Miksi en suosittele lastentautien harjoittelua?

2017/04/21
Ja näin on kaksiviikkoinen lastentaudeilla viety päätökseen. Näiden kahdeksan päivän aikana olin mukana elämäni ensimmäisessä synnytyksessä ja sen jälkeen vielä neljässä muussa synnytyksessä. Opin enemmän tai vähemmän hoitamaan lapsen hengitysvaikeutta. Opin keuhkokuumeen hoidon lapsilla. Opin käsittelemään vastasyntynyttä ja olemaan pelkäämättä sen rikkoutumista. Opin eittämättä monia muitakin asioita, jotka tulevan enemmän tai vähemmän unohtumaan tämän puolentoista vuoden aikana, jonka verran joudun odottamaan omaa lastentautien kurssiani.


Sain olla täysillä mukana sairaalan arjessa, näin ja koin niin puuduttavat paperityöt kuin kiireelliset hätätilanteet. Aloin huomata, milloin oli tulipalokiire ja milloin saattoi siemaista kahvit loppuun. Huomasin, että monestikaan elämä ei ole sekunneista kiinni, vaikka se saattaisi näyttää siltä. Silloin on aika toimia ripeästi ja päättäväisesti, mutta liikaa paniikkia ei ole tarve lietsoa ympärilleen. Sain kokea, että lapset, ihan ne pienimmätkin, aistivat epävarmuuden ja kokemattomuuden käsitellessä. Johdonmukaiset ja tarpeeksi jämptit liikkeet ovat tällöin paikallaan, kun omakin syke laukkaa 150/min.


Näin, miten kielijänne leikataan vastasyntyneeltä. Näin, kuinka kanyyli laitetaan pieneen verisuoneen, joka haluaisi pysyä piilossa. Näin, että joskus meidän on tuotettava kipua ja epämukavuutta hoitaaksemme, vaaliaksemme ja selvittääksemme. Kukaan ei tee sitä mielellään ja kaikki yrittävät varmasti olla mahdollisimman helliä, mutta joskus on vaan saatava se verinäyte tai saatava ne lääkkeet menemään suonensisäisesti.

Lapsen, etenkin ihan pienen, itku on sydäntäraastavaa. Siinä taistelee jotain ihan perimmäisiä viettejään vastaan, kun ei poimi itkevää lasta syliinsä. Se on opittava hyväksymään, me toimimme sen lapsen parhaaksi. 


Näin, kuinka koko henkilökunta toimii sen yhden lapsen hyväksi. Tekee kaikkensa, että juuri hänen vaivansa selviäisi ja hän voisi elää niin terveenä ja hyvinvoivana kuin mahdollista. Vitsit, miten mä ihailenkaan näitä ihmisiä, kehen sain tässä tutustua! Lääkäreillä oli niin paljon tietotaitoa, etten voi ymmärtää, mistä he kaiken sen tiedon ovat ammentaneet. Miten se pysyy heidän päässään? Hoitajat tiesivät kaiken aina sen hetkisestä potilaastaan, he olivat avuliaita, viisaita, lempeitä ja hoitivat lapsia aina parhaansa mukaan. Nostan hattuani koko joukkiolle, te saitte sydämessäni heräämään pienen toivon siitä, että voisin joskus kuulua teidän huippujengiin!


Oli masentavaa lähteä tänään töistä vikan kerran. En saanut oikein mitään aikaiseksi koko päivänä ja ravasin vaan kahvihuoneessa syömässä herkkuja (tänään oli neljät läksiäiset) suruuni. Ensi maanantaini ei alakaan aamurapsalla enkä näe yhtään kotiinlähtötarkastusta. Kukaan ei tule hakemaan minua päivystykseen. En saa valua seniorikollegien perässä ja kuunnella heidän opetuksiaan. Lähtemisestä tuli paha mieli, tuli ikävä työelämään, ikävöin fiksuja kollegoita, ikävöin ihania lapsia ja siksi en suosittele lastentautien harjoittelua. Kaiken lisäksi lastentaudeilta saa vauvakuumeen ja synnytyspelon.

