa jollekin järjestölle useita tuhansia euroja muutaman viikon vapaaehtoisohjelmasta.


Viime aikoina on ollut suurena trendinä voluntourism, eli matkailu, jossa tehdään vapaaehtoistyötä kohteessa esimerkiksi eläinten, lasten tai sairaiden parissa. Yleensä näitä matkoja järjestävät yritykset tai järjestöt, jotka veloittavat suuria summia näistä vapaaehtoisohjelmistaan. Summien sanotaan usein menevän paikallisen yhteisön kehittämiseen, mutta todellisuus voi olla toinen, kun suurin osa rahasta jääkin järjestävän tahon pussiin. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että niiden turistien sijaan siellä voisi olla paikallisia ihmisiä vakkaritöissä.

Tästä aiheesta riittäisi kyllä tekstiä ihan oman postauksen tarpeisiin, mutta totean nyt tässä vaiheessa vain, että miettikää tarkkaan, minkälaisen järjestön kautta menette, minkälaisen jäljen haluatte matkallanne antaa ja voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi paikallisen kouluttaminen siihen työhön, johon olet halukas menemään.

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

*Toim. huom. IndiGolla lentävät! Vaikka vain vaihdatte konetta Intiassa, niin tarvitsette viisumin Intiaan, mikäli mielitte matkustaa ruumaan menevien matkatavaroiden kanssa. Lentoyhtiön omien sääntöjen mukaan he eivät hyväksy vaihtavia matkustajia matkatavaroiden kanssa  ilman viisumia. Eli vaikka lentoyhtiö onkin halpa niin satasen viisumit Intiaan nostavat hintoja mukavasti. Tai uudet lentoliput.

Kun haluat majoittua Kathmandussa, älä valitse Kathmandua

2017/06/02
Kathmandu on varmasti vaikea kapiitteli monelle Nepalin kävijöille. Kaaottinen, likainen, pölyinen ja ruuhkainen kun ovat sanoja, jotka voi Nepalin kohdalla yhdistää minun kokemukseni mukaan vain Kathmandun. Reissumme aikana yövyimme yhteensä neljä yötä Kathmandussa ja sen lähiseuduilla. Kaksi yötä meni lähes turistittomassa Jawalakhelin kaupunginosassa muutaman kilometrin päästä Kathmandun keskustasta ja kaksi yötä kukkulan laella Nagarkotin kylässä 30 kilometrin ja puolentoista tunnin matkan päästä Kathmandun lentokentältä.

Staying in Kathmandu, Nagarkot

Kun seuraavan kerran palaan, on valintani selvä. Nagarkot here I come! Monelle Kathmandu on varmasti vain välistoppi matkalla vuorten juurelle, jolloin majoitukseen tai alueeseen ei välttämättä kiinnitetä niin paljoa huomiota. Liikkumisen helppous ja tavaroiden hankinta tulevalle matkalle on ykkösprioriteetti. Tällöin Thamelin turistialue on varmasti täysin passeli sijainti majoittumiselle.
Jos kuitenkin haluaa jo nähdä alusta asti rauhallista maaseutua ja uskomattomia maisemia, on Nagarkot tai muut kaukaisemmat kylät parempi vaihtoehto. Niissäkin on turisteja, mutta palvelut ovat huomattavasti maltillisemmat kuin Thamelissa. Naapurikylät kannattaa pitää mielessä myös Kathmandun palatessa, kun kaipaa ehkä hetken hengähdyksen ja rauhaisan lepopaikan.
Jawalakhelissä majoittuessamme olimme yksinkertaisessa guest housessa nimeltään Goshen. Kaksi yötä kahdelta omalla huoneella ja jaetulla kylppärillä maksoi noin 25 euroa. Huoneet olivat vanhanaikaisesti sisustettuja, mutta varsinaisesti mitään vikaa niissä ei kyllä ollut. Oikein passeli lepopaikka ja rauhallinen sijainti, jonne kaupungin hälinä ja vilinä eivät yltäneet. Patanin vanha kaupunki on myös aivan nurkan takana, joten ei tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan. 
Nagarkotiin taasen päädyimme paluumatkallamme, kun kaipasimme jotain muuta kuin Kathmandua siinä hetkessä. Kysyimme sairaalalla vinkkiä, mihin kannattaisi matkalla majoittua ja kaikki vastasivat Nagarkotin, joten valinta ei sinänsä ollut vaikea. Nagarkot on siis pieni kylä Kathmandua ympäröivillä kukkuloilla. Täältä on mahdollisuus nähdä Himalajat lumihuippuineen. Tosin hyvästä yrityksestä huolimatta sää ei ollut meidän puolellamme tällä reissulla ja niin jäivät lumihuiput näkemättä. Paljon muuta tekemistä kylällä ei ole, rauhaisa tuppukylä, jossa voi käydä muutaman lyhyen haikin, tulla seuratuksi luontopolulla tai vaan ihailla terassilla maisemia hyvän kirjan kanssa.
TripAdvisorin avulla majoituspaikaksi valikoitui Nagarkot Bed & Breakfast. Majoituspaikka oli aivan hyvä, ihan luksusta verrattuna siihen, mihin olimme tottuneet. Omalla kylpyhuoneella olevan kahden hengen huoneen sai kahdeksi yöksi noin 36 eurolla, aamiaiset sisältyen. Mutta kuluihin kannattaa ottaa huomioon, että taksi lentokentältä kylälle maksaa tällaisilta poikkeuksellisen vaaleilta yksilöiltä noin 25 euroa suuntaansa. 
Paikan nähtyäni ja kokemuksen syvällä rintaäänellä valitsisin tällä hetkellä kuitenkin toisin. Nagarkot Bed & Breakfast sijaitsi Nagarkotin keskustassa muutamien majoituslaitosten ja ravintoloiden ympäröimänä, mutta todelliset helmet sijaitsivat kuitenkin jossain muualla. Jälleen kaduin etukäteen varattua yöpaikkaamme, sillä ensimmäisenä aamuna auringonlaskua katsomaan talsiessani osui kohdalleni niin mukavia ihanilla näköaloilla varustettuja hotelleja, että olisin välittömästi halunnut pakata kamat ja muuttaa. Tehkää siis kuten opetan ja varatkaa hotellinne kylästä vähän pohjoiseen päin, esim Peaceful Cottage ja Hotel At the End of the World tarjoavat kohtuuhintaista majoitusta upealla lokaatiolla. 
Nepal on maa, jossa vieläkin voi aistia vanhaa kunnon reppureissuhenkeä parin euron hostelleissa. Parhaimmillaan siellä matkaileekin hyvin pienellä päiväbudjetilla, pikkukylässä viettämämme yö kesken bussimatkan maksoi kolmelta hengeltä alle 10 euroa sisältäen illalla syödyn ruuan. Tosin meillä oli paikallinen mukana, joka aina hilasi hintoja alas päin. Niin epäreilulta kuin eri hinnat paikallisille ja turreille tuntuukin, kannattaa sitä ajatella paikallisena progressiivisena verotuksena. Meille ei euron ero taksimatkassa tai pari euroa enemmän teepaidasta tunnu missään, mutta paikalliselle ne ovat isoja rahoja. Tinkiminen kuuluu kulttuuriin, mutta rajansa kaikella. Kummalle luulet olevan enemmän iloa siitä 50 sentistä?

Reissuun liittyen tulossa vielä budjettikooste sekä turhat ja tarpeelliset matkatavarat. Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!