LT4 = ihan oikea lääkäri

2017/08/07
Kuopio, I'm back. Aloitan neljännen vuoden opintoni tänään enkä voi uskoa, että olen oikeasti tässä pisteessä. Tämän kouluvuoden jälkeen pitäisi olla jollain tasolla valmis ottamaan jo vastuuta, kun monia odottavat lääkärinsijaisuudet ympäri Suomea. Muistan vieläkin ihan elävästi, kun fuksivuonna neloset oli omaan silmään ihan oikeita lääkäreitä. Voin nyt vinkata tuleville fukseille, että ei kannata sellaista illuusiota pitää yllä, aika pihalla ollaan vieläkin. Vaikka työkalut sen kanssa pärjäämiseen on toki karttuneet vuosien varrella.


Itse en ole vielä lyönyt lukkoon ensi kesän suunnitelmia, joten spekuloidaan sen sijaan tulevaa syksyä. Jollain tavalla olen laittanut tähän vuoteen paljon enemmän odotuksia ja tuntuu, että vuodesta on tuleva paljon rankempi kuin edeltäjästään. Faktana pitää tosin sanoa, että lukkari näyttää hyvinkin inhimilliseltä myös tänä vuonna eikä burnoutia taida tulla. Jollain tavalla kuitenkin vastuu painaa ja opiskelussa on ihan erilainen motivaatio, kun tietää, että tulee tarvitsemaan mahdollisimman paljon omaksuttua tietoa ensi kesän töissä. 
Meidän nelosvuosi on kivasti jaettu viiden viikon blokkeihin, jolloin saa rauhassa keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Vuosi alkaa kirurgialla, jota odotan sekavin fiiliksin. Toisaalta kiva, että pääsee harjoittelemaan pientoimenpiteitä, tikkaamista ja luomenpoistoja, mutta sitten toisaalta leikkausindikaatioiden tankkaaminen voi käydä aika puuduttavaksi. Kirurgiaan sisältyy viikon mittainen hajautus, joka omalla kohdallani osui Joensuuhun. En oikeastaan olisi voinut toivoa paremmin, sillä nimenomaan halusin päästä tutustumaan Joensuun meininkeihin sen ollessa yksi potentiaaleista tulevaisuuden kotikaupungeista. 


Kirran jälkeen lomaillaan, vietetään kaksi viikkoa terveyskeskusopetuksessa ja sen jälkeen orientoidutaan jälleen perinteisen opiskelun pariin, kun on fysiatrian vuoro. Fysiatriasta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä kokeneempi tiedonlähteenikään ei ole sitä vielä suorittanut. Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää. Fysiatrian viisiviikkoisen jälkeen on aika jälleen lomailla hiukan, kunnes joulun jälkeen on aika palata psykiatrian pariin. Psykiatriaa odotan oikeastaan todella paljon! Mielenterveys ja -sairaudet ovat aina kiehtoneet minua, vaikken uskokaan sen olevan erikoistumisalani. Psykiatriaan niin ikään sisältyy viikon mittainen hajautus ja jälleen Onnetar suosi minua, sillä kaupungiksi valikoitui Jyväskylä, joka oli toinen salainen haaveeni.
Psykiatriasta siirrytään luontevasti neurologian pariin, joka myös on hiukan hämärän peitossa. Potentiaalisesti mielenkiintoinen ala, mutta hyvin tarkkaa ja pitkäjänteistä työtä ymmärtääkseni, joten saa nähdä kuinka välistä kärsimätön luonteeni sietää. Neurologiaan on perinteisesti liittynyt viikko neurokirurgiaa, joka nyt yllätyksekseni onkin puolentoista viikon mittainen. Toivottavasti saan syvärini neurokirralle tehtyä ennen tuota kurssia, ei muuten ehkä kehtaa ilmestyä paikalle. Ja näin on vuosi tuotu päätökseen. Blokkien sisässä ja välissä juoksee yleislääketieteen, infektiosairauksien ja geriatrian seminaareja sekä lopputentit. 


Tämä vuoden kattava paketti on toivottavasti muokannut opiskelijanrentuista tiedonjanoisia ja vastuullisia urapolkunsa hyvin varovaisia ensiaskeleita ottavia lääkärinalkuja. Tosiasiahan on se, että koulussa voidaan antaa hyvä teoriapohja sekä tiedot siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, mutta todellinen ammatin oppiminen tapahtuu töissä. Tuoreella tiedolla, mutta ännäluvun pienuudesta johtuvalla epävarmuudella varustetut nuoret lääkärit joutuvat seuraavaksi koitoksekseen arvuutella, mitä kymmenen eri seniorilääkärin tarjoamasta eriävästä informaatiosta itse noudattaa. 


Kannatan elämässä pehmeitä arvoja ja elän kuten opetan. Niimpä nautin ekalla viikolla Kuopiosta kaksi ensimmäistä päivää, jonka jälkeen menen hieman lepuuttelemaan tiedonähkyisiä aivojani mökkilaiturille. Tässä postauksessa oli myös teille, rakkaat lukijat, tietoähkyn paikka varmasti. Vaikka mieleni tekisi jatkaa juttua vielä, niin palataan asiaan tulevissa postauksissa. Mikäli nelosvuosi tai opinnot ylipäätään kiinnostaa enemmän tai jäivät epäselväksi, pistä kommenttia perään! On aina ihana lukea teidän mietteitä ja kokemuksia käsitellyistä asioista, ollaan saatu niin mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi, kiitos siitä. 

Muistathan, että jos mun puuhat kiinnostaa, kannattaa ottaa somet haltuun ↓ Parhaiten arkeani ja juhlaani pääset seuraamaan instassa (@annithe) tai snäpissä (@laameri). Nähdään siellä! 

L O M A

2017/07/31
Heippa ja pahoittelut blogihiljaisuudesta, meidän viime viikko meni pääasiassa töiden ja remppahommien parissa, joten tilaa tai aikaa bloggaukselle ei juurikaan riittänyt. Nyt olemme aloittaneet kesän ainokaisen lomaviikkomme, joten hiljaisuutta tulee vielä jatkumaan jonkin aikaa. Tämä viikko menee melontaretkellä, pesismatseissa, viimeistelemässä remppaa sekä asuntomessuilla, joten rauhoittumisesta ei niinkään ole kyse vaan kaikesta kivasta puuhasta <3 Haudassa on kuulemma aikaa levätä. Ja koulussa. Kesäsäitä odotellessa palataan asiaan viikon lopulla, mukavaa elokuun alkua ihanaiset ♥


Kandipalsta: Tunnista nämä aivoinfarktin merkit

2017/07/24
Tänään paneudumme tärkeään aiheeseen, jonka sisäistäminen saattaa pelastaa sinun tai läheisesi hengen. Vuosittain aivoverenkierron häiriöön (AVH) sairastuu 24 000 suomalaista, joista 17 000 saa aivoinfarktin. Yksi tärkeimpiä asioita ennusteen paranemiseen liittyen on oireiden nopea tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen. Tulee mieleen eräs tuttava, joka työpäivän päätteeksi huomasi klassisia oireita, soitti ambulanssin, käveli itse ulko-ovelle ensihoitajia vastaan ja pääsi nopeasti liuotushoitoihin. 