Viikko takana ja viikko edessä - kokemuksia lastentaudeilta

2017/04/18
Terveiset InterCitystä, matkaa jäljellä 200 km ja vauhtia 140 km/h. Tunnollisena työntekijänä sairastin eittämältä joltain lapsukaiselta saamani vatsapöpön loman aikana ja olen huomenna valmis hyppäämään takaisin vihreisiin! Tiedättekö sen tunteen, kun terveenä arjessa toivoo joskus olevansa kipeänä, että joku hoitaisi eikä tarvitsisi hetkeen välittää velvollisuuksistaan? Sitten taas sairastaessaan miettii, ettei enää ikinä tällaista. No, en tiennytkään, että voi olla sellainen tilanne, ettei minulle ruoka maistuisi.
I'm so excited!! 

En muista, milloin viimeksi olin näin innoissaan lääkiksestä tai tulevasta lääkäriydestä, varmaan hakuvaiheessa. Olen tavannut niin uskomattoman motivoituneita, taitavia ja fiksuja kollegoita, jotka kaiken lisäksi ovat vielä halukkaita jakamaan tietotaitoaan tällaisen avuttoman noviisinkin kanssa.


Lasten kanssa on niin huippua työskennellä, kenenkään ei tarvitse esittää mitään, ollaan kaikki tasan sitä, mitä ollaan. Jos ollaan kipeitä, niin sitten se näkyy, silloin saa kiukutella, vetäytyä ja näyttää muulle maailmalle väsymyksensä. Lapsen tervehtyessä muutos näkyy usein jo päivissä, leikki lisääntyy, ruoka maistuu ja vieraillekin ihmisille jaksetaan jutustella. Sen muutoksen näkemiseen ei varmaan kyllästy koskaan.


Lapsen sairaus on sellainen asia, joka luonnollisesti huolestuttaa ja vaikuttaa koko perheeseen. Lapset ovat siinä suhteessa ihmeellisiä ja voimakkaita ihmisiä, että tervehdyttyään he monesti toipuvat varsin kokonaisvaltaisesti. Vaikeiden, kroonistenkin sairauksien keskellä lapsilla on taito löytää iloa niistä hyvistä hetkistä.
Tällä alalla ollaan monesti hyvin perustavanlaatuisten asioiden äärellä ja ilo on myös kohdata täysin terveitä lapsia. Olen saanut kokea syntymän ihmeen kahdesti. Vanhempien nähdessä pienokaisensa ensi kertaa on tunnelma niin käsinkosketeltavan liikuttava, että molemmilla kerroilla on allekirjoittanutkin joutunut räpyttelemään roskia silmistään.


Täällä Lappeenrannassa on lastentaudeilla loistava tunnelma koko henkilökunnan kesken. Kahvitellaan ja työskennellään täysin samoissa tiloissa, ilman rajanvetoa. Tämä systeemi olisi mielestäni täysin paikallaan ottaa käyttöön myös muualla. Potilaiden tämänhentkisestä tilasta on helppo keskustella, uutiset vaihtuvat vaivattomasti ja tutustuminen työkavereiden kesken on mutkattomampaa. Tämä on se suunta, johon perinteisesti hierarkkisten sairaaloiden tulisi pyrkiä, kaikki toimimassa yhdessä potilaan parhaaksi, ilman järjetöntä eroa meidän ja muiden välillä.

Kunpa todella voisi tulevaisuudessa löytää tällaisen työpaikan, jonne joka aamu menee mielellään eikä iltapäivällä ole kiire kotiin. Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja odotan innolla huomista!

Pikkumuistutus vielä eri somekanavista, joista pärstääni voi käydä ihailemassa. Blogi, henkilökohtainen juhlat, arki ja ihan liian pian koittava Nepalin reissu löytyvät Facebookissainstassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.

Miten saada itsestä kaikki irti pääsykoerutistuksen lopussa?

