Sporttinen 800-vuotias: Itävallan Innsbruck

2017/03/29
Viisi unista matkustajaa kömpii ulos pikkubussista auringon paisteen helliessä ihoa ja kirvellessä silmiä. Tähän asti homma oli suunniteltu ja varattu etukäteen, nyt sitä oltiin Innsbruckin lentokentällä tavoitteena päästä kyydillä X seuraavan yön hotelliin. Hikinoro valuu selkää pitkin ja suksikassin hihna puree uraa olkapäähän. Unihiekat on nyt ravisteltava silmistä ja ratkaisuita on tehtävä.


Kaivan puhelimen taskusta ja napsautan netin päälle, kiitos Sonera ja kiitos EU. Muutamalla napautuksella hotellin sijainti selviää, ei muuta kuin taksin hakuun. Kaikki taksit ovat kokoa urheiluauto eikä suksibokseja näy kellään, mitähän ihmettä tämä nyt on. Alppien pääkaupungissa. Paikallisbussi näyttäisi kulkevan suunnilleen hotellille päin, parasta käydä katsomassa, ymmärrämmekö toisiamme. Saan vahvistuksen teorialleni, noudan ystäväni ja raahaudumme bussin keskiosaan tavaralastimme kanssa. Kuski tietää, mihin meidät pitää jättää ja loikkaamme ulos keskellä itävaltalaista lähiötä. 


Katuja reunustavat ruskeat kerrostalot jo vihertävine pihoineen. Vastaan tulee pieni marketti  sekä Tony's All You Can Eat italialainen buffet. Tänä kauniina lauantai-aamuna törmäämme selkeästi juhliin lähdössä olevaan perheeseen, muutamaan rauhallisesti maleksivaan autoon sekä parturi-kampaamon edessä häärivään työntekijään. Kaikki tuntuu kovin rauhalliselta ja leppoisalta, emme taida olla ihan keskustassa.


Kävely kestää alle kymmenen minuuttia, mutta olkapääni huutaa jo hoosiannaa ja helpotuksen huokaus pääsee suustani, kun hostelliksi muutettu entinen tekninen opinahjo siintää edessämme. Tavoitteenamme on kuitenkin päästä tutkimaan Innsbruckin saloja mahdollisimman paljon, joten lykättyämme kamat huoneeseen lähdemme takeitta etsimään joenvartta, jota pitkin suunnistaa vanhaan kaupunkiin. 


Joki löytyy kadun toiselta puolelta ja päästessämme sitä reunustavalle kävelybulevardille on henkeni salpautua sieltä aukeavista maisemista johtuen. Näen vihreää, sinistä ja valkoista, tuossa järjestyksessä. Vihreät lehdet peittävät jo puita ja nurmikkokin vihertää. Joki soljuu rauhassa vierellämme sinisenä, kylmänä ja kauniina. Nostaessa katsetta joenuomasta saa kaupunki arvoisensa kehykset, kun majesteettiset Alpit ympäröivät sitä. Valkohuippuiset vuoret nousevat korkeuksiinsa ylhäisinä ja yksinäisinä saaden jälleen itseni tuntemaan oloni harvinaisen pieneksi. 


Aurinko paistaa lempeästi, kevät on täällä jo pitkällä. Pieni tuulenvire käy silloin tällöin siivittämässä vauhtia kävelyymme. Joenvarsi on selkeästi kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Täällä nuoret pelaavat pingistä ja istuskelevat joenpenkalla. Perheet ovat päivälenkillä jalan tai pyörillä. Eräs viisivuotias kiitää pyörällään omaa kaistaansa vaaleanpunainen takki vauhdista hulmuten ja pyörän kello hurjasti kilkuttaen. Kai se pelkäsi, että nuo muukalaiset saattavat kävellä alle, jollei niitä asianmukaisesti varoita.


Talsimme rauhassa kurkkien paikallisten elämää. Yksi puistonpätkä on varattu slacklineille, siellä tasapainoilua harjoittelevat niin lapset kuin ikäisemmekin porukka. Jotkut harjoittavat joogaa puiston nurkassa. Joku poikaporukka on ottanut kehonpainotreenialueen haltuunsa ja me mietimme tyttöjen kanssa, pitäisikö mennä näyttämään, kuinka tehdään muscle-uppi, kunnes yksi pojista huitaisee sellaisen raakana neniemme edessä. Taidan säästää omat onnettomat räpistelyni toiseen kertaan, eikä sitä paitsi ollut edes kuminauhoja mukana. 