Käsitteet haltuun
Aivoverenkiertohäiriötä (AVH) käytetään yleisnimityksenä aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille.
Aivohalvaus eli stroke tarkoittaa aivoinfarktin, aivojensisäisen verenvuodon (ICH), lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) tai aivolaskimoiden tukoksen (sinustromboosi) aiheuttamaa aivotoimintojen häiriötä.
Aivoinfarkti tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa pysyvää vauriota aivokudoksessa. 


Time is brain
Aikaikkuna liuotushoitojen aloittamiseen on 4,5 tuntia ja valtimonsisäisessä hoidossa 6 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että oireiden alusta saa kulua tuo x määrä aikaa, jonka sisässä hoidot tulee aloittaa. Tästä syystä on myös tärkeää huomata mahdolliset oireet ajoissa, jotta hoitoihin voi hakeutua mahdollisimman pian. 

Tunnista ainakin nämä
Aivoverenkierronhäiriön ja aivoinfarktin oireistot vaihtelevat jonkun verran riippuen siitä, mille aivojen alueelle vaurio kohdistuu. Usein oireet alkavat äkillisesti. Yleisimmin ongelma on etuverenkierron alueella (80%), mutta se saattaa paikantua myös takaverenkierron alueelle. Samanaikaisesti on myös mahdollista olla oireita usealta eri suonitusalueelta. Yleisiä oireita aivoverenkierronhäiriössä ovat:
  • Toispuoleinen halvaus, joka saattaa olla tuntopuutos ja/tai motorinen halvaus eli liikkumisen ongelma
  • Suupielen roikkuminen
  • Puhehäiriö, joka voi ilmetä puheen puuroutumisena tai vaikeutena käsitellä ja ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä
  • Yhden silmän ohimenevä näön hämärtyminen tai sokeutuminen
  • Näkökenttäpuutos
  • Huimaus, pahoinvointi ja oksentelu
  • Nielemisvaikeus
  • Kaksoiskuvat

Mitä tehdä?
Näiden oireiden ilmaantuessa, etenkin useampia äkillisesti, on aika soittaa 112, jolloin ensihoitajat voivat tehdä oman tilannearvionsa ja ohjata oikeanlaiseen hoitoon tarvittaessa. Ei ole tarkoitus saada joukkohysteriaa aikaiseksi, nämä ovat vaan sellaisia asioita, jonka jokaisen kansalaisen olisi hyvä tietää. Aina voi soittaa hätäkeskukseen, lähimpään päivystykseen tai hakeutua lääkäriin, jossa lopullinen arvio voidaan tehdä ammattilaisen käsissä. 


Kiva, että vierailit ♥ Olisi ihanaa, jos jättäisit kommentin käynnistäsi! Teillä on yleensä niin hienoja mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia, että jaksan kerta toisensa jälkeen ihailla, kuinka ne tuovat ihan uusia näkökulmia ja herättelevät ajattelemaan. Ajattelin tässä läheisissä kandipalstan teksteissä avata lääketieteen käsitteitä ja vieraita sanoja, joita saattaa tulla potilasteksteissäkin vastaan. Onko sinulla ehdotuksia, mitkä sanat olisivat hyödyllisiä? Itse oudoillekin sanoille helposti turtuu, kun ovat niin jokapäiväisiä. Jos minun jokapäiväiset ja vähemmän jokapäiväiset seikkailut kiinnostavat, ota haltuun myös instagram (@annithe) sekä snäppi (@laameri), jompikumpi kyllä päivittyy päivittäin! 

Jos aivot kiinnostavat, niin netistä löytyy huippumielenkiintoinen projekti, jossa kartoitetaan kaikkia hermosolujen välisiä yhteyksiä. Konnektomi (connectome) tarkoittaa juurikin tällaista yhteyksien verkostoa aivoissa. Alla oleva kuva ja projekti löytyy osoitteesta www.humanconnectomeproject.com 



Lähteinä Terveyskirjasto sekä Käypä hoito -suositus

5 x tehokasta ulkojumppaa

2017/07/19
Minulla on teille viisi monipuolista, hauskaa ja ennen kaikkea tehokasta ulkotreeniä! Ei ongelmakohtiin tehoavaa, allit kadottavaa, pyllyt nostattavaa treeniä. Viisi liikuttavaa, ulos vievää ja rankkaa treeniä, joita voi helposti muokata omaan kuntotasoon nähden. Nämä pohjautuvat omiin kokemuksiin etenkin crossfit-salilta sekä laukkaavaan mielikuvitukseen, jonka avulla on kesällä tullut lennosta kehitettyä omia kuntopiirejä.



Nämä ovat suhteellisen lyhyitä, tiukkoja rutistuksia. Paljon saa helpotettua ottamalla rauhallisemmin, mitä tiuhempi tahti, sitä rasittavampi toki. Ota hyvät alkulämmöt kevyellä hölkällä, pyöräilyllä, uinnilla tai jollain mukavasti kokonaisvaltaisella rauhallisella liikkumisella. Treenien pariin!

Death by mikä tahansa
Tässä on mahdollisuus päästä haastamaan itseään ihan todenteolla. Homman nimi on yksinkertaisuudessaan se, että teet valittua liikettä minuutissa yhtä monta kuin monesko minuutti sinulla on meneillään. Minulle tutuin version on death by burpee, jossa siis tehdään ensimmäisen minuutin aikana yksi burpee, toisen minuutin aikana kaksi burpeeta, kolmannen aikana kolme burpeeta jne. Jumpan kesto 20 min. Kun kierros ei enää mene läpi eli et ehdi tehdä vaadittua määrää toistoja, tiput jälleen alkuun. Sitten vaan nousevilla toistoilla jälleen 20 min täyteen. Alkuun jumpassa saa levätä paljonkin, mutta kymmenen tuntumassa alkaa olla jo kiire. 

Vinkki: Voit muokata treeniä vaihtelemalla suoritettavaa liikettä. Voit valita vaikka kaksi nopeaa liikettä, jolloin teet molempia sen määritetyn määrän tai sitten yhtä hiukan rasittavampaa. 



Parijumppa
Nappaa kaveri, puoliso, veli, kuka vaan kaveriksi tähän keskivartalotreeniin. Oon laittanut linkit kuviin tai videoihin liikkeistä, klikkaa vaan liikkeen nimeä tekstissä. Tässä on kolme kierrosta, tehkää ne aikaa vastaan niin saa sykkeen mukavasti nousuun.

