Opiskelijabudjetilla Lontooseen - valmistelut etukäteen

2017/10/15
Neljä opiskelijaa, joiden tavoitteena oli puolessatoista kuukaudessa suunnitella reissu Lontooseen, joka tarjoaisi mukavat ja rentouttavat puitteet, muttei ajaisi koko poppoota kaurapuurodietille loppuelämäksi. Suunnittelu siis alkoi puolisentoista kuukautta sitten lentojen ostolla ja sen jälkeen ollaan selattu lukemattomia matkaoppaita ja nettisivustoja kohtuuhintaisen majoituksen toivossa, varattu majoituksia ja sitten peruutettu niitä, varattu parit must see –kohteet ennakkoon, tehty minuuttiaikataulu ja sovittu treffit Tommin kaukaisen sukulaisen kanssa.

Nyt ollaan jo yllättäen siinä pisteessä, että Lontoossa on nukuttu jo yksi yö ja tänään nähdään, kuinka hyvin aikataulutus ja budjetti pitää kutinsa. Otetaan katsaus meidän esivalmisteluihin ja niiden kuluihin. Summat ovat yhdeltä hengeltä, jos ei muuta mainita.

Kuva: Pinterest

Puolitoista kuukautta sitten

Varasimme siis lennot Lontooseen elokuun lopussa, kun halvalla saimme. Finnair Plus –tarjouksena edestakaiset finskin lennot ilman matkatavaroita syyslomaviikolle 230€/pää. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta olemme tyytyväisiä tähän ottaen huomioon ajankohdan ja suorat lennot.

Kolme viikkoa sitten

Tässä vaiheessa majoituksen hankinta oli vielä kesken ja paniikki alkoi hiipiä puseroon. Meillä oli siis varattuna eräästä pienestä hotellista kaksi huonetta á 100 €/yö. Hotelli oli hyvällä sijainnilla, siihen kuului aamupala (vaatimaton) ja oma kylppäri, joten Lontoon mittapuussa tuo olisi varmaan älyttömän hyvä hinta-laatusuhde. Emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa olleet kovinkaan innostuneita kyseisestä ratkaisusta ja lueskeltuamme tripadvisorin täydeltä murska-arvioita syntyi todellinen tahtotila löytää parempi yöpaikka.

Olimme jo alkuun hyljänneet ajatuksen Airbnb-kämpästä, sillä hotelliaamiainen houkutteli. Nyt saimme kuitenkin huomata, että halutaksemme oman huoneen omalla kylppärillä suhteellisen hyvältä alueelta ja kunnollisen nälkää pois pitävän aamiaisen, pitäisi meidän ainakin tuplata hotellibudjettimme, joka oli ollut siellä sadan euron tuntumissa per huone per yö. Palasin Airbnb-asuntojen pariin ja kokosin wishlistille omat kahden makkarin suosikkini, joista sitten valikoitui varsinainen namupala Itä-Lontoosta. Asiointi sujui jouhevasti ja budjettikin alittui. Kuusi yötä maksoi yhdeltä 255,5€.

Kuva: Airbnb

 Kaksi viikkoa sitten

Must see –kohteisiin valikoitui tietysti jokaisen Harry Potter –fanin (eli meidän köörin tyttöjen) märkä päiväuni, Warner Bros Studios. Harry Potterin ollessa täysin ansaitusti suosikki ympäri maailman, on halukkaita studiokierrokselle runsaasti. Liput ja paikka kierrokselle täytyi siis varata etukäteen. Olimme aika lailla viimeminuuteilla liikenteessä, sillä vapaita kierroksia oli lokakuussa jäljellä enää meidän viikolle! Mikähän lie vika tässä viikossa? Kierros ei hintansa puolesta ollut mikään budjettiratkaisu, mutta ehdottomasti pakollinen Lontoon vierailulla. Yhdeltä hengeltä sai tästä (oletettavasti) taianomaisesta kokemuksesta pulittaa 45€.

Kuva: Pinterest
Viikko sitten

Vaikka oli ollut jo ihan selvää silloin puolitoista kuukautta sitten, että ostamme etukäteen lippupaketin, jolla pääsee niin theDungeoniin, Madame Tussaudille että London Eyehinkin, olimme jättäneet lippujen oston väliin ”kyllä sitä vielä ehtii” –mentaliteetilla. Sitten havahduimme eräänä lokakuisena päivänä siihen, että matkaan on jäljellä viikko, eikä tuota pakettia ole vieläkään hyppysissämme. Pikainen tarkastelu internetissä osoitti, että vapaita aikoja the Dungeonin näytöksiin vielä on ja saimme tuon tärkeän paketin ostettua. Yhdeltä hengeltä tuo kolmen nähtävyyden paketti maksoi noin 62 euroa. Lippupaketteja saa 2-4 nähtävyyden pakettina ja sisällön saa itse koota tiettyjen nähtävyyksien joukosta. Reilun alennuksen saa, kun ostaa tuon vielä 24 tuntia ennen!

Kuva: Pinterest

Kokonaisuudessaan kulut ennen matkaa ovat olleet siis 592,5 € per nenä. Tämän jälkeen kaikki onkin enää itsestä kiinni, sillä Lontoo tarjoaa paljon ilmaisia huveja, kuten walking tourit ja useat museot, joita aiomme häikäilemättömästi hyödyntää. Majapaikassamme on myös keittiö, joten aamu- ja iltapalat nautitaan budjettihengessä paikallisen supermarketin valikoimista.

Kuva: Pinterest
Stay tuned tulevia reissupostauksia varten. Luvassa kattava kooste ilmaisesta Lontoosta, laaja selvitys Lontoosta kaikkien rakastaman velhopojan silmin, virtuaalimatka the London Dungeoniin, villiintyminen vahanukeista Madame Tussaudissa ja halpojen musikaalilippujen metsästyksestä. Ajankohtaisimmat kuulumiset päivittyvät instaan, joten muista ottaa seurantaan!

Kirurgian parhaat

2017/10/08
Kirurgian jakso on ollut mielestäni yllättävän mielenkiintoinen ja kirurgitkin yllättävän mukavia ihmisiä! Kuopiossa vietettyjen viikkojen lisäksi pääsimme kokemaan elämää ja sairaalaa Joensuussa viikon verran. Joensuun hajautusviikko olikin ehdottomasti yksi kurssin kohokohtia. Yliopistosairaalassa kun tulee helposti sellainen olo, että henkilökunta on jo kovin kyllästynyttä alati ympärillä pyöriviin opiskelijoihin ja itse on aina vain tiellä. 



Naistentautien säilyttäessä kiistattoman asemansa lääketieteen ehdottomana ykkösenä on kirurgia yltänyt kuitenkin top kakkoseen. Kirurgiassa tai tuttavallisemmin kirrassa parasta ovat olleet pientoimenpiteet ja vaikka kädet vielä vähän tärräävätkin, on tuloksena ollut ihan siistiä jälkeä. Mielekästä on ollut  huomata, kuinka kurssiaseman ja taitojen kohotessa on saanut myös toimia itsenäisemmin esimerkiksi päivystysalueella. 



Parasta kirralla on ollut, kun on..

.. päässyt tikkaamaan
Jep nyt ilo irti tästä bulkkihommasta, kun se on vielä uutta ja jännittävää. Muutaman vuoden päästä sitä ei varmaan ihan niin innoissaan höngi kirurgin olan takana, että tajuiskohan hän päästää sut tikkaamaan.