Ylitämme sillan joen toiselle puolen ja maisema muuttuu välittömästi kaupunkimaisemmaksi. Ihmettelemme alueen hiljaisuutta, sillä se näyttää keskustalta uusine liikerakennuksineen ja monine lounasravintoloineen. Pyrimme muutamaan sisälle, mutta keittiö on mennyt jo näin puoli kolmen aikoihin kiinni lounasajalta. Nälkäisinä ja ruuattomuuden pelossa tartumme ensimmäiseen multikansalliseen pikaruokakorporaatioon, jonka hoksaamme. Päivän lounas nautittiin tänään autenttisessa ja eksoottisessa SubWayssa. Toisaalta pitää sanomani, että siellä oli varmaan päivän vähiten turisteja. 


Mahat täynnä jatkamme siistien, tyhjien katujen tallustamista auringon heijastuessa vieressämme nousevista ikkunoilla päällystetyistä toimistotaloista. Olo on hiukan absurdi, kun viidentoista asteen lämmössä, keväisen auringon paisteessa lumettomilla kaduilla kulkee ihmisiä täysissä laskuvarusteissa lumilaudan keikkuessa olalla. Ysärityyliset löysät neonväriset takit olivat selkeästi muotia keväällä 2017 Innsbruckissa. 
Olisi pitänyt malttaa niiden sämpylöiden kanssa vielä hetki, sillä korttelin päästä meille avautuu täysin uusi vilkas kaupunki, joka saa väriä luonnosta sekä vuosisatoja vanhoista taloista, kujista ja sokkeloista. Tästä kaupungista lisää ensi kerralla.

Oikeasti oli tarkoitus tehdä vain yksi kuvaelma tästä kaupungista, mutta rehellisesti sanottuna lähtivät sanani liitelemään taas niin korkeissa sfääreissä, että oli pakko jakaa tämä kahteen settiin. Tässä siis pientä esimakua unelmieni kaupungista, seuraavaksi luvassa romanttinen historiallinen keskusta, stay tuned!



Kevätkatsaus koulun osalta

2017/03/27
Maaliskuun loppua tässä elellään, mutta tuntuu oikeastaan jo kouluvuoden päätökseltä. Kevät on jo tutuksi tulleeseen tapaansa kiitänyt pikakelauksella eteenpäin. Tuntuu, että neljäsosa tästä vuodesta on kestänyt muutaman viikon. Eikä varmaan siis ihmekään, että kouluhommat ovat painaneet ahdistavina päälle, kun ajan loppuminen kesken on jokapäiväinen tunne. Otin itseäni kuitenkin vuoden alussa niskasta kiinni ja hoidin aktiivisesti alta pois kuumottelevimpia kouluhommia. 

Hylsyistä huolimatta sain juhlia kandin arvoa viikko sitten

Kouluviikkoja ja sen mukaan myös aikaa Kuopiossa on jäljellä enää neljä koko kevään aikana, mitä?!  Kuten olenkin täällä kertonut, on kevät ja kesä täynnä superinnostavia ja superjännittäviä juttuja, jotka suoraan sanottuna tuntuvat vielä kaukaiselta unelmalta eivät lähitulevaisuuden todellisuudelta. 


Näin kolmosella lukujärjestyksemme täyttävät Sisätaudit, Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Kliininen kemia, Radiologia, Elinpatologia, Anestesiologia ja tehohoito, Säteilytieto(vai -taito) sekä Keuhkosairaudet. Luentojen lisäksi työtä tuottavat edellisiä vuosia huomattavasti runsaslukuisemmat pakolliset harkat sekä seminaarit, omatoimiset potilaiden tutkimiset, päivystysvuorot sekä sisätautien työvuorojen seuraamiset. Muutama uusintatenttikin on aiheuttanut päänvaivaa sekä aikataulutusongelmia. 

Statistiikat lukuvuodelta 16-17

  • 28 tuntia vietetty sisätautien päivystyksessä
  • 15 tuntia seurattu sisätautien työvuoroja
  • 9 tuntia näistä oltu Akuuttiosastolla, 7 angiosalissa
  • 9 tenttiä, joista suoritusmerkintää
  • 8 tutkittua potilasta
  • 4 läpi mennyttä potilasrapsaa
  • 4/5: paras arvosana tältä lukuvuodelta (ja koko lääkiksen ajalta)
  • kirjoitettavaa raporttia, 1 korjattava ja 1 odottaa palautetta
  • 2 hylättyä tenttiä sekä 2 oikaisupyyntöä, jotka johtivat 2 uusintaan
  • 1 nukuttu yö päivystyksen toimistotuoleilla