2017/04/08
Hei vaan kaikille! Olo on tällä hetkellä suoraan sanottuna vapautunut, vähän kuin taivaissa liihottelisi, pelätty (ei siis kollektiivisesti, mutta minun puolestani ainakin) radiologian tentti taitettiin eilen ja läpipääsy taisi sieltä napsahtaa! Aikaisemmin uusimani EnHe (endokrinologia ja hematologia) palautui myös tällä viikolla ja tulokseksi tuli yllättävä kolmonen, en voisi siis olla iloisempi. Huomenissa tutkin myös oletettavasti viimeisen potilaani, joten kolmonen alkaa olla melkein paketissa, huhuh.

anatomy vintage lääkis pääsykoe

Asioiden viime tippaan jättäminen on saanut minut hyvin stressaantuneeksi, enkä ole oikein voinut odottaa tai suunnitella tulevaisuutta, tulevia harjotteluita ja Nepalin reissua. Haluankin nyt rohkaista sua käyttämään viimeisen kuukautesi hyödyksesi mahdollisimman tehokkaasti. Motivaatio saattaa hiipua, akut tarvitsisivat latausta pitkän talven jäljiltä, mutta nyt ei ole aika luovuttaa! Kuukaudessa pystytte tekemään vielä paljon tulevaisuutenne eteen, uskokaa pois.
Tuleva koe saa nyt jännittää, mutta älä anna jännityksen viedä keskittymistäsi pois tärkeistä asioista. Ajattelin jakaa nyt pari vinkkiä, jotka koin hyväksi valmistautumisen loppuvaiheessa. Kuten ehkä tiedätkin, olen onnistuneesti valmistautunut yhdenlaiseen pääsykokeeseen, lääkikseen. Uskon, että nämä vinkit sopivat kuitenkin myös muihin pääsykokeisiin valmistautuville!

anatomy vintage lääkis pääsykoe

Motivaatio on tässä hetkessä se, joka erottaa sut muista hakijoista. Ymmärrettävästi voimat alkaa ehkä olla jo lopussa eikä homma motivoi puolen vuoden jälkeen samalla lailla kuin alussa, mutta pidä sitä liekkiä yllä. Lue blogeja unelmapaikassa opiskelusta. Mieti, mihin haluaisit lähteä vaihtoon. Kuvittele mielenkiintoisia kursseja ja jännittäviä harjoitteluita. Tutustu valinnaisiin opintoihin. Katso lääkärisarjoja (toimii ehkä vain lääkikseen valmistautuessa) ja pue mielessäsi se valkoinen takki päällesi. Kun saat pidettyä sen liekin lepattavana loppuun saakka, voit olla ylpeä itsestäsi, teit parhaasi.

anatomy vintage lääkis pääsykoe

Liian pitkät päivät ja epäselvä aikataulu kuluttavat todella paljon. Se on näin loppuvaiheessa erityisen tärkeää, kun samaan aikaan tuntuu, että sekä voimat että aika loppuu ja tasapainotteleminen tämän välillä on todella stressaavaa. Nyt on viimeistään aika tehdä selvä jako työskentelyn ja vapaa-ajan välille. Pidä huoli tauoista myös lukemisen keskellä, mutta itsekuria vaaditaan, että pysyt suunnitellussa ajassa. Anna itsellesi lupa nauttia ajasta lukemisen ulkopuolella, nää ystäviä, syö hyvin tai löhöä sohvalla hyvällä omallatunnolla. Kun päivän lukemiset on tehty, ei tarvitse enää stressata siitä.
anatomy vintage lääkis pääsykoe

Uuden opiskelu kannattaa jättää vähemmälle viikkojen vähetessä, nyt on aika keskittyä kertaamiseen ja siihen, että laskeminen tulee selkäytimestä. Viikkoon voi mahduttaa aina pari uutta asiaa, mikäli niitä on vielä jäljellä, kunhan varmistat, etteivät jo opitut pääse unohtumaan. Kliseisesti kertaus todella on opintojen äiti.

Sillä ei ole mitään väliä, monettako kertaa haet nyt! Ei kannata tuijottaa tilastoja ja ajatella, että minulla ei ole mitään tsäänssiä päästä sisälle, koska haen vasta ekaa kertaa. Itse toteuttamieni gallupeiden mukaan todennäköisintä on päästä sisään sinä vuonna, kun hakee tosissaan. Ei väliä, onko se kerta ensimmäinen vai kahdestoista. Mikä tahansa tilanteesi onkaan, niin tee hommat täysillä loppuun saakka. Silloin voit ainakin olla tyytyväinen itseesi eikä tilaa jossittelulle jää.