.. saanut pukea steriilit päälle leikkaukseen
Vielä en varsinaisesti päässyt assaaamaan, mutta olihan sekin nyt siistiä, että sait koskea niihin sinisiin liinoihin ja kuulua niin sanotusti jengiin



.. saanut itsevarmuutta tekemiseen ja tutkimiseen
Vaikka ensi kesän ekoina työpäivinä puntti varmasti tutiseekin, on ollut ihan mieletöntä huomata, kuinka itsevarmuus pikkuhiljaa kasvaa. Potilaita tutkiessa alkoi jo oma järjestys muotoutua eikä enää tuntunut vain siltä, että tekee jotain ihmetestejä ja -tutkimuksia sen takia, että nää nyt pitää tehdä. 

.. ollut paljon harkkoja
Meillä on yhteensä näiden viiden viikon aikana 24 ryhmäopetusta, joista neljä oli hajautuspaikassa. Tärkeät asiat tulee käytyä rauhassa ja potilaiden tutkimisellekin on varattuna aikaa. Harkoissa ollaan saatu mm. kokeilla kolonskoopin käyttöä ja poistaa luomia.

Kun kandi tekee päätelmiä


.. tajunnut olevansa vielä täysin vaiheessa
Onneksi saa vielä pitkään olla nuori lääkäri, jonka odotetaan kyselevän tyhmiä kysymyksiä ja huolestutaan sitten, kun näitä ei kuulu. 

Mukavaa hommaa, mutta ei ehkä kuitenkaan se intohimo. Nyt on edessä vielä yksi viikko harkkoja ja sitten Londresin lomaa pukkaa päälle. Mulla on kova tavoite loppusyksylle, kun alkaa koulun puolesta kevyempi jakso. Suunnitelmana on tehdä vihdoin syvärit valmiiksi. Nyt kun se on näin julkisestikin sanottu, niin pakko varmaan onnistua. Onko jotain mitä haluaisit tietää kirrasta tai opiskeluista ylipäätään? Kommentoi tai laita viestiä, olen ollut erittäin iloinen niistä monista viesteistä, joita olen syksyn mittaan saanut ja vastaan mielelläni kysymyksiin!

Viikon onnelliset x 12

2017/09/23
Tällä viikolla olen saanut kokea hienoja asioita, sellaisia, jotka ilahduttavat hetkessä, mutta jäävät heposti arjen ja muun touhuilun jalkoihin. Haluan arvostaa noita pieniä onnistumisen ja ilon hetkiä, jotka tekivät tästäkin viikosta ihanan. Kiitos <3

Sisälläni kuplii ilo, kun

.. Tommi ja isi suunnittelevat yhdessä terassiprojektiaan mökille

.. sain eilen olla tekemättä mitään, löhötä sohvalla, katsoa Netflixiä ja käydä päiväsaunassa, kerrankin hyvällä omallatunnolla.

.. pääsin mukaan kansalaisopiston teatteriproduktioon

.. onnistuimme Emman kanssa poistamaan oikean luomen ihan itse


.. löysin tällä viikolla uskomattomia metsäpolkuja, joista en ole aikaisemmin tiennytkään!

.. ystävät kysyivät minulta gyneen liittyviä asioita ja osasin jopa jotain kertoakin

.. tajuan, että syksyn reissut lähenevät kovaa vauhtia

.. koin ihan uusia oivalluksia ja onnistumisia ratsastustunnilla



.. sain tutustua erääseen pitkäaikaiseen tuttavaan paremmin ja opin tietämään enemmän hänen perheestään ja tulevaisuudensuunnitelmistaan

.. pääsin Raxiin syömään jälkkäbuffan kera

.. sain alkuviikosta halia uskomattoman ihanaa pikkumiestä

.. Siskonpedin kaikki jaksot on jo Areenassa


Mikä on tehnyt sut tällä viikolla onnelliseksi? Jakamalla isoja ja pieniä iloja niitä osaa arvostaa enemmän ja yhteinen hypetys auttaa onnea tarttumaan mieleen.

Kandipalsta: Lihavuus on terveysriski

2017/09/14
Kandipalstaa miettiessäni ajattelin, että tämä on yksi esiin nostettavista aiheista. Sittemmin olen pakoillut aiheesta kirjoittamista, sillä tiedän sen herättävän niin paljon tunteita, että monien tekstien väärintulkinnan vaara on suuri. Tällä viikolla aiheen noustessa jälleen puheeksi ruokapöydässä päätin, etten voi pakoilla enempää. Haluan ottaa kantaa tähän aiheeseen ja esittää toivon mukaan mahdollisimman asiapitoista tietoa tästä kovin tunteellisesta aiheesta.


Fakta on se, että ylipainosta ja lihavuudesta on tullut liian tavallista. Niin tavallista, että meidän arviokykymme heikkenee asian osalta. Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa työikäisistä yli 2 miljoonaa ihmistä oli ylipainoisia (BMI > 25 kg/m2). Miehissä ylipainoisten osuus oli jopa 70 % ja naisillakin 57 %. Ylipainoisista lähes 20 % on lihavia (BMI > 30 kg/m2). (1 & 2) Voi olla siis hyvin vaikea huomata omia tai läheisten kasvavia terveysriskejä, kun ympäristössä suurin osa on ylipainoisia. 

Tässä välissä haluan huomauttaa, ettei BMI ole mittarina aukoton, kuten harvat asiat ovat. Erityisen pitkillä, lyhyillä tai vaikkapa lihaksikkailla ihmisillä tulokset saattavat usein olla harhaanjohtavia ja tällöin olisikin hyvä ottaa avuksi vyötärönympärys, etenkin jos BMI jää alle 30 kg/m2. Vyötärönympäryksen raja-arvona pidetään naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. (1)

Minkäännäköiselle body shamingille ei tässä maailmassa olisi minun mielestäni yhtään enempää tilaa, kaikennäköisillä ja -kokoisilla on täysi oikeus rakastaa itseään ja tuntea itsensä kauniiksi. Siitä ei ole nyt kyse. Vaikka toivonkin, ettei kukaan joutuisi piinan, kiusauksen tai itseinhon käsiin vartalonsa painoindeksin takia, en voi kannustaa lihavuuden ihannointiin tai yrityksiin tehdä siitä normaali käsite. Lihavuudella on merkittäviä terveysriskejä ja valitettavan usein nämä terveysriskit siirtyvät eteenpäin myös jälkeläisille. (3) Moni meistä tietää varmasti terveitä lihavia ihmisiä, joilla ei ole mitään (todettuja) sairauksia ja kokevat itsensä terveeksi. Poikkeuksia tietysti on, mutta yhden tai kahden ihmisen perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä. 