1. kierros
10-20 kottikärrykyykkyjä (toinen kottikärryyn, jalat kantoon ja kyykkäämään) 
  • Haastavampi vaihtoehto: Toinen käsilläseisontaan, jalat olkapäille ja kyykkäämään
20 m kottikärrykävelyä, kävelijänä äsköinen kyykkääjä

Toistakaa 1. kierros roolit vaihtaen.

2. kierros
10-20 jalkojen heittoa makuulteen (toinen selinmakuulle, jalat suorina ilmaan, toinen naaman ylle seisomaan ja tönäisee jalkoja vaihdellen suoraan sekä sivuille)
  • Haastavampi vaihtoehto: Heittelijä tönäisee jalkoja sopimatta järjestystä.
20 m reppuselkäkävelyä

Toistakaa roolit vaihtaen.

3. kierros
10-20 saksivatsoja ja hyppyjä (toinen tekee selinmakuulla jaloilla saksiliikettä  sivuttaissuunnassa toisen hyppiessä jalkojen yli vuoroin jalkojen sisälle ja ulos)
  • Vinkki: 
20 m morsiuskävelyä (toinen syliin käsien päälle kuten morsias kannetaan kynnyksen yli)

Toistakaa roolit vaihtaen. 

Finisher
10 toistoa seuraavaa sarjaa: 
Toinen tekee lankutusta punnertaen (lankkuasento kyynärpäillä, noustaan käsillä punnerrusasentoon eli kädet suoriksi, pidetään lankku). Toisen ollessa matalassa lankussa, toinen hyppää tämän vartalon yli. Toisen ollessa suorilla käsillä toinen ryömii vatsan ali. Tämä kokonaisuus on yksi toisto.




HIIT
45 sec töitä 15 sec lepoa, 8 kierrosta. 45 sekunnin ajan annettua liikettä tehdään mahdollisimman monta toistoa. 15 sekuntia lepoa kierrosten välissä. Tässä on vain esimerkki liikkeistä, voit itse toki muokata treeniä vaihtamalla liikkeitä. 
1. kierros: burpee
2. kierros: hyppyaskelkyykyt
3. kierros: istumaannousuja
4. kierros: punnerrus
Toista näitä kierroksia kahdesti.



Tabata 
Tabata on perinteisesti nimitys treenille, jossa neljän minuutin ajan työskennellään kaavalla 20 sec töitä 10 sec lepoa. Tämä treeni sopii lyhyempänä hyvin loppulämpimäisiksi esim. juoksu- tai pyörälenkin päätteeksi. Tässä esimerkissä Tabata-kierroksia tulee neljä eli 16 minuutin tiukka rutistus. 
1. neliminuuttinen: kyykkyhypyt
2. neliminuuttinenistumaannousut
3. neliminuuttinen: punnerrus
4. neliminuuttinenyhden jalan kyykky (haastavampi versio pistoolikyykky, helpompi: toinen jalka toisen nilkan takana, videon alussa hyvät variaatiot eri kuntotasoille, mutta huom. pylly polvilinjan alapuolelle)


Kahvakuulajumppa 
Tarvitset välineiksi yhden kahvakuulan, paino 4-8 kg oman kuntotason mukaan. 

10 laatikkohyppyä 
  • Onnistuu esim. terassille, portaalle tai tukevalle penkille. Omasta kuntotasostasi ja hypättävän tason korkeudesta riippuen voit tehdä askeltamalla tai hyppäämällä sekä ottaa tai olla ottamatta kahvakuulaa kantoon.
10 punnerrusta
10 istumaannousua
10 askelkyykkyä


x 3-5 kierrosta aikaa vastaan. 

Kaikki treenit on itse testattuja, moni ihan itse lonkalta vetäisty jossain rantsulla päikkäreitten päätteeksi. Toivottavasti viihdytte näiden parissa ja tässä on hyviä pohjia, joille suunnitella omia treenejä, kun alkaa vanhat tympimään! Liikkumisen iloa ♥ Lisää kaunista luontoa ja treenimotivaatiota löydät meikän someista, muistahan ottaa haltuun ainakin insta (@annithe) ja snäppt (@laameri), ne päivittyy lähes päivittäin.


Vauvakuumetta ja synnytyspelkoa

2017/07/17
Saako hehkuttaa, jos on löytänyt oman alansa? Ja tämä ei nyt millään tavalla liity siihen, että lastentautien jälkeen sanoin erikoistuvani siihen tai että NOVA-pätkän jälkeen akuuttilääketiede alkoi kiinnostamaan. Tämä on sellainen fiilis, kun oikeasti on löytänyt aiheen, joka kiinnostaa lähes intohimon lailla. Lisääntyminen, alusta loppuun, se on mun juttu. Se on niin kiehtova, jännittävä ja uskomattoman tunteellinen lääketieteellinen mysteeri. Paljon tiedetään, mutta paljon on vielä tuntemattomissa. 


Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen, että pääsin tekemään tän naistentautien manun jo tässä vaiheessa, tää vaan vahvistaa sitä vahvaa fiilistä, mikä mulla on ollut jo vuoden päivät. Tiedän, että monet sanoo, että on vähän ajautunut omalle erikoisalalleen ja että turha sitä on päättää varhaisessa vaiheessa opintoja, kun mieli tulee kuitenkin muuttumaan. Tämä on varmasti totta, pidän silmät auki sen varalta, että joku toinen ala tulisi säväyttämään edes yhtä paljon, mutta siihen asti kunnes näin käy, aion tähdätä naistentauteihin.

Mistä päivät sitten naistentaudeilla koostuvat? Aamut alkavat aamupalaverilla, kuten monessa muussakin alassa. Aamulla keskustellaan yöpäivystäjän potilaista, edesottamuksista ja tapahtuneista toimenpiteistä välillä sivuten viikonlopun viettoa, perhekuvioita ja mietyttämään jääneitä kysymyksiä. Sitten jakaudumme kukin omille tahoillemme, meitä on tällä hetkellä kolme manua, kaksi erikoistuvaa ja vaihteleva määrä erikoislääkäreitä.

Itse olen nyt pyörinyt ensimmäisen viikon, joka oli oikeastaan vain puolikas, päiväpäivystäjän matkassa. Käytännössä tämä tarkoitti erikoistuva-erikoislääkäriparia. He hoitavat synnytykset, synnytysvuodeosaston, kiireiset potilaat ja päivystykselliset toimenpiteet. Tämä oli ihan mun juttu, sain olla pääasiassa obstetriikan eli synnytystieteen parissa ja päivät olivat todella vauhdikkaita. Osa jutuista jää välillä epäselviksi, kun ei viitsi koko ajan olla kyselemässä, varsinkaan potilaan läsnäollessa. Minulla kun ei ole sitä naistentautien kurssia vielä käytynä. 