anatomy vintage lääkis pääsykoe

Vannon harjoituskokeiden nimeen, ne ovat loistavia tilaisuuksia harjoitella ajan- ja hermojenhallintaa. Kun tilannetta on harjoitellut etukäteen, on paniikin mahdollisuus pienempi ja pystyt todella näyttämään omat taitosi. Hanki rauhallinen tila, toimi oikean koetilanteen mukaan tarkan ajan kanssa ja tee parhaasi jo siinä. Muista, että kaikkia tehtäviä ei ole tarkoitus ehtiä tekemään. Ensin helpot alta pois, sitten vaikeiden pariin. Jos tehtäväpaperiin ei ole tullut mitään kymmenessä minuutissa, siirry seuraavaan. 

anatomy vintage lääkis pääsykoe


Haluan toivoa sulle todella paljon motivaatiota ja intoa lukemiseen! Sä kyllä pystyt siihen, kunhan pidät tavoitteen kirkkaana mielessä. Joten, tsemppiä hirveesti loppurutistukseen, odotan innolla, että pääsen lukemaan niitä sisäänpääsytarinoita <3

Pikkumuistutus vielä eri somekanavista, joista pärstääni voi käydä ihailemassa. Blogi, henkilökohtainen juhlat, arki ja reissut löytyvät Facebookissainstassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.

Kuvat Pinterestistä.


Arvokas ja salaperäinen 800-vuotias: Itävallan Innsbruck

2017/04/06
Kävelemme business districtillä yhä pohjoiseen, jossa tiedämme, tai ainakin oletamme, kaupungin todellisen sykkivän keskustan majailevan. Vähän turhan kiireisinä ja nälkäisinä olimme poikenneet subin kautta ja nyt se kyllä harmittaa. Loivan mutkan jälkeen aukeaa tori, jonka laidalla parveilee ihmisiä, koiria, lintuja sekä, kyllä, useita auki olevia tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita.

Noh, tuleville vierailijoille vinkiksi, että jos ette ihan vanhassa kaupungissa asu, ei kannata säikähtää matkan varrella kiinni olevia putiikkeja, täältä kyllä löytyy kaikki tarvitsemasi! Aurinko paistaa lämpöisenä aukiolle, jota ylittäessä huomaamme sen rajautuvan jokeen. Joen toisella puolella nököttää vieri vieressä mitä kauniimman värisiä taloja, joiden yllä kohoaa, mikäpä muukaan kuin, Alpit. Jälleen valkoiset huiput tavoittelevat silmieni edessä kirkkaan sinistä taivasta enkä voi kuin hämmästellä luonnon ja ihmisten yhteiseloa.

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Kaikkeen varmasti tottuu, mietin, kun ihmiset lenkkeilevät, ovat viikonloppuaskareillaan, syömässä tai perheen kanssa ulkoilemassa eikä heidän katseensa hakeudu jatkuvasti vuorenrinteille haikea vivahdus silmissään. 
Matkamme jatkui eteen päin, kohti kaupungin sydäntä. Oli aurinkoinen kevätpäivä, kaikkien mahat olivat täynnä eikä meillä ollut kiire mihinkään. Olisi täydellinen hetki tutkia vanhoja kujia ja katuja, ihailla tuhatvuotista arkkitehtuuria ja kuolata leipomon ikkunassa. En muistanutkaan, minkälaisen tunnelman kapeat autottomat kadut luovat niitä reunustavine korkeine kivitaloineen. 
Tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taakse päin, kun punavalkoisilla ikkunaluukuilla koristettu harmaa kivilinna kohosi edessäni. Tunnelmaa hiukan latisti kahisevat tuulitakit, autojen jylinä ja liikennevalojen piipitys, kun olisi voinut melkein kuvitella haistavansa lannan, kuulevansa miekkojen kolinan ja nahan natinan. 

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Täällä vellovat ihmislaumat yllättivät minut, matkalla kaupunki oli tuntunut niin uniselta, vasta lauantaihin pikkuhiljaa heräilevältä, että tuntui kummalliselta, kun yht'äkkiä edessä parveili satoja ihmisiä. En oikein viihdy isoissa kaupungeissa, hälinässä, vilinässä ja kiireessä. Onneksi 100 000 asukkaan kaupunki ei turistilaumoinensakaan laajene liian suureksi, vaan yhä saatiin rauhassa käyskennellä keskiaikaisia kujia pitkin huudahdellen ja huokaillen innostuksesta ja ihailusta. 