Kuten varmasti moni tietää, lihavuus myötävaikuttaa monen sairauden syntyyn ja lisää riskejä ennenaikaiselle kuolemalle. Monesti sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden suuruudesta ja kun painolla on taipumus pikemminkin nousta kuin laskea iän myötä, tulevat ongelmat yhä vain suuremmiksi. Lihavuus kasvattaa muun muassa riskiä verenpainetautiin, uniapneaan, valtimonkovettumatautiin, laskimotukoksille, aivoinfarktiin, diabetekseen, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin, masennukseen sekä erinäisiin syöpiin. Lisäksi lihavuus huonontaa selvästi hedelmällisyyttä. (1) 

Lihavuuden hoito ei ole helppoa, sen määrittämisenkin jo ollessa jonkin verran monimutkaista. Monet meistä ovat varmasti kokeilleet erilaisia laihdutuskuureja, joista on saattanut tai ehkä useammin jopa ei ole saattanut saada pysyviä tuloksia. Ruokavalion muuttaminen ja energiansaannin rajoittaminen ovat kuitenkin tärkeimpiä keinoja lihavuuden hoidossa. Liikunta on tärkeä osa painonhallintaa ja liikunnan yhdistäminen vähäenergiaiseen ruokavalioon parantaakin laihtumistulosta. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä ja meidän materiaaleissamme kerrotaan riittäväksi liikunnaksi 45-60 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa päivittäin (noin 300 kcal). Tämä tarkoittaa esimerkiksi kävelyä, rauhallista uintia tai pyöräilyä. (1)

Mikäli omat resurssit on käytetty loppuun tai metodeita, voimia tai aikaa ei tunnu riittävän painonpudotukseen alunperinkään, perusterveydenhuollosta pitäisi saada apuja lihavuuden hoitoon. Näistä kannattaa rohkeasti kysyä terveydenhoitajalta, työterveydestä tai terveyskeskuksesi lääkäriltä. Heidän pitäisi osata ohjata apua tarvitsevat moniammatillisen tiimin pariin, jossa ohjataan parempien valintojen tekoon arjessa, autetaan löytämään liikunnan riemu sekä keskitytään ongelmakohtiin. (4)

Lihavuutta voidaan hoitaa myös leikkauksella. Leikkausmetodeita on erilaisia, mutta perusperiaatteena on mahalaukun koon pienentäminen, jolloin kylläisyydentunne saavutetaan nopeammin ja säilytetään pidempään sekä imeytyminen vähentyy. Yleisesti ottaen Suomessa leikkaukseen on mahdollista päästä, mikäli painoindeksi on yli 40 kg/m2 eikä tavanomaisista  tai tehostetuista laihdutusyrityksistä ole ollut mitään apua. Lisäksi leikkausindikaatiot saattavat täyttyä jo painoindeksillä, joka on yli 35 kg/m2, mikäli potilaalla on myös muita sairauksia, kuten diabetes. (4) Näistäkin kannattaa kysyä rohkeasti terveyskeskuslääkäriltäsi, mikäli asia kiinnostaa. Leikkaus ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja vaatiikin aina useamman epäonnistuneen laihdutusyrityksen sekä 7 % painonpudotuksen ennen leikkausta. (1)

Huikeaa, jos aihe herättää mielenkiintoa tai ajatuksia, olisi mahtavaa lukea teidän kommenttejanne ja käydä aiheesta asiallista keskustelua. Tätä tärkeää terveystekijää ei enää voida haudata ulkonäkökysymysten alle.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, linkkaan tähän hyviä vapaasti luettavissa olevia linkkejä, joista löytyy luotettavia, tutkimuksiin perustuvaa tietoa. 
Käypä Hoito -suositukset potilaille:

Viittaukset:
1. Käypä Hoito -suositus: Lihavuus
2. Finriski-tutkimus (terveytemme.fi ja THL)
3. Lääkärin tietokannat: Lapsen ylipaino ja lihavuus
4. Lääkärin tietokannat: Lihavuuden hoito

Sairaala kotina?

2017/09/11
Olen tästä aiheesta useammankin kerran sivumennen sanoen blogissani maininnut, mutta ainakaan päivitettyä versiota tilanteesta ei ole kokonaisen postauksen muodossa. Tämä vapaa-ajan, ystävien ja muun elämän yhdistäminen lääkikseen on ikuisuuskysymys, joihin moni alasta kiinnostunut toivoo vastausta. Olin jo sanomassa, etten tietenkään voi antaa tästä kuin yhden näkökulman, mutta aloin sitten miettimään, että aika iso osa lähipiiristäni on kanssaopiskelijoita. Ehkä osaan siis sanoa jo hiukan yleisestikin.


 Mikä on sinulle tärkeää?

Vaikka muihin yliopistoaloihin verrattuna lääkiksessä on aika paljon läsnäolopakollista opetusta, ovat päivät ja viikot aika hyvin suunniteltavissa. Ja toisaalta on hienoa, kun viikosta on automaattisesti varattuna tietty aika opintoihin. Lisäksi harkoissa oppii ihan eri tavalla kuin luennoilla tai itse kirjasta lukemalla. Usein sanon, että opiskeluun voisi käyttää kaiken vuorokaudesta liikenevän ajan. Lääketiede on niin massiivisen laaja ala ja uutta tietoa tulee päivittäin, että valmista ei tule ikinä. 

Täten ajankäyttö on pitkälti omissa käsissä. Riippuen vuosikurssista sekä pyörivistä kursseista, pakollista opetusta on 2-5 kertaa viikossa. Tämä tekee tunneissa muutamasta tunnista pariinkymmeneen. Näiden ulkopuolella tulee itse käytettyä opiskeluihin ehkä 10-20 tuntia viikossa. Viime viikolla esimerkiksi tutkin ennen harkkoja potilaita, harkkojen jälkeen luettiin ja tehtiin ennakkotehtäviä seuraavan päivän harkkaan ja tutkin vähän lisää potilaita. Tämä joustavuus jättää siis tilaa oman aikataulun tekemiselle. Saatan tehdä pidempiä päiviä joskus, jotta ehtisin vaikkapa päivällä harrastamaan joku toinen kerta. Tai tenttiinluvun jälkeen tuntuu usein aika hyvältä pitää vaikkapa ihan vapaapäivä.


Kotona ei ehdi käydä ja vanhoille ystäville saa heittää hyvästit

Moni muuttaa opiskeluiden koittaessa pois kotipaikkakunnaltaan. Tällöin vanhaan kaupunkiin jäävät usein perhe, ystävät ja joskus jopa puoliso. Minä olen kysyville suositellut, ettei ainakaan ykkösen syksyn aikana tekisi hirveästi suunnitelmia kotipaikkakunnalleen. Silloin luodaan ystävyyssuhteita ja tutustutaan niin uuteen kotikaupunkiin kuin tuleviin kollegoihin. Kuusi vuotta on pitkä aika ja opiskelukaupungin tunteminen, omien harrastusten jatkaminen ja uusien ystävien kanssa hengailu helpottaa huomattavasti koti-ikävää ja helpottaa sopeutumista. 

En suosittele välitilassa elämistä, tiedän kyllä tällaisiakin tapauksia, joiden "oikea" elämä on jossain muualla ja Kuopiossa käydään vain pakollisissa opinnoissa. Omien kokemuksieni mukaan sopeutuminen opiskelukaupunkiin on hyvin hankalaa tällaisessa tilassa eikä opiskeluajasta pääse kunnolla nauttimaan, kun mielessä on vain jatkuva kiire valmistua ja kiitää sitten äkkiä takaisin kotipaikkakunnalle. Toki ymmärrän, että on erilaisia tilanteita, jolloin ei välttämättä ole muuta mahdollisuuta. Esimerkiksi perhe toisella paikkakunnalla menee monesti täysin oikeutetusti "opiskelukokemuksen" edelle.  Itse käyn noin kerran kuussa Vantaalla, joskus pari kertaa kuussa ja joskus parin kuukauden välein, mutta keskimääräisesti varmaan noin.


Opiskeluaika on täydellistä uusien harrastusten etsimiseen

Kuten tuli jo todettua, lääkiksen ohella on aikalailla mahdollisuus tehdä mitä vain. Meidänkin koulussa on monia, jotka työskentelevät, urheilevat todella kovalla tasolla, kasvattavat lapsia tai tekevät jo kovatasoista tutkimusta. Toisaalta on lupa ihan vaan olla koulupäivän jälkeen, nauttia hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta. Tai lukea muitakin kirjoja kuin koulukirjoja! Vanhana lukutoukkana järkytyin ykkösen keväällä, kun huomasin, etten ollut koko vuoden aikana lukenut mitään muita kirjoja kuin koulukirjoja. 