Mitä vielä?
  • 2 tuntia päivystystä
  • 2 tutkittavaa potilasta
  • 1 sisätautien seminaarin alustus
  • 3 tenttiä
On tämä huhkiminen tuottanut siis jonkin verran tulosta, kun vielä vuodenvaihteessa tutkittuja potilaita oli 3, päivystystunteja 8, suoritettuja kursseja 3, tunteja työvuoroseurannassa 3 ja hylsyjäkin vain 1. Ensi vuonna omatoimisten määrä pysynee suunnilleen samana, mutta meikäläisen asenne taitaa pikkuisen muuttua. Voisi ottaa ihan asiakseen syksyllä hoitaa noin puolet tehtävistä, niin ei tarvitsisi keväällä stressata niin julmetusti.

Mites sun opiskelut sujuu? Mites pääsykoeluvut, miltä tuntuu lähestyvä koe?
Pikkumuistutus vielä eri somekanavista, joista pärstääni voi käydä ihailemassa. Blogi, henkilökohtainen juhlat, arki ja reissut löytyvät Facebookissainstassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.

Liäketieteen kantitaatit

2017/03/19
Tänä viikonloppuna juhlistimme kolmen (kahden ja puolen) vuoden kovalla (riippuu vähän) työllä ansaittua lääketieteen kandidaatin titteliä. Vielä toinen mokoma ja saa juoda skumppaa lisensiaatin arvolle. Juhlathan ovat hyvin salaiset ja tarkoitettu vain harvoille ja valituille. Olen kuitenkin ilman lupaa ja minkäänlaisia oikeutuksia kuvannut eilispäivän mittaan lyhyitä videopätkiä näistä salaisista karnevaaleista.


Kaikkien iloksi ja onneksi noista videoista koottu pätkä näkee tänään päivänvalonsa astuessaan Youtubeen sekä tänne blogin puolelle, tervetuloa haistelemaan tunnelmia! Arkeani ja juhlaani voi seurata lähemmin somen eri puolilla, kuten Facebookissa, instassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.


Utelias ja epäkäytännöllinen - hyvää syntymäpäivää minä!

2017/03/16
Tervetuloa uuteen aamuun, joka sai kunnian olla elämäni toinen aamu 24-vuotiaana. Tämän kunniaksi ajattelin valottaa enemmän aihetta, mitä on olla minä. Ei millään filosofisella tasolla vaan ihan oikeasti, millainen on 24-vuotias Anni. Tähän avuksi otin persoonallisuustestin, joka kulkee internetissä nimellä 16 Personalities. Tämä testi on monien mielestä the persoonallisuustesti ja pakko myöntää, että testin tehtyäni ja tuloksen saatuani, voin samaistua heidän nettisivuillaan olevaan jenkkityyliseen kokemuslainaukseen: "Testi oli pelottavan tarkka". 

Käykää tekemässä itse testi ja katsokaa mitä mieltä olette. Ja kommentoi sitten ihmeessä alle! Nyt toivotan teidät tervetulleeksi minun willywonkamaiseen ja phildunphymäiseen persoonallisuuteni. Alla, olkaa hyvät!
Vastauksillani sain tulokseksi hyvin ääripäihin asettuvat janat sekä mitäänsanomatton nimen Kampanjoija. Käykäähän testaamassa omat persoonanne ja kertokaa, mitä mieltä olette tuloksista! Olisi todella kiinnostavaa tietää, osuuko muillakin kohdalleen. 

 DIPLOMAT
 SOCIAL ENGAGEMENT
96%
EXTRAVERTED
4%
86%
INTUITIVE
14%
21%
79%
FEELING
16%
84%
PROSPECTING
22%
78%
TURBULENT

Vahvuuksiani testin mukaan ovat:
(toim. huom. oma suomennos)
  • Uteliaisuus – Kampanjoijat ovat avoimia ja mielikuvituksellisia. He näkevät kaikki asiat osana suurta, mystistä palapeliä, jota elämäksikin kutsutaan.
  • Tarkkaavaisuus – Ei ole epäolennaisia tapahtumia, jokainen maankuoren siirtymä, jokainen liike ja jokainen idea on osa jotain suurempaa. Tyydyttääkseen uteliaisuutensa, Kampanjoijat yrittävät huomata kaikki nämä hetket, jotta eivät ikinä missaa, kun tärkeitä asioita tapahtuu heidän ympärillään.
  • Energisyys ja innokkuus – Uudet yhteydet, ideat ja oivallukset eivät jää vakan alle. Kampanjoijat ovat halukkaita jakamaan näitä ajatuksiaan kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. 
  • Loistavat keskustelutaidot – On hyvä asia, että Kampanjoijilla on niin hyvät ihmistaidot tai he eivät koskaan jakaisi näitä oivalluksiaan. Kampanjoijat nauttivat sekä small talkista että syvällisistä keskusteluista, jotka ovat heille vain kolikon kaksi puolta.
  • Taito rentoutua – Kampanjoijan kanssa kaikki keskustelut eivät valahda kosmoksen olemuksen pohdintaan, sillä ajoittain mikään ei ole tärkeämpää kuin hauskan pitäminen ja elämän ilojen kokeminen. Nämä villit energianpurkaukset saattavat joskus yllättää läheisimmätkin ystävät.
  • Ystävällisyys – Tämä muovautuminen ja spontanisuus muodostavat yhdessä ihmisen, joka on helposti lähestyttävä, mielenkiintoinen ja innostava sekä ystävällinen ja empaattinen. Kampanjoijat tulevatkin juttuun lähes kaikkien kanssa.

