Millainen olisi turistirysätön Gran Canaria?

2016/11/30
Ai että! Alle kuukauden päästä sitä on jo matkalla lämpimään, kun äiti, isi, Tommi ja mä hypätään lentokoneeseen satojen muiden suomalaisten joululomalaisten kanssa kohteena Gran Canaria. Mikä parasta Gran Canarialla hotellimme asettuu suoraan suomalaisten lihapullien ja Frederikin keikkojen läheisyyteen, kuuluisaan Puerto Ricoon. Voin sanoa, että tämä kohde Thaimaan reppureissauksen tai omatoimisten kaupunkikohteiden jälkeen tuntuu aika pliisulta, helpolta ja tylsältä.
travel Gran Canaria matkustelu tips
Hassusti sattu, kun meinasin ensin ottaa Pinterestistä jotain mageita kuvia tähän
postaukseen, mutta päädyinkin valkkaamaan kuvat meiän viimisimmältä Kanarian
reissulta vuodelta 2011
Olemme perheeni kanssa käyneet Gran Canarialla ainakin seitsemän talvea peräkkäin äitini ihastuttua kyseiseen saareen, mutta huomasin etten tiedä saaresta mitään! Kulttuuri on minulle aivan vieras mojo-perunoita lukuunottamatta, en ole nähnyt juuri muuta kuin hotellin ja pari ostoskeskusta. Olen aikaisemmat Kanarian lomani viettänyt visusti poolilla keräten talteen sitä hyvää karsinogeeniä melanoomaa varten. 
Näin isona tyttönä lomailussa ja reissaamisessa on alkanut kiinnostaa muukin kuin mahdollisimman tumman rusketuksen hankkiminen kahdessa viikossa. Kuten hotellin aamupalat. No vitsi vitsinä, lähdin valmistautumaan tähän reissuun samalla lailla kuin aikaisempiinkin, uutena seikkailuna. Ja sain huomata, että Kanarialla on paljon enemmän tarjottavaa kuin tasainen auringonpaiste ja suomenkieliset menut. 
travel Gran Canaria matkustelu tips vinkkejä

Hankin kaikki kaksi Gran Canarian matkaopasta, jotka Kuopion kaupunginkirjastossa oli tarjota. Sitten lähdimme Tommin kanssa suunnittelemaan eläväistä, piristävää ja uudenlaista Kanarian matkaa, joka sopisi varmasti koko perheelle. Tommi otti haltuunsa Tripadvisorin vinkit ja minä kahlasin Pinterestin sekä matkaoppaat. Näin saimme koottua kahteen viikkoon sopivasti aktiviteettia sekä lepoa. Syksy on ollut aikamoista tykitystä kaikkien osalta, joten joka päivälle emme halunneet ohjelmaa.
Mitä tämä meidän reissu sitten pitää sisällään ja mitä kannattaa lähteä Gran Canarialla tekemään, mikäli pooli tuntuu aika kuluneelta vaihtoehdolta? No, meillä on Tommin kanssa kaksi lemppariharrastusta lämpimässä, sukellus ja surffaus. Lemppariharrastus on paljon sanottu, kun sukellusta ollaan käyty kahden kurssin eli noin kymmenen sukelluksen verran ja surffausta harrastettu yhden alkeiskurssin verran. Mutta hauskoja lajeja yhtä lailla ja molempiin löytyy erittäin hyvät puitteet Gran Canarialta! Olemme siis aloittelijoita kummassakin, joten tarvelistamme ei ole kovin pitkä. Ammattilaiset joutuvat ehkä miettimään hartaammin, missä viitsivät harrastaa. 

travel Gran Canaria matkustelu tips vinkkejä

Hyvien versiurheilumahdollisuuksien lisäksi Kanarialta löytyy paljon eritasoisia ja -pituisia vaelluskohteita, joista ehdoton on vierailu kahdella Gran Canarian korkeimmista huipuista, Roque Nublo sekä Pico de las Nieves. Nämä huiput sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan, joten kuuluvat samaan reissupäivään. Huippupäivänä tarkoitus on myös käydä lähellä sijaitsevassa pikkukylässä nimeltä Tejeda, josta tavoitteena hankkia huippuhyvää ruokaa. 
travel Gran Canaria matkustelu tips vinkkejä
Kerran olen todistetusti poistunut pooliltakin

Gran Canadian pääkaupunki Las Palmas on jostain syystä pilvisempi, tuulisempi ja vähäturistisempi. Sieltä et löydä suomenkielisiä menuja ja ainakin vielä viimevisiitillä englanninkielisen palvelun saaminenkin oli haastavaa. Las Palmas tarjoaa meille tällä kertaa reissun kulttuuripläjäyksen, kun uudenvuoden aatonaattona menemme konserttiin ja syömään. Vaikka konsertti ajoittuukin iltaan, päätimme, että suuntaamme Las Palmasiin jo aamupäivällä tarkastamaan sen tarjoamat ostosmahdollisuudet. Hakusessa olisi ainakin kandijuhlille iltapuku. 