Kuten monet varmasti jo tietävätkin, niin olen Kuopiossa löytänyt täysin uusia harrastuksia sekä palannut vanhojen tuttujen pariin. Tämä on ehdottomasti auttanut kotiutumistani tänne ja nykyisin kotini onkin Kuopiossa. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikka minulle on ollut ihan fine etsiytyä yksin kiinnostaviin harrastuksiin, ei kaikkien näin tarvitse tehdä. Uusista kavereista löytyy varmasti juuri samasta lajista kiinnostuneita ja ainakin Kuopion kokoisessa kaupungissa voi luottaa siihen, että missä tahansa harrastuspaikassa ainakin kolmasosa on opiskelijoita. 



Esimerkkiviikko

Ensi viikolla minulla on pakollista opetusta 17 tuntia, tämän lisäksi tulee tehtyä noin 10 tuntia omatoimista opiskelua, joten se jättää ihan mukavasti aikaa myös harrastuksille ja ystävien näkemiselle. Viikon aikana tulee käytyä ratsastamassa, salilla sekä parissa opiskelijatapahtumassa. Viikonlopuksi saatankin sitten lähteä Vantaalle. 

Back to business

2017/09/03
Nyt on varmaan enää turha teeskennellä, etten olisi viettänyt melkein kuukautta blogihiljaisuutta ja palata vaan vähin äänin julkaisemaan samaan tahtiin, tutuista aiheista tekstejä. En osaa sanoa, miksi näin pääsi käymään. Arvailuita voin aiheesta antaa, onhan loppuen lopuksi tämän taustalla oma mieleni, ajankäyttöni ja priorisointini. Koska instaa (@annithe) olen jaksanut suhteellisen hyvin päivittää, ovat jotkut saattaneet huomata, että kouluvuoteni alkoi kahdella tentillä, joten päivisin on aika ja energia mennyt aika lailla niihin. Ja ilokseni voinkin sanoa selviytyneeni molemmista hyvin!

Toinen muutos kesään verrattuna on jälleen Kuopiossa alkanut säännöllinen harrastustoiminta. Käyn ratsastamassa noin kaksi kertaa viikossa, aloitin syksyn uutena harrastuksena uimakoulun ja crossfitissä pyrin käymään noin kolmesti viikossa. Tästä seuraa se, että muut menot huomioon ottaen ei illoissa juuri vapaita tunteja turhana pyöriskele. Toivon nyt kuitenkin, että kun pahimmasta stressistä on päästy yli, voin palata tuttuun postaustahtiin, jossa tekstejä ilmestyy kahdesta kolmeen viikossa. 


Syksyhän alkaa huomenna todenteolla, kun kirurgian harkat pyörähtävät käyntiin. Ensi viikolla opimme muun muassa virtsarakon katetrointia, rinta- ja ihosyövästä sekä gastrokirurgiasta. Tutkin myös ensimmäiset kirurgiset potilaani ensi viikolla, mitä lukuisista potilaskohtaamisista huolimatta osaan aika lahjakkaasti jännittää. Lähinnä siksi, kun oman tutkimisen tulokset täytyy käydä läpi koko ryhmän ja luonnollisesti opettavan lääkärin kanssa. Kirurgian viisiviikkoinen tulee kaikkiaan olemaan suhteellisen rankka, veikkaisin. Viidessä viikossa pitää 20 harkan lisäksi käydä seuraamassa leikkauksia, tutkia 10 potilasta ja käydä seuraamassa päivystystä. Silti, olen yllättävän innoissani tulevasta jaksosta. En odottanut tykkääväni kirurgiasta, mutta luentojen ja yhden ompeluharkan perusteella hyvää on luvassa.

Ja koulun lisäksi on vihdoin taas jotain odotettavaa, kun tällä viikolla tuettiin lentoyhtiöitä taas ihan urakalla. Ensimmäisenä vuorossa odottaa kirurgian kurssin päättävä Lontoon reissu, jonne saatiin tänään isoksi iloksi houkuteltua pikkuveli ja hänen tyttiksensä! Lennot on siis ostettu ja sen verran päätetty, ettei kuuden päivän reissua tulla kokonaan kaupungissa viettämään. Jos siis on jotain majoitusvinkkejä, neuvoja siitä, mitä kannattaa nähdä Lontoon ulkopuolella tai mitä tahansa huomioonotettavaa ensikertalaisille, laita koodia. 


Lontoon jälkeen jää vielä jotain takataskuun, kun joulukuussa lento vie Chongqingin kautta FILIPPIINEILLE!!! Oi kyllä, maailman parhaat sukellusvedet odottavat meitä turkooseina ja ah, niin kirkkaina. Reissuun lähtee ystäväpariskuntamme ja tämän reissun suunnitelma on ihanan vapaa. Thaimaan kiertoreissusta viisastuneina emme tee aikatauluja tai varaa yöpymisiä tai matkoja Suomesta käsin. Ehkä pieni poikkeus koskee sukelluskohdetta, sinne varmaan varataan dyykit, kurssit ja majoitukset jo hyvissä ajoin. Ja meikäläinen innostu jo niin paljon, että olisin halunnut varata erään surffikohteen majoituksen jo eilen, koska tsiisus! neljän hengen villa, ilmastointi ja kaksi kerrosta, maksaisi alle 60 €/yö ja aivan vimpan päälle mesta. 

Syksy tuleekin siis pitkälti pyörimään koulun, harrastusten ja reissujen suunnitteluiden parissa. Tuttua ja turvallista arkea höystettynä parilla pakomatkalla ;) 



Nyt haluan vielä kiittää teitä, rakkaat lukijat. Olen saanut blogin kautta ihania yhteydenottoja teiltä, olen kuullut paljon upeita tarinoita pääsykoeluvuista, sisäänpääsyistä, hilkulle jäämisestä ja itsensäylittämisestä. Olen niin uskomattoman kiitollinen, että saan kuulla näitä tarinoita teiltä. Kiitos, että saan olla osa teidän isoa urakkaanne, kiitos, että olen saanut jakaa omaa tarinaani. Minulle saa siis todellakin laittaa spostia, kommenttia, instaviestiä (@annithe), snäppiä (@laameri), mitä vaan, olen aina todella ilahtunut viesteistänne! Yritän kuunnella, myötäelää ja auttaa parhaan kykyni mukaan. ♥ Ja kaikille juuri aloittaneille fukseille vielä, tervetuloa jengiin! Perjantaina en päässyt teidän kanssa juhlistamaan koulun alkua, mutta toogiin mennessä lupaan parantaa tapani, joten siellä nähdään.

LT4 = ihan oikea lääkäri

2017/08/07
Kuopio, I'm back. Aloitan neljännen vuoden opintoni tänään enkä voi uskoa, että olen oikeasti tässä pisteessä. Tämän kouluvuoden jälkeen pitäisi olla jollain tasolla valmis ottamaan jo vastuuta, kun monia odottavat lääkärinsijaisuudet ympäri Suomea. Muistan vieläkin ihan elävästi, kun fuksivuonna neloset oli omaan silmään ihan oikeita lääkäreitä. Voin nyt vinkata tuleville fukseille, että ei kannata sellaista illuusiota pitää yllä, aika pihalla ollaan vieläkin. Vaikka työkalut sen kanssa pärjäämiseen on toki karttuneet vuosien varrella.