Toisen viikon olin äitipolilla tarkkailemassa ja yhden päivän gynepolilla. Äitiyspolille tulevat käytännössä sellaiset raskaana olevat naiset, joiden raskaudessa on jotain erityisesti tarkastettavaa tai jotain joka vaatii hiukan tiuhempaa seurantaa. Käytännössä tämä tarkoittaa raskausdiabetesta, alle 18-vuotiaita tai yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä, kaksosraskautta, hedelmöityshoidoista alkunsa saaneita raskauksia tai vaikkapa synnytyspelkoisia. Syitä on useita ja vaikka raskauden aikana päätyisikin hieman tarkempaan syyniin, on lopputulos yleensä oikein hyvä ja vauva tekee matkansa alkiosta maailmaan mallikkaasti. 

Tämän viikon olen näillä näkymin vielä äitipolilla, jossa saan jo vapaammin käyttää ultraääntä ja tehdä sisätutkimuksia, erikoislääkärin tiukassa tarkkailussa toki. Ultraäänen käytön opettelu on tärkeä taito, vaikka en edes sitten lopulta naisille päätyisikään. Tässä sitä oppii jonkin verran jo pyörittelemään, kun yrittää erottaa siitä mustavalkoiselta ruudulta vauvan pään, vartalon ja reisiluun sekä saada näistä järkevät mitat. Riemukkaasti pamppaileva sydän ruudulla on aina iloinen hetki ja myös hyvä maamerkki, sitä on vaikeampi olla huomaamatta. 

Minua aina mietityttänyt pulma, alan naisvaltaisuus ja sen tuomat mahdolliset ongelmat, on pikkuhiljaa väistynyt tässä parin viikon aikana. Pelkäsin, että työilmapiiri voisi olla kyräilevä tai jollain tavalla hankala, mutta tähän mennessä minulla on ollut vain positiivisia kokemuksia. Tuntuu, ainakin näin hiukan ulkopuolisesta tarkkailijasta, että työporukka on vähän kuin suurta perhettä, joka viettää vapaa-aikaansakin yhdessä. 


Ja alan todellinen riemu, ilo ja kauneus, hyvin mennyt synnytys, jossa lopputuloksena on terve äiti ja vauva sekä onnesta repeävä perhe, on niin käsittämättömän järisyttävä kokemus ainakin vielä meikän ännäluvuilla, että tippa siinä tulee väkisinkin linssiin. Se valtaisa työ, minkä tuleva äiti tekee saattaessaan uutta pienokaista maailmaan ja sen tuskaisuuden muuttuessa salamannopeasti iloksi ja onneksi, kun oman lapsen saa ensimmäisen kerran syliinsä, se on jotain hullun siistiä, jotain mitä ei voi täysin ymmärtää ennen kuin sen on kokenut. 

Musta synnytys on yhä aikalailla pelottava juttu ja sen näkeminen ekaa kertaa Nepalissa oli jokseenkin hyvinkin järkyttävä kokemus. Mutta tää fiilis on laantumaan päin, nykyisin on ennemminkin sellainen fiilis, että vaikka se näyttääkin tosi kipeältä (understatement) ja ehkä jollain tavalla hurjaltakin, niin on se vaan uskomattoman kaunista. Se kaikki tuska katoaa samantien äidin kasvoilta, kun hän saa vauvansa silmiensä eteen. Tilanne rauhoittuu, kun uudet vanhemmat kumartuvat pienokaisensa puoleen. Koko asetelmasta tulee jopa potrettimainen eikä maailmassa ole enää muita. Toivoisin niin kovin, että saisin itse olla joskus tuossa tilanteessa puskemassa henkeni kaupalla uutta ihmistä maailmaan. 


Moni ihmettelee mun innostusta tätä alaa kohtaan, naureskelee ehkä mun yli-innokkuudelle tai vieroksuu oikeastaan koko alaa toivoen, ettei tarvitse ikinä ottaa kantaa alapääasioihin. Mulle tää tuntuu tällä hetkellä oikeastaan ainoalle oikealla vaihtoehdolle ja jos tilanne näin pysyy, niin voin vaan toivoa, että uuden erikoisalauudistuksen myötä gynellä ois tilaa myös yhdelle Annille. 

Hei, jätä kommentti, kerro mitä mieltä olit, haluutko kuulla lisää tai mikä kiinnostais? Tää oli nyt vähän tämmönen sillisalaattikirjoitus, kun on niin paljon hehkutettavaa, että taisin vähän poukkoilla. Mutta, ois kiva kuulla susta, sun toiveista ja mielipiteistä! Ota somet haltuun, jos kiinnostaa, parhaiten mun hommia pääsee seuraamaan instasta (@annithe), kuvat löytyy myös tosta alhaalta ↓ sekä snäpistä (@laameri)

Kuinka olla oman elämänsä prinsessa?

2017/07/15
Kun vasta viikko sitten on saanut kulkea Tallinnan Vanhankaupungin kapeita kujia tyllihameessa ja pastellinsävyisissä tossuissa, on tämä arkeen totuttelu ollut hirveän hankalaa. Sitä koko ajan odottaa, että palvelusväki hääräisi ympärillä. Vähintään järkytys iskee töiden jälkeen kotiovella, kun kesäkuisia synttäreitä varten ripustettu viiri tuijottaa yhä ulko-ovessa, se reissukassi lojuu yhä siinä eteisessä purkamattomana eivätkä tiskitkään ole maagisesti kadonneen päivän aikana.

Ajattelin, että muillakin saattaisi olla tällaisia käynnistymisvaikeuksia loman jäljiltä. Miten pitää siis kiinni siitä reissun prinsessafiiliksestä?



1) Aikuisena eläminen on joskus hankalaa ja tuo odottamattomia haasteita siivoamisen, laskujen maksamisen ja töissä käymisen muodossa. Nappaa itsellesi prinsessahetki arjesta, toimi kuten Marie Antoinette ja hanki itsellesi lajitelma lähileipomon hienoimpia korvapuusteja, jotka nautit luonnollisesti ennen päivällistä. Viva la revolucion!


2) Lahjo miehesi, ystäväsi tai äitisi kuskaamaan sinua ympäri kaupunkia. Istu takapenkillä ikkuna auki äitisi vanhassa häämekossa kumihanskat (ei kellään ole varaa silkkiin) kädessä ja vilkuta armollisesti tuijottaville (luulisi niitä piisaavan) kansalaisille. Valitse ajohetkeksi kaupungin keskusta aamu- tai iltapäiväruuhkan aikaan mahdollisimman autenttisen fiiliksen aikaansaamiseksi.



3) Puolison valinnalla on iso vaikutus arjen prinsessavaikutuksen aikaansaamiseksi. Hanki rahalle perso kumppani, jonka voi kesän alussa palkata tiskaamaan koko kesän tiskit viidelläkympillä. Kukaan itseään kunnioittava nykyaikainen prinsessa kun ei enää kannata orjatyötä.