travel Gran Canaria matkustelu tips vinkkejä

Menin Pinterestiin heti, kun reissukohde oli päätetty ja matkat varattu. Sieltä etsin Gran Canarian tuntemattomia helmiä ja löysinkin monta hienoa rantaa, jotka ovat vielä säästyneet turistirysiltä. Yksi näistä on luultavasti välttynyt laajemmalta maineelta sinne vaadittavan 2,5 tunnin vaelluksen vuoksi. Mystinen ranta on kuitenkin nähtävä, joten yksi päivä vierähtänee kallionreunaa pitkin alas ja ylös kulkiessa. 
Meidän alustava suunnitelma on sellainen, että aktiviteetteja on noin 8-9 päivälle ja loppuina voidaan maata sitten siellä kuuluisalla poolilla, käyskennellä meren rannalla ja ottaa iisisti. Mitä vinkkejä sinulla on antaa Kanarian matkalle? Jäikö listalta pois joku ehdoton tärppi? Arvostan kaikkia pro tipsejä reissuun, aina ihana nähdä ja kokea uutta!

Itsensä paljastelusta

2016/11/29
Mitä sinä laitat nettiin? Mitä minä laitan? Mitä minun pitäisi laittaa? Ehkä minun ei pitäisi laittaa mitään. Ehkä minun olisi hyvä säilyttää tämä hitunen anonymiyttä, mikä on vuoden bloggauksen jälkeen enää jäljellä.
Aihe tuli itseasiassa mieleeni jo viime viikolla, kun vietettiin #tissiviikkoa. Itse en kyseistä viikkoa sen erityisemmin viettänyt, mutta törmäsin useampaankin jakoon kyseisestä aiheesta. Ja se pisti miettimään. Pisti miettimään sitä, mitä minä haluaisin pistää julkiseen jakeluun. 
En mieti täällä kirjoittaessa, koulun ruokalassa höpötellessä, kadulla kävellessä tai sairaalan käytävillä mitä suustani päästän. Teen kyllä tietoisia valintoja, etten julkisesti kaikista härskeimpiä juttuja kailota kovaan ääneen. Joskus unohdan sen ja sitten ruokala kaikuu minun tarinoidessa. Tai kaveri joutuu suhahtamaan ettet viitsisi kiroilla täällä sairaalalla. 
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10

Tykkään kirjoittaa sen takia, että saan olla oma itseni, saan pohtia, kertoa tarinoita ja välillä myös tehdä tunnustuksia. Joskus kuitenkin jätän jotain kirjoittamatta tai vaihdan sanamuotoa, sillä minun pitää miettiä, miltä vaikutan ulos päin ja mitä tietoja olen valmis itsestäni antamaan. Tuleva ammattini tekee sen. Olen luultavasti blogin kanssa jo kertonut itsestäni liikaa, olen paljastanut asioita, jotka tekevät minusta minut. Olen kertonut mistä tykkään ja mistä haaveilen.
En osaisi kuitenkaan olla toisinkaan. En lähde puolivaloilla mihinkään juttuihin, ehkä jos on ihan pakko. Haluan, että blogissani on aito tunnelma ja että täältä välittyy, kuka näitä juttuja kirjoittaa. En osaa kätkeytyä mystisyyden verhoon enkä usko, että haluaisinkaan. Joskus tulee varmasti vielä aika, että joutuu miettimään, mitkä asiat itsestä ovat julkista tietoa. Kadunkohan sitten, että olen näin paljon itsestäni laittanut nettiin. 
Lääkärin työtä tehdessä on tärkeää, että vastaanottotilanne keskittyy täysin potilaaseen. Potilas on pääosassa ja luottamuksen rakentaminen alusta asti on ykkösjuttu. Tällöin luottamuksen syntyä voi haitata, mikäli potilas joutuu miettimään tarkkaan sanojaan, ettei tuo lääkäri nyt tuomitse minua. Tuomituksi tulemisen pelko saattaa liittyä siihen, jos tietää lääkärin mielenkiinnoista, intohimoista tai harrastuksista. Jos en jaakaan samoja arvoja, saanko yhtä hyvää hoitoa.
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10