Itse en ole vielä lyönyt lukkoon ensi kesän suunnitelmia, joten spekuloidaan sen sijaan tulevaa syksyä. Jollain tavalla olen laittanut tähän vuoteen paljon enemmän odotuksia ja tuntuu, että vuodesta on tuleva paljon rankempi kuin edeltäjästään. Faktana pitää tosin sanoa, että lukkari näyttää hyvinkin inhimilliseltä myös tänä vuonna eikä burnoutia taida tulla. Jollain tavalla kuitenkin vastuu painaa ja opiskelussa on ihan erilainen motivaatio, kun tietää, että tulee tarvitsemaan mahdollisimman paljon omaksuttua tietoa ensi kesän töissä. 
Meidän nelosvuosi on kivasti jaettu viiden viikon blokkeihin, jolloin saa rauhassa keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Vuosi alkaa kirurgialla, jota odotan sekavin fiiliksin. Toisaalta kiva, että pääsee harjoittelemaan pientoimenpiteitä, tikkaamista ja luomenpoistoja, mutta sitten toisaalta leikkausindikaatioiden tankkaaminen voi käydä aika puuduttavaksi. Kirurgiaan sisältyy viikon mittainen hajautus, joka omalla kohdallani osui Joensuuhun. En oikeastaan olisi voinut toivoa paremmin, sillä nimenomaan halusin päästä tutustumaan Joensuun meininkeihin sen ollessa yksi potentiaaleista tulevaisuuden kotikaupungeista. 


Kirran jälkeen lomaillaan, vietetään kaksi viikkoa terveyskeskusopetuksessa ja sen jälkeen orientoidutaan jälleen perinteisen opiskelun pariin, kun on fysiatrian vuoro. Fysiatriasta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä kokeneempi tiedonlähteenikään ei ole sitä vielä suorittanut. Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää. Fysiatrian viisiviikkoisen jälkeen on aika jälleen lomailla hiukan, kunnes joulun jälkeen on aika palata psykiatrian pariin. Psykiatriaa odotan oikeastaan todella paljon! Mielenterveys ja -sairaudet ovat aina kiehtoneet minua, vaikken uskokaan sen olevan erikoistumisalani. Psykiatriaan niin ikään sisältyy viikon mittainen hajautus ja jälleen Onnetar suosi minua, sillä kaupungiksi valikoitui Jyväskylä, joka oli toinen salainen haaveeni.
Psykiatriasta siirrytään luontevasti neurologian pariin, joka myös on hiukan hämärän peitossa. Potentiaalisesti mielenkiintoinen ala, mutta hyvin tarkkaa ja pitkäjänteistä työtä ymmärtääkseni, joten saa nähdä kuinka välistä kärsimätön luonteeni sietää. Neurologiaan on perinteisesti liittynyt viikko neurokirurgiaa, joka nyt yllätyksekseni onkin puolentoista viikon mittainen. Toivottavasti saan syvärini neurokirralle tehtyä ennen tuota kurssia, ei muuten ehkä kehtaa ilmestyä paikalle. Ja näin on vuosi tuotu päätökseen. Blokkien sisässä ja välissä juoksee yleislääketieteen, infektiosairauksien ja geriatrian seminaareja sekä lopputentit. 


Tämä vuoden kattava paketti on toivottavasti muokannut opiskelijanrentuista tiedonjanoisia ja vastuullisia urapolkunsa hyvin varovaisia ensiaskeleita ottavia lääkärinalkuja. Tosiasiahan on se, että koulussa voidaan antaa hyvä teoriapohja sekä tiedot siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, mutta todellinen ammatin oppiminen tapahtuu töissä. Tuoreella tiedolla, mutta ännäluvun pienuudesta johtuvalla epävarmuudella varustetut nuoret lääkärit joutuvat seuraavaksi koitoksekseen arvuutella, mitä kymmenen eri seniorilääkärin tarjoamasta eriävästä informaatiosta itse noudattaa. 


Kannatan elämässä pehmeitä arvoja ja elän kuten opetan. Niimpä nautin ekalla viikolla Kuopiosta kaksi ensimmäistä päivää, jonka jälkeen menen hieman lepuuttelemaan tiedonähkyisiä aivojani mökkilaiturille. Tässä postauksessa oli myös teille, rakkaat lukijat, tietoähkyn paikka varmasti. Vaikka mieleni tekisi jatkaa juttua vielä, niin palataan asiaan tulevissa postauksissa. Mikäli nelosvuosi tai opinnot ylipäätään kiinnostaa enemmän tai jäivät epäselväksi, pistä kommenttia perään! On aina ihana lukea teidän mietteitä ja kokemuksia käsitellyistä asioista, ollaan saatu niin mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi, kiitos siitä. 

Muistathan, että jos mun puuhat kiinnostaa, kannattaa ottaa somet haltuun ↓ Parhaiten arkeani ja juhlaani pääset seuraamaan instassa (@annithe) tai snäpissä (@laameri). Nähdään siellä! 

L O M A

2017/07/31
Heippa ja pahoittelut blogihiljaisuudesta, meidän viime viikko meni pääasiassa töiden ja remppahommien parissa, joten tilaa tai aikaa bloggaukselle ei juurikaan riittänyt. Nyt olemme aloittaneet kesän ainokaisen lomaviikkomme, joten hiljaisuutta tulee vielä jatkumaan jonkin aikaa. Tämä viikko menee melontaretkellä, pesismatseissa, viimeistelemässä remppaa sekä asuntomessuilla, joten rauhoittumisesta ei niinkään ole kyse vaan kaikesta kivasta puuhasta <3 Haudassa on kuulemma aikaa levätä. Ja koulussa. Kesäsäitä odotellessa palataan asiaan viikon lopulla, mukavaa elokuun alkua ihanaiset ♥


Kandipalsta: Tunnista nämä aivoinfarktin merkit

2017/07/24
Tänään paneudumme tärkeään aiheeseen, jonka sisäistäminen saattaa pelastaa sinun tai läheisesi hengen. Vuosittain aivoverenkierron häiriöön (AVH) sairastuu 24 000 suomalaista, joista 17 000 saa aivoinfarktin. Yksi tärkeimpiä asioita ennusteen paranemiseen liittyen on oireiden nopea tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen. Tulee mieleen eräs tuttava, joka työpäivän päätteeksi huomasi klassisia oireita, soitti ambulanssin, käveli itse ulko-ovelle ensihoitajia vastaan ja pääsi nopeasti liuotushoitoihin. 

Käsitteet haltuun
Aivoverenkiertohäiriötä (AVH) käytetään yleisnimityksenä aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille.
Aivohalvaus eli stroke tarkoittaa aivoinfarktin, aivojensisäisen verenvuodon (ICH), lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) tai aivolaskimoiden tukoksen (sinustromboosi) aiheuttamaa aivotoimintojen häiriötä.
Aivoinfarkti tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa pysyvää vauriota aivokudoksessa. 


Time is brain
Aikaikkuna liuotushoitojen aloittamiseen on 4,5 tuntia ja valtimonsisäisessä hoidossa 6 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että oireiden alusta saa kulua tuo x määrä aikaa, jonka sisässä hoidot tulee aloittaa. Tästä syystä on myös tärkeää huomata mahdolliset oireet ajoissa, jotta hoitoihin voi hakeutua mahdollisimman pian. 