Kampanjoijan heikkoudet:

  • Epäkäytännöllisyys - Mitä tulee uusien ideoiden keksimiseen tai projektien aloittamiseen, Kampanjoijat ovat loistavia. Valitettavasti heidän taitonsa pitää yllä, hallinnoida ja seurata loppuun ovat huonot. Ilman käytännöllisiä ihmisiä mukana auttamassa jokapäiväisten toimien hoitamisessa, Kampanjoijien hienot ideat jäävät yleensä vain ideoiksi. 
  • Huono keskittymiskyky - Kampanjoijat ovat luonnollisia ihmismielen, ihmisten välisten yhteyksien sekä filosofian tarkkailijoita, mutta kun työpöydällä lojuu ensiviikoksi palautettava raportti, mielenkiinto hiipuu helposti. Kampanjoijien on vaikea ylläpitää kiinnostusta, kun tehtävät siirtyvät rutiininomaisempaan suuntaan, hallinnoimiseen tai pois päin suurista linjoista.
  • Ylianalysointi - Kampanjoijat etsivät pinnan alla olevia motiiveita kaikista yksinkertaisimmissakin asioissa. Ei ole tavatonta, että Kampanjoija menettää yöuniaan miettien, miksi joku teki kuten teki, mitä se mahtaa tarkoittaa ja mitä tehdä asialle.
  • Stressiherkkyys - Ylianalysointi venyy omasta navasta myös muihin. Kampanjoijat ovat hyvin herkkiä ja välittävät suuresti muiden tunteista. Kampanjoijan luokse hakeudutaan usein neuvojen ja avun perässä ja onkin helppoa ymmärtää, miksi Kampanjoijat joskus kokevat musertuvansa muiden tunteiden ja huolien alle.
  • Tunteellisuus - Vaikka tunteiden ilmaisu onkin tervettä ja luonnollista, Kampanjoijat näkevät tunteensa olemuksensa ytimenä ja nämä saattavat purkautua tarpeeksi vahvasti aiheuttaakseen ongelmia. Erityisesti stressin, kritiikin tai konfliktin alaisena, Kampanjoijat saattavat kokea tunneryöppyjä, jotka ovat parhaimmillaankin haitallisia.
  • Liiallinen itsenäisyys - Kampanjoijat vihaavat mikrotason johtamista ja rankalla kädellä rajoittamista. He haluavat olla täysin itsenäisiä oman kohtalonsa hallitsijoita, jopa altruistisen viisauden omistajia. Ongelma tässä on se, että Kampanjoijat elävät maailmassa, jossa raportit, tarkastukset ja tavoitteet ovat keskiössä.
Okei, tulipa taas kilometripostaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Olen aikalailla samaa mieltä esitetyistä piirteistäni, tosin vähän harmittaa tuo lokerointi. Vaikea on mielestäni kaikkia maailman ihmisiä jakaa 16 eri persoonallisuustyyppiin. Mutta aihe on hyvin mielenkiintoinen ja olisi todella hienoa lukea sinun kokemuksiasi aiheesta! 



Alppien taikaa, osa III

2017/03/12
Aamulla heräät kohmelossa ja auttamattomasti myöhässä. Hörppäät vesilasin pohjat ja ajattelet, että kyllä se elämä vielä voittaa. Hiukan tunnustellen nouset ylös pedistä ja pahoinvoinnin aalto tulvahtaa lävitsesi. Jahas. Alakerrassa muut puuhailevat iloisesti aamupalaa etkä voi uskoa silmiäsi, näithän eilen poikienkin juovan reippaasti.