4) Siivoaminen ei vain pue kaikkia, ole siis rohkeasti oma itsesi äläkä anna yhteiskunnan pakottaa sinua johonkin muottiin. Hanki virtuaalilasit, joihin lataat Prinsessa Victorian kodin juuri julkisitettuja kuvia. Virtuaalilasit päässä voit siemailla valkoviiniä kotisi muuntuessa salamannopeasti kuninkaalliseksi. 


5) Päiväunet ovat so last season, tänä kesänä on parasta ottaa mallia Prinsessa Ruususesta. Kun kesän bucket lististä on yhä 76 prosenttia suorittamatta, on parasta vaan vetäytyä kammariin ja kertoa ystäväpiirille nousevansa sängystä tammikuun kahdeksantena, kun päivät kuluvat kerrospukeutumisen ja -riisumisen parissa.


6) Sinunkin kummitätisi on luultavasti hyvä haltijatar, joten jos olette vielä aikuisiällä puheväleissä, voi hän varmasti avittaa sinua vähän, että pääset kesän tärkeimpiin lavatansseihin. Toim. huom. Lasikengät ovat uskomattoman epämukavat ja yllättävän vaarallisetkin vielä, vältä jos mahdollista. Gee, thanks godmom


7) Monella meistä ei ole tilaa pitää omaa ratsua pihalla ja apinoidenkin pitäminen lemmikkinä on luultavasti laitonta ja vähintäänkin arveluttavaa toimintaa. Moni tosielämän prinsessa on kuitenkin löytänyt tähän ratkaisun keppihevosharrastuksen parista. Oman liinaharjan saa helposti youtuben ohjeilla tehtyä vaikka harjanvarresta ja vanhasta urheilusukasta.


8) Hotellin valkoiset ja pehmeät lakanat ovat usein se kirsikka kakun päällä ja viimeistelevät loman prinsessafiiliksen. Tähän on kuitenkin iänaikainen ja helppo niksi myös kotipirkoille. Heivaa uusi jenkkisänkysi häkkivarastoon, osta facebookkirpparilta läjä vanhoja petareita ja pyydä armollista puolisoasi jemmaamaan kuivattuja herneitä patjojen väliin. Aamulla voi sitten arvuutella johtuuko selkäsärky kuivatusta herneestä vai kokkareisesta patjasta.


9) Ja kun muu ei auta, voi aina muuttaa seitsemän sinua ihailevan miehen kanssa metsämökkiin.


Faktahan on se, että elämä prinsessana olisi luultavasti aika tylsää ja mälsää. Vaikka välistä harmittaakin, ettei hovikuvaajani ole kovin innokas tehtävässään, niin helpottavaa on se, että voin tuntea oloni arjessa varsin freesiksi ilman meikkiä, tukka poninhännällä ja päivän asuna päivittäin sama sininen sairaala-asu. Saan oikeasti tehdä sitä, mitä haluan ja sehän arjesta vasta tekeekin juhlaa!

Nyt olemme matkalla Vantaalle rakkaan ystäväni minitupareihin, hän kun päätti ihan ryhtyä oikeaksi aikuiseksi ja osti puolisonsa kanssa omakotitalon, huhhuh. Toivottavasti tämä tarkoittaisi sitä, että pikkutirppiäisiä olisi myös pian tulossa... Seuraa viikonloppuani somessa! Päivittäin tunnelmia voi haistella niin instan (@annithe) kuin snäpinkin (@laameri) puolelta. Blogin uusista tuulista pysyy parhaiten kärryillä taasen facebookin puolella. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

Monipuolisuudella iloa liikuntaan

2017/07/12
Kuinka monella on kokemusta kolmi- tai nelijakoisesta saliohjelmasta? Ohjelmasta, jonka kanssa pakerretaan viikosta toiseen ehkä noin kolmen kuukauden ajan tehden samoja liikkeitä, samoja sarjoja ja samaa järjestystä viikosta toiseen. Kuinka moni tykkää käydä ryhmäliikunnassa? Maanantain bodypumpissa, jossa toistetaan samat biisit samoine ohjelmointineen juurikin sen kolmen kuukauden ajan. Onko muita, jotka ovat joskus urautuneet liikuntatottumustensa kanssa?



Innostun herkästi. Kyllästyn herkästi. Elämä on mulle yks vuoristorata. Innostun ryhmäliikunnasta, saliohjelmista, maraton- ja triathlonsuunnitelmista, siitä, että joku kertoo mulle, kuinka liikkua. Joku pitää huolen siitä, että kaikki lihasryhmät tulee käytyä sopivin väliajoin. Mutten jaksa sitä pitkään. Monet, monet kerrat olen innostunut kahvakuulatunneista, Zumbasta, Bodypumpista, saliohjelmista, niistä dieteistä tai maratonsuunnitelmasta. Homma vaan on aina loppunut kesken, koska kiinnostus lopahtaa. 

Sitten löysin ystäviä, joille liikunta on ilo ja voimavara arjessa, ei pakkopullaa, jota ilman housut alkaisivat kiristää liian nopeasti. Näiden ystävien kanssa löysin sekä unohdettuja että uusia lajeja. Monesti ollaan oltu mukavuusalueen ulkopuolella ja uskallankin väittää, että tämä yhdistettynä monimuotoisuuteen sai liikunnan kipinän tuikahtamaan.



Aikuisikäni tärkeimmät löydöt ovat olleet täysin uusi aluevaltaus, crossfit, sekä paluu tuttuun ja turvalliseen hevosen selkään. Jos kaipaa helppoa ratkaisua, jossa yhdistyvät monipuolisuus, hyvä ryhmähenki sekä itsensä haastaminen, haluan rohkaista hakeutumaan crossfitin pariin. Se ei todellakaan ole vain superihmisten temmellyskenttä. Vaikka itsekin monissa lajeissa laahaan siellä jumboviitosessa, en ole vielä kyllästynyt ja aina voi kisata itsensä kanssa! 