Tunnista ainakin nämä
Aivoverenkierronhäiriön ja aivoinfarktin oireistot vaihtelevat jonkun verran riippuen siitä, mille aivojen alueelle vaurio kohdistuu. Usein oireet alkavat äkillisesti. Yleisimmin ongelma on etuverenkierron alueella (80%), mutta se saattaa paikantua myös takaverenkierron alueelle. Samanaikaisesti on myös mahdollista olla oireita usealta eri suonitusalueelta. Yleisiä oireita aivoverenkierronhäiriössä ovat:
  • Toispuoleinen halvaus, joka saattaa olla tuntopuutos ja/tai motorinen halvaus eli liikkumisen ongelma
  • Suupielen roikkuminen
  • Puhehäiriö, joka voi ilmetä puheen puuroutumisena tai vaikeutena käsitellä ja ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä
  • Yhden silmän ohimenevä näön hämärtyminen tai sokeutuminen
  • Näkökenttäpuutos
  • Huimaus, pahoinvointi ja oksentelu
  • Nielemisvaikeus
  • Kaksoiskuvat

Mitä tehdä?
Näiden oireiden ilmaantuessa, etenkin useampia äkillisesti, on aika soittaa 112, jolloin ensihoitajat voivat tehdä oman tilannearvionsa ja ohjata oikeanlaiseen hoitoon tarvittaessa. Ei ole tarkoitus saada joukkohysteriaa aikaiseksi, nämä ovat vaan sellaisia asioita, jonka jokaisen kansalaisen olisi hyvä tietää. Aina voi soittaa hätäkeskukseen, lähimpään päivystykseen tai hakeutua lääkäriin, jossa lopullinen arvio voidaan tehdä ammattilaisen käsissä. 


Kiva, että vierailit ♥ Olisi ihanaa, jos jättäisit kommentin käynnistäsi! Teillä on yleensä niin hienoja mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia, että jaksan kerta toisensa jälkeen ihailla, kuinka ne tuovat ihan uusia näkökulmia ja herättelevät ajattelemaan. Ajattelin tässä läheisissä kandipalstan teksteissä avata lääketieteen käsitteitä ja vieraita sanoja, joita saattaa tulla potilasteksteissäkin vastaan. Onko sinulla ehdotuksia, mitkä sanat olisivat hyödyllisiä? Itse oudoillekin sanoille helposti turtuu, kun ovat niin jokapäiväisiä. Jos minun jokapäiväiset ja vähemmän jokapäiväiset seikkailut kiinnostavat, ota haltuun myös instagram (@annithe) sekä snäppi (@laameri), jompikumpi kyllä päivittyy päivittäin! 

Jos aivot kiinnostavat, niin netistä löytyy huippumielenkiintoinen projekti, jossa kartoitetaan kaikkia hermosolujen välisiä yhteyksiä. Konnektomi (connectome) tarkoittaa juurikin tällaista yhteyksien verkostoa aivoissa. Alla oleva kuva ja projekti löytyy osoitteesta www.humanconnectomeproject.com 



Lähteinä Terveyskirjasto sekä Käypä hoito -suositus

5 x tehokasta ulkojumppaa

2017/07/19
Minulla on teille viisi monipuolista, hauskaa ja ennen kaikkea tehokasta ulkotreeniä! Ei ongelmakohtiin tehoavaa, allit kadottavaa, pyllyt nostattavaa treeniä. Viisi liikuttavaa, ulos vievää ja rankkaa treeniä, joita voi helposti muokata omaan kuntotasoon nähden. Nämä pohjautuvat omiin kokemuksiin etenkin crossfit-salilta sekä laukkaavaan mielikuvitukseen, jonka avulla on kesällä tullut lennosta kehitettyä omia kuntopiirejä.



Nämä ovat suhteellisen lyhyitä, tiukkoja rutistuksia. Paljon saa helpotettua ottamalla rauhallisemmin, mitä tiuhempi tahti, sitä rasittavampi toki. Ota hyvät alkulämmöt kevyellä hölkällä, pyöräilyllä, uinnilla tai jollain mukavasti kokonaisvaltaisella rauhallisella liikkumisella. Treenien pariin!

Death by mikä tahansa
Tässä on mahdollisuus päästä haastamaan itseään ihan todenteolla. Homman nimi on yksinkertaisuudessaan se, että teet valittua liikettä minuutissa yhtä monta kuin monesko minuutti sinulla on meneillään. Minulle tutuin version on death by burpee, jossa siis tehdään ensimmäisen minuutin aikana yksi burpee, toisen minuutin aikana kaksi burpeeta, kolmannen aikana kolme burpeeta jne. Jumpan kesto 20 min. Kun kierros ei enää mene läpi eli et ehdi tehdä vaadittua määrää toistoja, tiput jälleen alkuun. Sitten vaan nousevilla toistoilla jälleen 20 min täyteen. Alkuun jumpassa saa levätä paljonkin, mutta kymmenen tuntumassa alkaa olla jo kiire. 

Vinkki: Voit muokata treeniä vaihtelemalla suoritettavaa liikettä. Voit valita vaikka kaksi nopeaa liikettä, jolloin teet molempia sen määritetyn määrän tai sitten yhtä hiukan rasittavampaa. 



Parijumppa
Nappaa kaveri, puoliso, veli, kuka vaan kaveriksi tähän keskivartalotreeniin. Oon laittanut linkit kuviin tai videoihin liikkeistä, klikkaa vaan liikkeen nimeä tekstissä. Tässä on kolme kierrosta, tehkää ne aikaa vastaan niin saa sykkeen mukavasti nousuun.

1. kierros
10-20 kottikärrykyykkyjä (toinen kottikärryyn, jalat kantoon ja kyykkäämään) 
  • Haastavampi vaihtoehto: Toinen käsilläseisontaan, jalat olkapäille ja kyykkäämään
20 m kottikärrykävelyä, kävelijänä äsköinen kyykkääjä

Toistakaa 1. kierros roolit vaihtaen.

2. kierros
10-20 jalkojen heittoa makuulteen (toinen selinmakuulle, jalat suorina ilmaan, toinen naaman ylle seisomaan ja tönäisee jalkoja vaihdellen suoraan sekä sivuille)
  • Haastavampi vaihtoehto: Heittelijä tönäisee jalkoja sopimatta järjestystä.
20 m reppuselkäkävelyä

Toistakaa roolit vaihtaen.

3. kierros
10-20 saksivatsoja ja hyppyjä (toinen tekee selinmakuulla jaloilla saksiliikettä  sivuttaissuunnassa toisen hyppiessä jalkojen yli vuoroin jalkojen sisälle ja ulos)
  • Vinkki: 
20 m morsiuskävelyä (toinen syliin käsien päälle kuten morsias kannetaan kynnyksen yli)

Toistakaa roolit vaihtaen. 

Finisher
10 toistoa seuraavaa sarjaa: 
Toinen tekee lankutusta punnertaen (lankkuasento kyynärpäillä, noustaan käsillä punnerrusasentoon eli kädet suoriksi, pidetään lankku). Toisen ollessa matalassa lankussa, toinen hyppää tämän vartalon yli. Toisen ollessa suorilla käsillä toinen ryömii vatsan ali. Tämä kokonaisuus on yksi toisto.




HIIT
45 sec töitä 15 sec lepoa, 8 kierrosta. 45 sekunnin ajan annettua liikettä tehdään mahdollisimman monta toistoa. 15 sekuntia lepoa kierrosten välissä. Tässä on vain esimerkki liikkeistä, voit itse toki muokata treeniä vaihtamalla liikkeitä. 
1. kierros: burpee
2. kierros: hyppyaskelkyykyt
3. kierros: istumaannousuja
4. kierros: punnerrus
Toista näitä kierroksia kahdesti.