Sama mystisyyden verho on helposti kateissa pienellä paikkakunnalla. Kuinka voin harrastaa, harjoittaa uskoani tai osallistua muihin aktiiviteetteihin, kun kaikki kanssaeläjäni ja ystäväni olisivat samalla potilaitani. Asia, jota tulee mietittyä, mutta jonka ei saa antaa määrittää sinua.
En ole ensisijaisesti tuleva lääkäri. Se on yksi intohimoni kohteista, mutta ennen sitä olen montaa asiaa. Olen puoliso, tytär, sisko, kristitty ja ystävä. En halua eristää itseäni muusta maailmasta ja tyytyä pieneen kuplaan, jossa saan varmasti turvallisesti jakaa asiani, mietteeni ja tarinani. Haluan iloita muista ihmisistä ja luottaa heihin. Sen jälkeen haluan tehdä työni niin hyvin kuin ikinä voin. 
Uskon, että voin aina taistella maailman realiteetteja vastaan. Uskon, että juuri minä voin tehdä asiat niin eri tavalla kuin kaikki muut. Minun ei tarvitse sopia mihinkään muottiin, joka tekee asiat tavanomaisesti. Ja silti, kaikesta tästä uskosta ja kovasta yrityksestä huolimatta, olen aika tavallinen.
Suoritin peruskoulun kunnialla, menin lukioon, valmistuin suunnilleen ajallaan ja sitten menin aika lailla suoraan yliopistoon. Pidin yhden välivuoden, kuten niin monet muutkin. Nyt opiskelen yliopistossa, käyn reissuissa loma-ajoilla ja pidän visusti huolen siitä, että olen aikataulussa eikä opiskeluihini tule takapakkia. Hassu ajatella, että vaikka nämä listasinkin tähän ja olen sitä mieltä, että olen homman suorittanut aika lailla tavalliseen tapaan, niin yhä uskon siihen, että voin elää tätä elämää ihan erityisellä tavalla.
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10
Rakastan, kun toi käsi on samalla tavalla joka kuvassa
Haluaisin siis yhä kirjoittaa elämästäni, mietteistäni sekä tarinoida viime aikojen tapahtumista. Toivon yhä, että blogini tulee olemaan inspiraation lähde monille ja tarjoaa mielenkiintoista sisältöä! Minä aion yhä olla minä ja katsotaan sitten, miten maailma siihen reagoi. Vaatteet pysykööt suunnilleen päällä ja jutuista terävin kärki leikattuna pois ;)
Ihanaa joulukuun odotusta kaikille, silloin tapahtuu tässäkin osoitteessa kummia, kun blogin joulukalenteri pärähtää täysillä käyntiin 1.12! Odotan innolla, mitä olette mieltä tästä uudesta aluevaltauksesta, sitä ennen meininkiä voit seurata Facebookista, instasta, blogit.fi pinterestistä (reissusuunnitelmia!) ja bloglovinista.

Valokuvauskoulutuksessa - enemmän irti Olympuksesta!

2016/11/24
Minua on vaivannut todellinen inspiraatiopula tämän blogin kanssa, kun minulla on sellainen tunne, etten halua koko ajan olla syntyjä syviä kirjoittelemassa, mutta tuntuisi aika vieraalta vaan läntätä kasa kuvia blogiin ja olla tyytyväinen.
Meillä on kolme tenttiä tässä tulossa ennen joululoman alkua ja nyt alkaa pikkuhiljaa hirvittämään. Olenkin keskittänyt kaiken energiani lukumotivaation keräämiseen ja onnistunut siinä suhteellisen hyvin. Saas nähä, puhuvatko tulokset vieläkään sen puolesta. Usko alkaa loppua. 
Olin kuitenkin järjestänyt itselleni pimeään syksyyn jotain hauskaa vaihtelua, kun Olympus Suomi mainosti järjestämistään valokuvauskoulutuksista. Olin jo saanut jonkin verran (ja enemmän kuin mistään muusta kamerasta ennen) irti ihanasta OM-D E-M10:ni, mutta tuntui, että sillä olisi vielä paljon annettavaa. Ilmoittautuin siis heti Tyyliä metsästämässä -blogin Veeralle Jyväskylässä 23.11 järjestettävään koulutukseen.

Eilen kahden maissa päivällä lähdin painavan repun, täyden kameralaukun ja mietteliään pään kanssa kohti Jyväskylää. Matka taittui mukavasti Onnibussilla, siinä meni sekin neitsyys! Koulutus pidettiin tunnelmallisessa hotelli Yöpuussa ja paikalla oli mukavasti eri kuvaustaustan omaavia henkilöitä. Koulutuksessa käytiin läpi kaikki perusasetukset niin, että varmasti tajutaan, mitä niillä haetaan takaa.

Veera esitteli eri tilanteita, missä mitäkin asetusta käytettiin ja antoi vinkkejä ennakkoluulottomampaan käyttöön. Minä, kuten koko muukin ryhmä, luulin, että kameran omaa salamaa ei missään nimessä voisi käyttää, jos halusi välttää karmean ysikytluvun pokkariefektin. Nytpä tiedän paremmin, että kun otan kuvia sen lierihatun kanssa, se vaatii salaman tuekseen! Ja salaman tehoa voi säätää!