Alps Austria Sölden photography valokuvaus skiing

Jalat täristen raahaudut muun vähäpuheisen sakin kanssa hiihtohissille ja mietit, voikohan hissistä oksentaa. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja nousette tutun loivan rinteen päälle. Et usko, että selviät laskusta. Krapula on imenyt viimeisetkin rohkeuden rippeet ja mäki tuntuu ylivoimaiselta. Kerrot ystävillesi istahtavasi hetkeksi rinneravintolan terassille keräämään itseäsi.

Alps Austria Sölden photography valokuvaus skiing
Ostat kokiksen, istut aurinkotuoliin ja torkahtelet siinä hyvät pari tuntia. Voimasi alkavat palata ja harkitset alaspäin suuntaamista. Lasket jalat täristen, vauhtia kammoksuen ja lasten kiitäessä ohi lähimpään kylään. Mitenhän tästä selvitään? Oma mökki on viereisessä laaksossa. Tutkit jo bussiaikatauluja, kunnes päiväkotiryhmän innoittamana uskaltaudut hissiin vielä kerran. Saat laskettua mökille ja huoahdat helpotuksesta. Kaivat suksipussista oivan kirjan ja istuudut iltapäiväauringon hellittäväksi parvekkeelle.

Alps Austria Sölden photography valokuvaus skiing

Tämä tarina on opetus after ski:n vaaroista ja enimmäkseen perustuu alppireissuun vuodelta 2015. Sorruin tänä vuonna kuitenkin samaan ansaan jo ensimmäisenä iltana ja sain kyllä kuulla asiasta aamusella. Tänä vuonna elämä kuitenkin voitti jo rinteen puolella ja tuloksena oli kokonaisen päivän laskut. Näin sitä kahdessa vuodessa kehittyy! Sittemmin olen pysynyt vain vedessä, oli olo nimittäin aika karmiva.

Alps Austria Sölden photography valokuvaus skiing

Toivottavasti olette viihtyneet näiden kertomusten parissa, jotka ovat hyvinkin todenpitäviä kuvaelmia. Mikä kuvaa eniten sun laskureissuja?
Muistahan ottaa blogi haltuun eri somekanavista. Blogiani ja tekemisiäni voit seurata instasta, facebookista, bloglovinissa sekä snäpistä (laameri)!

Alps Austria Sölden photography valokuvaus skiing

Alppien taikaa, osa II

2017/03/10
Aamu valkenee harmaana. Heräät innokkaampien huutoihin puoli kasilta: "nyt on jo myöhäistä, ei me ehitä enää ysiksi rinteeseen". Olet oikeastaan todella väsynyt, sillä eilisen lentomatkan jäljiltä olit mökillä vasta yöllä. Päätäkin vähän kolottaa, onkohan tämä sitä korkean paikan leirin tunnelmaa. Kasaat itsellesi aamupalaa eilisestä lentokonesämpylästä ja mietit, tuletkohan näkemään nälkää koko matkan.


 Ostit lentokentältä sikakallista tummaa suklaata, vaikka et edes tykkää tummasta suklaasta. Kaikki muutkin ostivat ja sanoivat, että se on hyvää rinne-evästä ja paaaljon terveellisempää kuin maitosuklaa. Jostain laukkusi pohjalta löydät vanhan, rypistyneen hedelmäpussin, jonne muiden esimerkistä laitat tumman suklaan palasia, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Samalla mietit, mahtaakohan rinteestä saada hampparia.


Mökistä lähtiessä on hiukan sumuista. Missähän suunnassa hissi on? Kymmenen hengen porukkanne saadaan kolmessa erässä liikenteeseen, mutta viimeisen porukan pitää jäädä odottamaan yhtä vessareissulaista. Ensimmäinen hissi selätetty, pylly jäätyi vähän kiinni penkkiin. Sitten se odotetuin, Alppien ensimmäinen lasku, koittaa. Seitsemään vuoteen et ole käynyt suksillasi ennen tätä kautta, joten jyrkkä, jäinen mäki pelottaa ja varpaat pusertuvat monojen seinämään. Auraamalla ja parinkymmenen metrin välein hengähtämällä selviät ensimmäisestä koitoksestasi. Olisipa tämä päivä jo ohi.


Saavutte päähissille ja unelmaporukkanne jakautuu kahteen, sillä kokeneet konkarit haluavat kulkea omia teitään, rinteiden ulkopuolella. Katsotte rinnekartasta kyseisen huipun korkeimman kohdan ja otatte sen valloittamisen päivän agendaksi. Sukset pois ja mukavaan gondolihissiin. Heitätte läppää ja saatatte muiden matkustajien iloksi vähän lauleskellakin. Ette huomaa sumun tiivistymistä ympärillänne. Välistopilla on jo vaikea nähdä, missä seuraava hissi on, mutta matka jatkuu yhä vain ylöspäin.