Varsinkin, jos olette kuten minä, että treeni alkaa helposti toistamaan itseään ja rutinoitumaan, haastan teitä ryhtymään monilajiurheilijaksi! Tasaisen huono kaikessa, mutta pointtina liikunnan ilo ja itsensä haastaminen. Kokeile kesällä rohkeasti uusia lajeja, mahdollisuuksia on monia. Tässä pari esimerkkiviikkoa:

Viikko 1: melonta, intervalli- tai mäkijuoksu, trampoliinipuisto

Viikko 2: kiipeilypuisto, ulkotreeni, parin tunnin retki lähimmässä kansallispuistossa

Viikko 3: pyöräilyreissu, rantalentis perheen tai ystävien kesken, kiertoharjoittelu kahvakuulan kanssa



Koeta haastaa itseäsi ja ennen kaikkea , pidä hauskaa! Urheilu voi olla niin paljon muutakin kuin tavoitteellista hampaat irvessä vääntämistä, vaikka toki se sopii joillekin. Lisää luontoa ja urheilupläjäyksiä löytyy meikän someista. ★Blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★

5 + 1 vinkkiä Pärnuun

2017/07/10
Joka vuotinen suvun Pärnun reissu alkoi ja päättyi ajamisella kohti vaaleanpunaiseksi värjäytyvää taivaanrantaa. Kisaamme aurinkoa vastaan, kun keho kaipaisi unta ennen räksähdystä arkeen. Tommi puntaroi hengenvaarallisia nopeuksia, mutta en ehdi moiseen keskittyä. On hyviä vinkkejä tuoreessa muistissa jaettavana. Tervetuloa postauksen pariin, jonka avulla kokoat koko perheen aktiiviloman Pärnussa!


Majoitu tunnelmallisissa villoissa

Tämän vuoden reissumme ollessa kokonaisuudessaan neljäs ja majoituspaikan ollessa joka kerta eri, on kokemuksia karttunut hyvin erilaisista ja eri tasoisista majoituslaitoksista. Tämän vuoden viehättävä ja intiimi villa yllätti positiivisesti. Vanhasta kapteenin villasta tyylilajille uskollisena pysyen kunnostettu pieni buotique-hotelliksi ehkä luokiteltava Villa Kurgo nappaa pisteet kotiin ja suositukset meikältä hyvästä hinta-laatu -suhteesta. Plussat ihanasta aamupalasta, joka piti urheilevan joukkiomme kylläisenä pitkälle iltapäivään saakka. 

2 hh huone kesäkaudella arkena 125 eur/yö, vkoloppuna 150 eur/yö.



Aloita loma hemmottelulla

Pärnu on pullollaan kauneushoitoloita, kampaamoita ja hierontahoitoloita, mutta ripauksen extraluksusta saat valitsemalla hoitoloiden kuningattaren, 90 vuotta vanhan Hedon Span. Kylpyläkokonaisuus on kunnostettu modernilla otteella säilyttäen kuitenkin mahdollisimman paljon alkuperäistä. 

Kasvohoito 60 min 49 eur, Erikoishieronta 60 min 53 eur, Spamanikyyri 75 min 44 eur.



Nostattele sykkeitä puun latvassa

Valgerannan Seikluspark tarjoaa jännityksennälkäisille läpättäviä kokemuksia yläilmoissa. Puiden latvustoon rannalle rakennettu kiipeilypuisto tarjoaa hauskaa ja haastetta kaikenikäisille ja -tasoisille. Puistossa on yhteensä kahdeksan eri tasoista rataa, joista pisimmillä ja vaativimmilla saa jo käyttää päätään ja käsiään. Toim. huom. En suosittele puiston korkkaamista beerbong-turnauksen jälkeisenä päivänä. Yli kymmenen metrin korkeudessa saattaa puntti vähän tutista.

Kesäkaudella aikuisen lippu 21 eur, yli 140-senttinen lapsi (radat 1-6) 17 eur, yli 115-senttinen lapsi (radat 1-3) 10 eur, pikkulapset 2-6 v. 7 eur. 



Pakkaa kiekot mukaan

Frisbeegolf nauttii suosiota myös lahden toisella puolen ja Pärnusta tsekkasimme kaksi rataa. Jöekääru discgolf sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustassa ja sopi meidän vaihtelevan tasoiselle joukkiollemme hyvin. Radan mallin takia se on helppo kiertää kokonaisen 18-väyläisen sijaan myös lyhyemmissä pätkissä, kuten näppäränä ysinä. Valgerannassa sijaitsee myös rata, jolla porukkamme huonompihappiset kävivät nakkelemassa. 

Tästä huvista saa vielä toistaiseksi nauttia täysin maksutta. Frisbeegolfkiekot kaupasta 10-20 eur. Aloittelijat pärjäävät hyvin yhdellä midari-kiekolla. 




Ota ilo irti maailmanluokan rannasta

Pärnun ranta on todellakin maineensa ansainnut ja kauniina päivänä vetää vertoja mille tahansa Miami Beachille. Pakkaa mukaan siis valikoima palloja ja kuluta ainakin päivä biitsilentiksen, jalkapallobiljardin, hiekkafutiksen ja katukoriksen parissa. Rannalta voi myös vuokrata SUP-lautoja, kajakkeja ja fartbikejä päiväksi. Adrenaliininnälkäiset nauttivat päivästä leijalautailun parissa, johon Pärnun rannat tarjoavat hyvät olosuhteet (ymmärtääkseni).

Ilmaista huvia pallolajit, kenttiä löytyy pitkin rantaa. Välineitä vuokraa ja kursseja järjestää ainakin Aloha rannan itäpäädyssä: Daypass SUPia tai kajakkia varten 60 eur, kurssit 110 eur/3 h



The + 1

Mikäli kukkaroon on kertynyt jo hiukan ylimääräistä tai tänä kesänä on itsensä hemmottelun vuoro, on majoituksena ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo aikaisemmin mainittu Hedon Spa. Upea, täysin kunnostettu vanha kylpylän puoli sekä tyylikkäästi rakennettu uusi osa tarjoavat laatua arvostavalle hienon elämyksen aivan rannalta. Ainakin vielä kaksi vuotta sitten majoittujien käytössä oli pieni kuntosali sekä allasalue, josta löytyi saunat, sisäallas, poreallas ja matala ulkoallas. 

Nyt varattuna 2 hh huone heinäkuun lopulle 211 eur/yö.


Kuva: Pinterest: Hedon Spa
Löytyikö listasta omia suosikkeja? Meneekö joku vielä testiin tämän kesän lomalla?

★Blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★

Kandipalsta: Mitä odottaa, kun lopetat tupakoinnin?

2017/07/09
Mitä jos pystyisit lopettamaan tupakoinnin tänään? Mitä jos tämän päivän aamurööki jäisi elämäsi viimeiseksi? Se saattaa tuntua mahdottomalta, järjettömältä ajatukselta, houkuttelevaltakin ehkä, mutta liian vaikealta. Riippuen vähän tupakkataustasi, kropallasi olisi paljon sanottavaa aiheeseen. Mielelläsi olisi paljon sanottavaa. Mutta minkälaisia vaikutuksia tupakoinnin lopettamisella oikeasti olisi? Jos tämän aamuinen tupakkasi jäisi viimeiseksi...



Olisi kehosi vapaa hiilimonoksidista eli häkästä huomenna.