Tabata 
Tabata on perinteisesti nimitys treenille, jossa neljän minuutin ajan työskennellään kaavalla 20 sec töitä 10 sec lepoa. Tämä treeni sopii lyhyempänä hyvin loppulämpimäisiksi esim. juoksu- tai pyörälenkin päätteeksi. Tässä esimerkissä Tabata-kierroksia tulee neljä eli 16 minuutin tiukka rutistus. 
1. neliminuuttinen: kyykkyhypyt
2. neliminuuttinenistumaannousut
3. neliminuuttinen: punnerrus
4. neliminuuttinenyhden jalan kyykky (haastavampi versio pistoolikyykky, helpompi: toinen jalka toisen nilkan takana, videon alussa hyvät variaatiot eri kuntotasoille, mutta huom. pylly polvilinjan alapuolelle)


Kahvakuulajumppa 
Tarvitset välineiksi yhden kahvakuulan, paino 4-8 kg oman kuntotason mukaan. 

10 laatikkohyppyä 
  • Onnistuu esim. terassille, portaalle tai tukevalle penkille. Omasta kuntotasostasi ja hypättävän tason korkeudesta riippuen voit tehdä askeltamalla tai hyppäämällä sekä ottaa tai olla ottamatta kahvakuulaa kantoon.
10 punnerrusta
10 istumaannousua
10 askelkyykkyä


x 3-5 kierrosta aikaa vastaan. 

Kaikki treenit on itse testattuja, moni ihan itse lonkalta vetäisty jossain rantsulla päikkäreitten päätteeksi. Toivottavasti viihdytte näiden parissa ja tässä on hyviä pohjia, joille suunnitella omia treenejä, kun alkaa vanhat tympimään! Liikkumisen iloa ♥ Lisää kaunista luontoa ja treenimotivaatiota löydät meikän someista, muistahan ottaa haltuun ainakin insta (@annithe) ja snäppt (@laameri), ne päivittyy lähes päivittäin.


Vauvakuumetta ja synnytyspelkoa

2017/07/17
Saako hehkuttaa, jos on löytänyt oman alansa? Ja tämä ei nyt millään tavalla liity siihen, että lastentautien jälkeen sanoin erikoistuvani siihen tai että NOVA-pätkän jälkeen akuuttilääketiede alkoi kiinnostamaan. Tämä on sellainen fiilis, kun oikeasti on löytänyt aiheen, joka kiinnostaa lähes intohimon lailla. Lisääntyminen, alusta loppuun, se on mun juttu. Se on niin kiehtova, jännittävä ja uskomattoman tunteellinen lääketieteellinen mysteeri. Paljon tiedetään, mutta paljon on vielä tuntemattomissa. 


Mä olen niin onnellinen ja kiitollinen, että pääsin tekemään tän naistentautien manun jo tässä vaiheessa, tää vaan vahvistaa sitä vahvaa fiilistä, mikä mulla on ollut jo vuoden päivät. Tiedän, että monet sanoo, että on vähän ajautunut omalle erikoisalalleen ja että turha sitä on päättää varhaisessa vaiheessa opintoja, kun mieli tulee kuitenkin muuttumaan. Tämä on varmasti totta, pidän silmät auki sen varalta, että joku toinen ala tulisi säväyttämään edes yhtä paljon, mutta siihen asti kunnes näin käy, aion tähdätä naistentauteihin.

Mistä päivät sitten naistentaudeilla koostuvat? Aamut alkavat aamupalaverilla, kuten monessa muussakin alassa. Aamulla keskustellaan yöpäivystäjän potilaista, edesottamuksista ja tapahtuneista toimenpiteistä välillä sivuten viikonlopun viettoa, perhekuvioita ja mietyttämään jääneitä kysymyksiä. Sitten jakaudumme kukin omille tahoillemme, meitä on tällä hetkellä kolme manua, kaksi erikoistuvaa ja vaihteleva määrä erikoislääkäreitä.

Itse olen nyt pyörinyt ensimmäisen viikon, joka oli oikeastaan vain puolikas, päiväpäivystäjän matkassa. Käytännössä tämä tarkoitti erikoistuva-erikoislääkäriparia. He hoitavat synnytykset, synnytysvuodeosaston, kiireiset potilaat ja päivystykselliset toimenpiteet. Tämä oli ihan mun juttu, sain olla pääasiassa obstetriikan eli synnytystieteen parissa ja päivät olivat todella vauhdikkaita. Osa jutuista jää välillä epäselviksi, kun ei viitsi koko ajan olla kyselemässä, varsinkaan potilaan läsnäollessa. Minulla kun ei ole sitä naistentautien kurssia vielä käytynä. 


Toisen viikon olin äitipolilla tarkkailemassa ja yhden päivän gynepolilla. Äitiyspolille tulevat käytännössä sellaiset raskaana olevat naiset, joiden raskaudessa on jotain erityisesti tarkastettavaa tai jotain joka vaatii hiukan tiuhempaa seurantaa. Käytännössä tämä tarkoittaa raskausdiabetesta, alle 18-vuotiaita tai yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä, kaksosraskautta, hedelmöityshoidoista alkunsa saaneita raskauksia tai vaikkapa synnytyspelkoisia. Syitä on useita ja vaikka raskauden aikana päätyisikin hieman tarkempaan syyniin, on lopputulos yleensä oikein hyvä ja vauva tekee matkansa alkiosta maailmaan mallikkaasti. 

Tämän viikon olen näillä näkymin vielä äitipolilla, jossa saan jo vapaammin käyttää ultraääntä ja tehdä sisätutkimuksia, erikoislääkärin tiukassa tarkkailussa toki. Ultraäänen käytön opettelu on tärkeä taito, vaikka en edes sitten lopulta naisille päätyisikään. Tässä sitä oppii jonkin verran jo pyörittelemään, kun yrittää erottaa siitä mustavalkoiselta ruudulta vauvan pään, vartalon ja reisiluun sekä saada näistä järkevät mitat. Riemukkaasti pamppaileva sydän ruudulla on aina iloinen hetki ja myös hyvä maamerkki, sitä on vaikeampi olla huomaamatta. 

Minua aina mietityttänyt pulma, alan naisvaltaisuus ja sen tuomat mahdolliset ongelmat, on pikkuhiljaa väistynyt tässä parin viikon aikana. Pelkäsin, että työilmapiiri voisi olla kyräilevä tai jollain tavalla hankala, mutta tähän mennessä minulla on ollut vain positiivisia kokemuksia. Tuntuu, ainakin näin hiukan ulkopuolisesta tarkkailijasta, että työporukka on vähän kuin suurta perhettä, joka viettää vapaa-aikaansakin yhdessä. 


Ja alan todellinen riemu, ilo ja kauneus, hyvin mennyt synnytys, jossa lopputuloksena on terve äiti ja vauva sekä onnesta repeävä perhe, on niin käsittämättömän järisyttävä kokemus ainakin vielä meikän ännäluvuilla, että tippa siinä tulee väkisinkin linssiin. Se valtaisa työ, minkä tuleva äiti tekee saattaessaan uutta pienokaista maailmaan ja sen tuskaisuuden muuttuessa salamannopeasti iloksi ja onneksi, kun oman lapsen saa ensimmäisen kerran syliinsä, se on jotain hullun siistiä, jotain mitä ei voi täysin ymmärtää ennen kuin sen on kokenut. 