Aah, tässä sitä ollaan, Alpeilla, hyvällä porukalla, vuoren huipulla ja ekat kunnon laskut odottaa. Tämän takiahan tänne ollaan tultu. Rinne on jäässä, muistat, ettet osaa kantata ja pelottaa. Sen lisäksi et näe eteesi, hyvä kun tiedät, missä ystäväsi hiihtävät. Okei huh, rinne on merkitty punaisin tikuin, etpähän ainakaan lennä rotkoon. Tulipa tiukka kurvi, mihinköhän ystävät katosivat. Ai tuolla näkyy yksi sininen takki, miksiköhän se yrittää punaisen kepin toiselle puolen. 
Whumps! Nyt se tippui tuosta rinteestä. Mitähän tässä nyt tehdään. Jahas, yksi seurueesta on vyötäisiään myöten hangessa viiden metrin pudotuksen päässä. Whumps! Jahas, nyt siellä on joku toinenkin. Ei onneksi enää tätä porukkaa. Pelon lauetessa porukan yli pyyhkäisee helpotuksen aalto ja samantein alkaa hysteerinen nauru. Porukka saadaan kasaan ja Luojalle kiitos, ettei tämä ollut niitä kohtia, joissa rinteen ulkopuolella odottaa kymmenien metrien pudotus kiviseen rotkoon.


Kotiinlähdön koittaessa monot ovat hanganneet varpaisiisi runsaasti lisää tilavuutta ja mietit, että nämä ovat tulleet jäädäkseen. Niin ovat. Neliömetrin kokoinen eteinen täyttyy monoista, lautakengistä, laudoista, suksista ja sauvoista sekä tietysti lumesta, joka sulaessaan muuttaa eteisen lammikoksi. Kaikilla on nälkä eikä kukaan jaksaisi lähteä kauppaan. Kaupassa huomataan, että alppikylään on ilmeisen hankalaa ja hyvin hintavaa tuoda ruokaa, sillä viikon budjetti on illassa käytetty. Viini on halpaa, se maksaa pari euroa pulloa. Sitä otetaan.


Joku jaksaa keittää makaronit ja paistaa kolme kiloa jauhelihaa (50€). Nälkäkiukku laantuu ja tunnelma muuttuu mukavan leppoisaksi jokaisen tyhjentäessä omaa kahden euron viinipulloaan. Joku muisti, että mukaan on otettu pelikortit, joten voisi hyvin pelata juomapeliä. Bussikuskin seurauksena mökissä örveltää nyt kymmenen humalaista apinaa. Illan mittaan muistetaan kehua toisten pyllyjä, tunnustetaan rakkautta ja kerrot, kuinka hyvä ystäväsi ärsytti sinua kun ensimmäisen kerran tapasitte. 
Kahden aikoihin yöllä joku on käynyt oksentamassa punaviinit kokolattiamatolle, olet kertonut viidettä kertaa saman vitsin ja nyt on täydellisen selfien aika.

Alppien taikaa, osa I

2017/03/08
Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus
Hallo! Alppireissu on puolivälissä ja tällainen tunnelmaanvirittäjä-teksti on lojunut täällä julkaisemattomana jo ties kuinka kauan, kun en vaan saanut Suomessa aikaseksi sen julkaisua. Loppuviikon saatte kuitenkin nauttia virtuaalimatkasta näihin jylhiin vuoristomaisemiin, jossa isoegoisinkin maanomistaja tuntee itsensä muurahaisen kokoiseksi. Willkommen!

Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus

Tervetuloa Alppikuvaelman pariin. Toivottavasti viihdytte todenmukaisten tarinointieni parissa, muistakaa myös kertoa omat parhaat alppimuistonne!
Valkohuippuiset vuoret siintävät horisontissa sinistä taivasta vasten. Auringon säteet paistavat kirkkaalta taivaalta silmiin. Iltapäivällä aurinkorasvattomat saavat kärsiä punaisista kolmioista kasvoillaan. Alas katsoessa näkyy kilometreittäin valkoista baanaa juuri täydellisessä kunnossa odottaen sun suksenpohjia pinnalleen. Suih suih suih, kanttaus onnistuu täydellisesti, tuntuu kuin liitäisit valkoista tasaista pintaa vasten.

Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus

Kamera täyttyy täydellisistä kuvista, joissa unelmien ystäväporukka pitää hauskaa ultimaattisimmassa hiihtolomakohteessa. Iltapäivällä on vaikea valita, minkä kuvan laittaa instaan. Minttukaakaot on tehty aamulla alppimajassa ja nyt termarin kuppeja kilistellään iloisesti taukotuvalla. Mutta vaan sen verran, että huomisen laskut eivät mene pilalle kankkusen takia.

Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus

Rinteet alkavat mennä kiinni viiden aikoihin ja ulkoilun täyteisen päivän jälkeen suihkitaan rauhassa mökille, onhan päivä alkanut jo heti ysiltä rinteiden auettua. Kaikkien monoille ja suksille on hyvin tilaa vuosi sitten varatussa alppichalet'ssa ja sitten voi vaan keskittyä mukavaan yhdessä oloon. Terassille paistaa vielä aurinko ja innokkaimmat valmistavat yhteistä ateriaa. Sinua ei huolita mukaan, koska olet niin häslä etkä oikeastaan haluisikaan.

Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus

Illan pimetessä takkaan sytytetään tuli ja kokoonnutaan pitkän pöydän ääreen kuin suurperhe ikään. Korttia läiskitään ja pojat saattavat nauttia yhdet huurteiset ennen pehkuihin painumista. Rauhallinen raukea tunnelma lankeaa mökin ylle ja yksi kerrallaan rinteessä väsyneet alppimatkailijat vetäytyvät makuukammareihinsa. Kymmeneltä koko mökki on jo hiljainen ja ihmiset uneksivat vielä koskemattomista rinteistä vuoren toisella puolen.

Alps Sölden photography go pro skiing laskettelu valokuvaus

Vastakohtien kylpylä: arvostelussa Holiday Club Saimaa

2017/03/01
Okei, kuvitelkaa mielessänne suuri etelä-eurooppalainen rantakohde. Sellainen hotellikompleksi, josta löytyy kaikki. Sellainen, josta ei tarvitse kahteen viikkoon poistua, jos ei huvita. Löytyy kylpylät, huvitukset, pelit ja vehkeet, useampi ravintola, baari, ulkoaktiviteetteja, huoneita kaikille budjeteille, you name it! Ja sitten kuvittelette tämän lomaparatiisin keskelle Etelä-Karjalan järvimaisemaa.


Homma periaatteessa toimii ja lapsiperheille se onkin varmasti mukavaa, kun kaikki löytyy jos ei ihan saman katon alta niin ainakin vierekkäisistä taloista. Toisaalta tuntuu, että oltiin ahnehdittu vähän liikaa, eikä resursseja riitä nyt kaiken glamourin ylläpitämiseen. Henkilökuntaa tarvitaan niin paljon, että eittämättä on tullut palkattua myös ei niin palvelualttiita yksilöitä ja yritetään tarjota kaikille kaikkea.


Sain yhden yön oleskelumme aikana niin loistavaa etelä-karjalaista palvelua kuin epäkohteliaita murahduksiakin. Ehkä tässä asiassa jäädään kuitenkin plussan puolelle, sillä  aikainen check-in onnistui ilman lisämaksuja, siivoojat olivat erittäin avuliaita, kun avaimeni ei toiminut ja kylpylässä sai polskia lähtöpäivänä vielä klo 14 asti. Sain pizzani gluteenittomana, vaikka olin ehtinyt jo tilata normiversion, joka oli tajuamishetkelläni jo uunissa.


Huoneemme oli köyhän opiskelijan näkökulmasta u p e a ja uskomattoman avokätisesti juhlakalujen tarjoama. Saimme nauttia kingsize-vuoteesta sekä oikeasti pehmoisista kylpytakeista. Huone oli valtaisa, isompi kuin oma olohuoneemme! Hirveästi emme muun temmellyksen keskellä ehtineet kuitenkaan huoneesta nauttia, mutta se tarjosi kyllä loistavan tukikohdan tälle vierailulle. Huone näytti uusitulta ja oli todella siisti. Sisustus oli Linnahotellin tyyliin sopien klassinen ja hillitty, todella ylellinen fiilis oli istuskella oman sohvaryhmän ääressä. Ainoa miinus tulee kylpytossujen puutteesta! Tällaisessa kohteessa olisi kiva tassutella tossuilla kylpylän ja huoneen väliä, mutta niiden  puutteessa jouduimme tyytymään ihan varvastyyliin.