Nikotiininjämät ovat poistuneet kropastasi ylihuomenna. 
  • Tämä on syynä myös valtaosaan vieroitusoireista, jotka ovat huipussaan juuri 1-3 vrk kohdalla. Keskimääräisesti vierotusoireet laantuvat 3-4 viikon jälkeen ja hyödyt kyllä voittavat muutaman viikon v*tutuksen.

Jo muutaman päivän päästä haju- ja makuaistisi alkavat korjaantua.

Vähenisi yskä ja limannousu 1-2 kuukauden kuluessa.

Keuhkojesi toiminta paranisi merkittävästi 2-3 kuukauden kuluttua. 

Odotettavissa on myös stressin lieventyminen ja unen laadun paraneminen.

Vuoden kuluttua riskisi sepelvaltimotautiin on puolittunut.
  • Parinkymmenen vuoden tupakoimattomuus pienentää riskin lähes samalle tasolle kuin niillä, jotka eivät ole koskaan tupakoineet.
  • Riski keuhkosyöpään pienenee myös, mutta se riippuu paljon tupakoinnin kestosta ja poltetuista määristä.

Tupakointia lopettaessa tulee myös varautua vieroitusoireisiin. Näitä ei tarvitse pelästyä eikä näistä kannatta lannistua. Ihmiset kokevat vieroitusoireet eri tavalla, jotkut voimakkaammin ja jotkut heikommin. Vieroitusoireita kokiessa on tärkeää pitää mielessä, että ne helpottavat ajan myötä. Ne eivät ole tulleet jäädäkseen ja palkinto, joka näistä selviämisestä odottaa, on suuri. 

Kannattaa myös muistaa, että keskimäärin tupakoinnin lopettaminen vaatii 3-4 yritystä eikä epäonnistumisesta kannata lannistua. Retkahtaminen on normaalia eikä vaadi itsensä ruoskimista. Yritä tunnistaa, missä kohtaa lopettaminen viime kerralla epäonnistui ja korjaa tämä, jos mahdollista, seuraavaa kertaa varten. 



 Koita poiketa rutiineista, joissa aikaisemmin olisit sytyttänyt röökin. Kulje pyörällä töihin bussin sijaan, niin ei tee mieli bussinodottelukessua. Vaihda aamukahvi vahvaan teehen. Lounaan jälkeen skippaa ruokaröyhyttelyt olemalla menemättä vanhaan tupakkarinkiisi. 


Ja muista, ettei tupakoinnin lopettamisen kanssa tarvitse olla yksin! Oman terveysaseman hoitaja, lääkäri tai työterveyden henkilökunta osaa ohjastaa vertaistukiryhmiin, antaa neuvoja pitkäaikaiseen tupakoimattomuuteen sekä tarvittaessa määrätä lääkettä auttamaan tupakoinnin lopettamisessa. Oma mielikuvitus on myös näppärä apukeino itsensä motivoimiseksi. Tiedät itse, mikä sinua motivoi, joten voit kehitellä itsellesi oikeanlaisia porkkanoita ja keppejä lopettamisen avuksi. Tsemppiä tupakan lopetukseen!


Huomenna palataan asiaan, kun vuorossa on parhaat vinkit Pärnuun! Muistahan sitä ennen vielä ottaa somet haltuun. ★Blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★

Lähde: Käypä hoito -suositus: Tupakkariippuvuus ja tupakoinnista vieroitus (2012)

Kuvat: Google-haku: smoking ja Pinterest


Dieettailu seis!

2017/07/05
Hei jojoilija, lopeta se! Lakataan yhdessä jaksottainen laihduttaminen ja opetellaan nauttimaan sen sijaan säännöllisestä liikunnasta, ulkoilusta ja tuoreesta ruuasta. 

Olen ollut jo vuosia laihdutuskierteessä. Tämä lähti liikkeelle kostean lääkiksen ykkössyksyn jälkeen, kun elintavat olivat olleet jo pidemmän aikaa niin sanotusti retuperällä. Sykleittäin olen valvonut energiankulutustani ja -saantiani puhelinsovellusten avulla sekä osallistunut esimerkiksi erilaisiin nettivalmennuksiin. Olen kitkuttanut menemään 1600 kcal vuorokausisaannilla, juonut "puhdistavia" smoothieita,  mennyt lukemattomia kertoja nukkumaan nälkäisenä ja kaiken lisäksi vielä salannut tämän suurimmalta osalta läheisistäni. Koska tiesin, etteivät he ymmärtäisi. Eivät he näkisi syytä. Enkä minäkään halua nähdä tuota syytä enää. 




Haitalliseksi homma meni erityisesti tänä keväänä ennen Nepalin reissua, kun jätin kovista treeneistä huolimatta proteiinit juomatta ja ruuat muutenkin vähälle. No, tämähän heijastui suoraan treenikuntoon ja -motivaatioon. En jaksanut treenata, tulokset huonontuivat, monesti harjoitusten aikana itketti eikä olisi millään huvittanut lähteä salille. Raajat olivat välistä keitettyä spagettia ja välistä betonista valettua. Ja kaikki tämä parin menetetyn kilon vuoksi.

Nepalissa olin taas itsestäni riippumattomista syistä huonolla ravinnolla ja sen kyllä huomasi Suomeen päästyä. Laihtumaan olin kyllä päässyt, mutta myös lihasten kustannuksella.  Massiivista energiavajetta tuli paikattua syömällä loputtomien pitopöytien ääressä itsensä ähkyyn. Aineenvaihduntani ei ole vieläkään palautunut keväisestä hullunmyllystä, vaan kestän pitkiäkin aikoja ilman nälän tunnetta. 




Kuten viimeisessä kroppa-aiheisessa postauksessa puhuin, en halua enää laihduttaa tai sopia johonkin muottiin vaan nauttia kropastani, joka on terve, vahva ja kaunis. Olen normaalipainoinen eli painoni suhteutettuna pituuteeni ei tuo minulle terveyshaittaa. En ole keskivartalolihava, vaan saan itse asiassa iloita voimakkaasta kurvista lantion ja vyötärön välillä. Mitä syytä minulla olisi siis laihduttaa? 


Liikun paljon, joten tarvitsen myös paljon ravintoa kehittyäkseni ja pysyäkseni hyvävointisena. Painoni tulee monille yllätyksenä, mutta nyt sen paljastan. Painan suurimman osan ajasta 75 ja 76 kilon välimaastossa. Elisa-serkku päästi järkyttyneitä huudahduksia ja luuli, että pelleilin. Tämän viikkoisessa potilasharjoituksessa ensihoitajat arvioivat painoni 60 ja 70 kilon välille, saattoi se toki olla kohteliaisuuttakin potilaan ollessa harvinaisen skarppina. En tykkää puhua painostani ja vaikka muuten olenkin hyvin itsevarma, on tämä yksi suurista kipuilukohdistani.