Musta synnytys on yhä aikalailla pelottava juttu ja sen näkeminen ekaa kertaa Nepalissa oli jokseenkin hyvinkin järkyttävä kokemus. Mutta tää fiilis on laantumaan päin, nykyisin on ennemminkin sellainen fiilis, että vaikka se näyttääkin tosi kipeältä (understatement) ja ehkä jollain tavalla hurjaltakin, niin on se vaan uskomattoman kaunista. Se kaikki tuska katoaa samantien äidin kasvoilta, kun hän saa vauvansa silmiensä eteen. Tilanne rauhoittuu, kun uudet vanhemmat kumartuvat pienokaisensa puoleen. Koko asetelmasta tulee jopa potrettimainen eikä maailmassa ole enää muita. Toivoisin niin kovin, että saisin itse olla joskus tuossa tilanteessa puskemassa henkeni kaupalla uutta ihmistä maailmaan. 


Moni ihmettelee mun innostusta tätä alaa kohtaan, naureskelee ehkä mun yli-innokkuudelle tai vieroksuu oikeastaan koko alaa toivoen, ettei tarvitse ikinä ottaa kantaa alapääasioihin. Mulle tää tuntuu tällä hetkellä oikeastaan ainoalle oikealla vaihtoehdolle ja jos tilanne näin pysyy, niin voin vaan toivoa, että uuden erikoisalauudistuksen myötä gynellä ois tilaa myös yhdelle Annille. 

Hei, jätä kommentti, kerro mitä mieltä olit, haluutko kuulla lisää tai mikä kiinnostais? Tää oli nyt vähän tämmönen sillisalaattikirjoitus, kun on niin paljon hehkutettavaa, että taisin vähän poukkoilla. Mutta, ois kiva kuulla susta, sun toiveista ja mielipiteistä! Ota somet haltuun, jos kiinnostaa, parhaiten mun hommia pääsee seuraamaan instasta (@annithe), kuvat löytyy myös tosta alhaalta ↓ sekä snäpistä (@laameri)

Kuinka olla oman elämänsä prinsessa?

2017/07/15
Kun vasta viikko sitten on saanut kulkea Tallinnan Vanhankaupungin kapeita kujia tyllihameessa ja pastellinsävyisissä tossuissa, on tämä arkeen totuttelu ollut hirveän hankalaa. Sitä koko ajan odottaa, että palvelusväki hääräisi ympärillä. Vähintään järkytys iskee töiden jälkeen kotiovella, kun kesäkuisia synttäreitä varten ripustettu viiri tuijottaa yhä ulko-ovessa, se reissukassi lojuu yhä siinä eteisessä purkamattomana eivätkä tiskitkään ole maagisesti kadonneen päivän aikana.

Ajattelin, että muillakin saattaisi olla tällaisia käynnistymisvaikeuksia loman jäljiltä. Miten pitää siis kiinni siitä reissun prinsessafiiliksestä?



1) Aikuisena eläminen on joskus hankalaa ja tuo odottamattomia haasteita siivoamisen, laskujen maksamisen ja töissä käymisen muodossa. Nappaa itsellesi prinsessahetki arjesta, toimi kuten Marie Antoinette ja hanki itsellesi lajitelma lähileipomon hienoimpia korvapuusteja, jotka nautit luonnollisesti ennen päivällistä. Viva la revolucion!


2) Lahjo miehesi, ystäväsi tai äitisi kuskaamaan sinua ympäri kaupunkia. Istu takapenkillä ikkuna auki äitisi vanhassa häämekossa kumihanskat (ei kellään ole varaa silkkiin) kädessä ja vilkuta armollisesti tuijottaville (luulisi niitä piisaavan) kansalaisille. Valitse ajohetkeksi kaupungin keskusta aamu- tai iltapäiväruuhkan aikaan mahdollisimman autenttisen fiiliksen aikaansaamiseksi.



3) Puolison valinnalla on iso vaikutus arjen prinsessavaikutuksen aikaansaamiseksi. Hanki rahalle perso kumppani, jonka voi kesän alussa palkata tiskaamaan koko kesän tiskit viidelläkympillä. Kukaan itseään kunnioittava nykyaikainen prinsessa kun ei enää kannata orjatyötä.


4) Siivoaminen ei vain pue kaikkia, ole siis rohkeasti oma itsesi äläkä anna yhteiskunnan pakottaa sinua johonkin muottiin. Hanki virtuaalilasit, joihin lataat Prinsessa Victorian kodin juuri julkisitettuja kuvia. Virtuaalilasit päässä voit siemailla valkoviiniä kotisi muuntuessa salamannopeasti kuninkaalliseksi. 


5) Päiväunet ovat so last season, tänä kesänä on parasta ottaa mallia Prinsessa Ruususesta. Kun kesän bucket lististä on yhä 76 prosenttia suorittamatta, on parasta vaan vetäytyä kammariin ja kertoa ystäväpiirille nousevansa sängystä tammikuun kahdeksantena, kun päivät kuluvat kerrospukeutumisen ja -riisumisen parissa.


6) Sinunkin kummitätisi on luultavasti hyvä haltijatar, joten jos olette vielä aikuisiällä puheväleissä, voi hän varmasti avittaa sinua vähän, että pääset kesän tärkeimpiin lavatansseihin. Toim. huom. Lasikengät ovat uskomattoman epämukavat ja yllättävän vaarallisetkin vielä, vältä jos mahdollista. Gee, thanks godmom


7) Monella meistä ei ole tilaa pitää omaa ratsua pihalla ja apinoidenkin pitäminen lemmikkinä on luultavasti laitonta ja vähintäänkin arveluttavaa toimintaa. Moni tosielämän prinsessa on kuitenkin löytänyt tähän ratkaisun keppihevosharrastuksen parista. Oman liinaharjan saa helposti youtuben ohjeilla tehtyä vaikka harjanvarresta ja vanhasta urheilusukasta.


8) Hotellin valkoiset ja pehmeät lakanat ovat usein se kirsikka kakun päällä ja viimeistelevät loman prinsessafiiliksen. Tähän on kuitenkin iänaikainen ja helppo niksi myös kotipirkoille. Heivaa uusi jenkkisänkysi häkkivarastoon, osta facebookkirpparilta läjä vanhoja petareita ja pyydä armollista puolisoasi jemmaamaan kuivattuja herneitä patjojen väliin. Aamulla voi sitten arvuutella johtuuko selkäsärky kuivatusta herneestä vai kokkareisesta patjasta.


9) Ja kun muu ei auta, voi aina muuttaa seitsemän sinua ihailevan miehen kanssa metsämökkiin.


Faktahan on se, että elämä prinsessana olisi luultavasti aika tylsää ja mälsää. Vaikka välistä harmittaakin, ettei hovikuvaajani ole kovin innokas tehtävässään, niin helpottavaa on se, että voin tuntea oloni arjessa varsin freesiksi ilman meikkiä, tukka poninhännällä ja päivän asuna päivittäin sama sininen sairaala-asu. Saan oikeasti tehdä sitä, mitä haluan ja sehän arjesta vasta tekeekin juhlaa!

Nyt olemme matkalla Vantaalle rakkaan ystäväni minitupareihin, hän kun päätti ihan ryhtyä oikeaksi aikuiseksi ja osti puolisonsa kanssa omakotitalon, huhhuh. Toivottavasti tämä tarkoittaisi sitä, että pikkutirppiäisiä olisi myös pian tulossa... Seuraa viikonloppuani somessa! Päivittäin tunnelmia voi haistella niin instan (@annithe) kuin snäpinkin (@laameri) puolelta. Blogin uusista tuulista pysyy parhaiten kärryillä taasen facebookin puolella. Mukavaa viikonloppua kaikille ♥