Päärakennuksen yleiset tilat olivat siistit, mutta jotenkin hallimaiset ja tunnelma erosi suuresti Linnahotellin puolesta, jossa tuntui pikemminkin olevansa rauhallisessa maalaiskartanossa. Linnahotellista löytyi lasten leikkipaikka ja kuntosali, jossa ei hyvästä yrityksestä huolimatta ehditty/päästy/jaksettu/pystytty vierailemaan. Linnahotellin käytävät yleiset tilat tuntuivat taasen kontrastina päärakennuksen puoleen hieman kuluneilta ja nuhjuisilta tahraisine kokolattiamattoineen. Ihanaa oli kuitenkin, että näiden kahden rakennuksen välillä pääsi mukavasti ja saumattomasti kulkemaan putken kautta, joten ulos ei tarvinnut astua kertaakaan.


Tekemistä riittäisi sitten varmasti kaikille! Hotellista kun löytyy koko perheen kylpylä, rauhallisempi aikuiseen makuun sopiva saunamaailma (jonne täytyy kylläkin ostaa lippu erikseen, käsittämätöntä!), keilahalli, pelihalli, sporttibaari (tekemistä kai sekin) sekä jääareena (olikohan käytössä?). Näistä aktiviteeteistä päädyimme testaamaan ainoastaan kylpylää, joka yksin vierailtuna ei tarjonnut paljonkaan huvia, mutta porukalla siitä sai hauskaa moneksi tunniksi!


Mikäli oltaisiin ihan vaan kahdestaan oltu Tommin kanssa liikenteessä, olisi saunamaailman lippu tullut varmaan hankittua, mutta suurella lapsenmielisellä porukalla sai kahdesta liukumäestä ja keskialtaan liukkaasta lavasta iloa kahdeksi päiväksi. Kannattaa käydä tsekkaamassa kattoterassilla sijaitseva hirsisauna viilentymisaltaineen, saunassa oli hyvät löylyt ja hieno tunnelma!


Saunamaailman hinnoittelu erikseen, kylpytohveleiden hinnoittelu erikseen, aktiviteettien täydet hinnat hotelliasiakkaille... Joistain asioista tuli vähän rahastuksen maku, joka ei mielestäni kuulu hyvätasoiseen hotelliin, jossa jo yöpymisessä maksat hyvät rahat. Tuli vähän mieleen hotelli, joka on vasta kohottanut statustaan eikä ole päässyt budjettifiiliksestään irti, jossa kaikista lisäpalveluista tulee kaivaa kuvetta. Jos ymmärsin oikein, niin varaushetkellä tulee myös kylpylälipuista maksaa erikseen. Tällaisilla pienillä asioilla luodaan viihtyisämpää ilmapiiriä ja toivotetaan asiakas tervetulleeksi.


Mutta odottakaapa kun pääsen ruokapuoleen! Eli nyt. Se oli ihanaa ja sitä oli paljon. Juhlatilaisuudessa oli intiimi tila, jossa oli omat tarjoilut ja siellä sitä porukalla huokailtiin vuorotellen toista suussasulavampia herkkuja. Menu oli juhlakalujen ja Holiday Clubin kokkien yhdessä suunnittelema ja siinä näkyikin hienosti sekä sankareiden itä-suomalaiset juuret että rakkaus luontoon. Paljon kaloja ja raikkaita makuja. Ja tietysti karjalanpiirakoita, jotka olivat niin hyviä, että unohdin hetkeksi olevani vilja-allergikko. Samoin kuin kakunkin kohdalla.

Aamupala ansaitsee ihan oman kappaleensa! Tai lähinnä aamupalan allergikkoystävällisyys. Puuro löytyi gluteenittomana, viljaongelmaiselle oli oma vohvelinpaistopisteensä ja tarjolla oli myös gluteenittomia leipiä ja karjalanpiirakoita, omalla paahdinasemallaan tietysti! Aamupalalla oli myös suklaaputos, mikäli se sattuisi joitakuita kiinnostamaan....


Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieluisa, mutta seuraavaksi kylpylälomaksi valitsen jonkun hiukan pienemmän ja intiimimmän. Tai sitten jonkun megalomaanisen eurooppalaisen vesipuiston, jossa on miljoonia vesiliukkareita, tiedä häntä. Hyviä palvelukokemuksia, ihanaa ruokaa ja hauskaa tekemistä, mutta samalla rahalla myös nyrpeää asiakaspalvelua ja rahastuksen makua. Holiday Club Saimaassa olisi kieltämättä potentiaalia kehittyä mukavaksi kaikille lomalaisille sopivaksi kohteeksi, tällä hetkellä se tuntui olevan hiukan raakile, murrosiässä oleva kylpyläkompleksi, joka etsii vielä omaa itseään.
Oletteko käyneet kyseisessä kylpylässä? Mitä tykkäsitte? Jäikö samoja fiiliksiä vai olitteko kenties täysin eri raiteilla?