Minulla oli pitkään fiksaatio 68 kilon kanssa, sillä sen verran olen painanut läpi lukioaikojen. Laihdutuskeikoillani tavoitteenani oli usein tuo maaginen kuuskasi. Kahdeksan kiloa plussaa noista ajoista tuntuu paljolta, mutta jos lähden sitä miettimään, niin luku on varsin ymmärrettävä eikä hälyyttävä. Olen huomattavasti lihaksikkaammassa ja voimakkaammassa kunnossa kuin tuolloin. Muotoni ovat naisellistuneet ja rintani ovat saaneet miellyttävän kahden kuppikoon buustauksen noista ajoista.

Nyt reippaasti käsi pystyyn te normaalipainoiset kanssasisaret! Kuinka moni on laihduttanut, kokeillut eri dieettejä tai paastoja sen muutaman kilon tähden? Pysyvä elintapamuutos ja tyytyväisyys omassa kropassa ei lähde muutaman kilon tavoittelusta, se lähtee, kun löytää ilon liikuntaan, halun tuoreeseen ruokaan ja kunnon energialatauksen. Ja kun sen ilon löytää, kun motivaatio liikkua ja syödä hyvin on jokin muu kuin se ainainen kuuskasi, silloin ollaan jo pitkällä.

★ Lisää kroppapositiivisuutta löytyy meikän someista, blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★



Treffivinkki Lappeenrantaan: alle 100 €

2017/07/03
Kesän alussa tuli monesti sellainen olo täällä uudessa kaupungissa, että olisi kiva tehdä jotain, muttei oikein tiennyt, että mitä mahiksia on. Ajattelin sitten, että kun tässä kokemuksia kesän mittaan karttuu, niin jakaisin täällä blogin puolella treffivinkkejä kesäiseen Lappeenrantaan. Tänään vuorossa tällainen perushintainen treffipäivä, budjettina alle 100 euroa. Useimmat näistä vinkeistä on ihan sovellettavissa myös ei-romanttisiin ihmissuhteisiin. Me ollaan sellaisia yksinkertaisia tyyppejä, ruoka, liikunta ja ulkoilu on meidän juttuja. Jos siis jotain suunnitellaan, niin ne yleensä sisältää vaihtelevasti näitä teemoja. 



Meillä oli kunnon vapaa lauantai-päivä Lappeenrannassa ensimmäistä kertaa koko kesän aikana, joten se piti käyttää hyödyksi. Suomen kesästä kun ei ikinä tiedä, niin lopulliset suunnitelmat lyötiin lukkoon vasta lauantai-päivänä. Yksi juttu oli kuitenkin varmaa, testiin pääsisi Cafe Alexandran Karjalainen aamupala kelistä viis. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että kovista odotuksista huolimatta, se onnistui ne ylittämään. 

Lauantai-päivä polkaistiin käyntiin siis mukavasti Karjalaisen aamupalan äärellä. Yllätyimme hyvin positiivisesti, kun huokeahkoon 13,90 euron nuppihintaan oli tarjolla täyslaidallinen brunssiherkkuja, itse vapaasti noudettuna tietysti. The only way we roll. Oli karjalanpiirakkaa munavoilla, perunarieskoja, lanttukukkoja, kaalipiirasta, kaikennäköisiä ihania lämpimäisiä, joiden nimiä en edes tiedä. Tämä hiilarihiiri oli ihan taivaassa jo siinä vaiheessa! Vedin vahingossa navan niin täyteen suolaisia leipomuksia, että tuhdimmaksi ravinnoksi tarjottavat uunimunakas, nakit ja lihapullat jäivät kyllä hyvin minimiin.



Kolmen alkupalalautasen jälkeen nimittäin säikähdin, ettei jälkiruualle jäisi laisinkaan tilaa. Olisi ehkä pitänyt priorisoida hiukan paremmin, sillä minulla jäi puolet jälkkäripöydän antimista maistamatta. Letut kera hillon ja kermavaahdon, rahkamoussekakku ja hedelmäsalaatti saivat kyllä luvan liukua ruokatorveani pitkin. Teekupposen jälkeen olo oli raukea ja kylläinen. Karjalainen aamupala ansaitsee uuden kierroksen heti seuraavana Lappeenranta-lauantainamme! 


Ulkoilu oli päivän plääni nro kaks. Oli puhetta jostain lähialueen vaelluspoluista, mutta kauniin kesäpäivän yllättäessä päätimme lähteä vesille. Vuokrasimme loppupäiväksi kaksikkokanootin Hiekkalinnan infosta, päivävuokra 55 euroa. Aamupäivän ähky yhä mahanseudulla tuntien, pakkasimme evääksi vain kotoa löytyviä hedelmiä ja vettä tietysti. 


Retkemme alkoi hiukan ikävissä tunnelmissa, kun kanootin peräsin oli rikki ja vaikka mitä teimme, matkasimme jatkuvasti oikealle. Tämä saattoi kirvoittaa ilmoille muutaman ärsyyntyneen tiuskahduksen. Päädyimme loppuen lopuksi muuttamaan alkuperäistä vasemmalta Mikonsaaren kiertävää reittiä siten, että kulkisimmekin oikealta puolelta. Järven selkää ylittäessämme melominen oli varsin inhimillistä, sillä suora vastatuuli ja iso aallokko saivat kajakin pysymään kurssilla. 



Ensiksi mietitty taukopaikka sai myös jäädä sen sijaitessa varjossa ja vasemmalla puolella. Löysimmekin mukavan aurinkoisen kallion, johon kajakin sai kiskottua helposti ja ihmiset vedettyä mukavasti levyksi. Makoilimme auringossa ihaillen Saimaata ja tuijotellen ällösti toisiamme silmiin, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tommi tilanteeseen turhautuneena myös otti ja korjasi peräsimen niin, että saatoimme kulkea myös vasemmalle niin toivoessamme. 


Mukava päiväretkemme kesti noin neljä tuntia ja kiertelimme aika vapaasti lähisaarten ympäristössä. Matkaa kertyi noin 14 km. Vinkkinä vaan, että mikäli joku ajautuu Kaukaanselälle melomaan, kannattaa ihan oikeasti mennä sieltä merkittyä reittiä, muuten saattaa joutua ylittämään toisiinsa ketjuin kiinnitettyjä tukkeja, jotka raajaavat tiettyjä vesialueita syystä X. 



Kaiken kaikkiaan aivan ihanan leppoisa päivä, joka sisälsi paljon hyvää ruokaa, uskomattoman kesäpäivän ja vähän sykkeiden nostatustakin. Voin suositella alueella vieraileville tai asuville! Ja hintaa päivälle tuli siis yhteensä 82,80 euroa. Tuntuu aika kovalta hinnalta, mutta kyllä se ravintola + leffakin usein aika samoihin lukemiin menee. Ja onhan se nyt kiva saada vähän vaihtelua näihin yhteisiin päiviin!