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Kujat olivat täynnä ruokakojuja, katutaiteilijoita, kahviloita, korukauppoja ja turistikrääsäputiikkeja. Pari tuntia pyörimme päättömänä sokkeloisia katuja pitkin, päädyimme isolle ostoskadulle ja olimme ajelehtineet vahingossa lähestulkoon lähtöpaikoillemme uneliaaseen kaupunginosaan. Ilta alkoi viiletä, nälkä kurnia ja jalat väsyä, oli aika suunnata siis maankuululle Sacher-kakulle. Suunnistustaitoisten ryhmäläistemme ansiosta selätimme ruutukaavattoman kaupungin ja päädyimme vanhan kaupungin laitamille. 

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Valitsimme kadun, jota pitkin askeleemme eivät olleet vielä kulkeneet tavoitteenamme löytää viihtyisä, lomanlopettajaisiksi sopiva kahvila, joka tarjoaisi, ei teetä ja sympatiaa, vaan kakkua ja kaakaota. Tällainen helmi löytyikin vanhan kaupungin yhden pääkadun varrelta ja jokainen sai eteensä mehevät kakkupalat. 

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus
Aurinko oli ehtinyt jo mennä mailleen, kun kahvilan ikkunasta todistimme mielenkiintoista ilmiötä. Ensin siinä oli yksi aasialainen turisti kuvaamassa kaukaisuuteen, sitten viereen tuli toinen ja kolmaskin. No tästäpä tietysti uteliaisuutemme heräsi ja muutaman saksankielisen kohteliaisuuden jälkeen olimme maksaneet ja takaisin ulkoilmassa. 

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Aasialaiset ja nyt monet muutkin turistit kuvasivat kultakattoista parveketta, jossa ilmiselvästi oli tapahtumassa jotain, oli tapahtunut jotain tai se näytti vain hienolta pimenevässä illassa, ilmiselvästi. Nälkäisinä piruparkoina ei meillä kuitenkaan ollut aikaa jäädä ihmettelemään kultaisen katon mysteeriä (kerro, jos tiedät!) vaan oli aika etsiä Innsbruckin paras pizzalaitos! Hämärältä vaikuttava pikkupaikka oli saanut hyvät arviot TripAdvisorissa, joten hämyisyydestään huolimatta astuimme reippaina ja rohkeina sisälle. Palvelun nopeus ja ruuan herkullisuus (sekä edullisuus) ansaitsivat Pizzeria Mamma Mialle suosituspeukun tältä ryhmärämältä, joten kannattaa käydä vierailulla!

Itävalta Austria Innsbruck photography Alps Olympus OM-D valokuvaus

Mahat täynnä ja mielet raukeina lähdimme taivaltamaan kohti yhden yön kotiamme. Ihailulle ei jäänyt kotimatkalla juuri aikaa, kun takiton allekirjoittanut oli hiukan kylmissään. Ripeä vauhti sopi ilmeisen hyvin muulle porukalle, sillä viikon laskut, eiliset sitsit ja tämän päivän kaupunkikierros alkoi jo viedä veroaan, joten unille olisi päästävä. Natisevat sängyt tuudittivat kaikki uneen ennätysajassa, mutta pitivätkin yön mittaan sitten huolen siitä, että kylkeä kääntäessä tuli herättyä. 

Tämä kaunis kaupunki ihastutti päivässä ja jätti niin monia salaisuuksiaan vielä tutkittavaksi. Haluaisin ehdottomasti palata tähän kaupunkiin, joka vei sydämeni keskiaikaisella arvokkuudellaan, Alppien jylhyydellä ja värikkäiden talojen iloittelulla. Kuulin, että Innsbruckissa tosin on lääkis, joten miksipä ei.... Hei, mitä olitte mieltä tällaisista matkakertomuksista? Sytyttääkö vai haluaisitko mieluummin täsmäinfoa kohteesta?

Pikkumuistutus vielä eri somekanavista, joista pärstääni voi käydä ihailemassa. Blogi, henkilökohtainen juhlat, arki ja reissut löytyvät Facebookissainstassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.