Opin myös hirveästi kameran manuaalisäädöistä, valotuksesta, valkotasapainosta ja tarkentamisesta. Mysteeriksi siis jäi enää se, kuinka onnistua upeasti kuvissa. No ehkä pari muutakin juttua..

Oli ihan superhauskaa leikkiä kameran asetuksilla ja huomata, miten keinovalossakin sai ihan hyväksyttäviä kuvia. Ainakin niistä paikallaan möllöttävistä kameroista ja objektiiveista, joita Veera oli tuonut paikalle ihasteltaviksi ja kokeiltaviksi. Nyt kun vielä ehtisi kokeillakin kaikkia niitä vinkkejä tarpeeksi valoisaan aikaan, joka ainakin meillä alkaa olla jo lähemmäs paria tuntia keskipäivällä. En ole aikaisemmin edes tajunnut, mitä haasteita bloggaaminen tuo joka talvi!

Olen niin tyytyväinen tähän kamerahankintaani ja kuolaan jatkuvasti uusia objektiiveja. Tällä hetkellä on käytössä Olympuksen kiinteä 45 mm 1.8 sekä pancake kittiputki 14-42 mm 3.5-5.6, joista jälkimmäistä tulee kyllä käytettyä todella harvoin. Näiden lisäksi ostin hyvän nettivihjauksen ansiosta  Panasonicin 25 mm 1.7, joka on ehdottomasti se luottoputki tällä hetkellä. Täydellinen oman naaman kuvaukseen.

Kuvaan lähestulkoon kaikki omakuvat wifiä käyttäen etänä puhelimella, niin kätevää! Ja saa syyttää vaan itseään, mikäli kuvat epäonnistuvat. Tykkään myös kuvata luontoa, mutta olen niin laiska, että harvoin jaksan lähteä henkeäsalpaavia maisemia kuvailemaan.

Alkuun oli tarkoitus laittaa vain kuvia eilisen koulutuksesta, mutta tajusin, että kymmenen kuvaa samasta kamerasta ja putkiläjästä ei saattaisi kiinnostaa kaikkia. Joten nyt teen sen, mitä alkutekstissä sanoin vierastavani. Lätkäisen tähän postaukseen kasan kuviani ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ja suurin osa tietysti omaa naamaa puhelimen yhteydellä räpsästy. Mitäs tykkäätte? Monia näistä kuvista on nähty jo Instagramin puolella, eli sieltä pääsee nopeasti seuraamaan ajankohtaisia kuulumisia ⤝


















Pääsykoeblogeja motivaation tueksi

2016/11/20
Jahas, viikonlopun sana taitaakin olla motivaatio. Pari viikkoa sitten pyysin lukijoita linkittämään omia pääsykoeblogejaan, kun niiden osoitteita on minulta pyydetty. En sitten osannut hirveästi vinkkejä antaa, miten niitä kannattaisi lähteä metsästämään. Itse osaan tasan laittaa Googleen hakusanoiksi 'lääkis pääsykoe blogi' ja tähän uskon monen muunkin pystyvän.
Onnekseni kaksi bloggajaa kävivät linkittämässä omat pääsykoebloginsa, joten nyt on tarjota teille pääsykoelukujen kanssa painiville sekä motivaatiota että vertaistukea! Jos nämä eivät vielä kuulu lukulistallenne, niin ehdottomasti ne nyt lisäykseen. Ennen kuin homma menee taas jaaritteluksi, tässä nämä ihanat pääsykoeblogit!


Blogin kirjoittaja on omien sanojensa mukaan 19-vuotias nuori naisenalku, joka kirjoittaa pyrkimyksistään Turun lääkikseen 2017. Blogista löytyy juttuja jo viime vuoden hakukerrasta sekä nyt 2017 koittavasta pääsykokeesta. Itse pidin erityisesti postauksessa, jossa pohdittiin viime kerralla mönkään menneitä juttuja, varmasti hyödyllistä kaikille hakijoille! Isot ja laadukkaat kuvat kruunaavat kokonaisuuden. Hopi hopi, lukulistalle siis tämä. 

study opiskelu, valokuvaus lääkis pääsykoe 2017


Rovaniemeläinen nuori nainen haaveilee lääkisopinnoista. Blogista löytyy laajasti pääsykoeluvuista sekä elämästä ylipäätänsä. Upeita kuvia täynnä oleva blogi jakaa reseptejä, kertoo tavoitteista ja onnistumisista sekä tarjoaa varmaa inspiraatiota ja vertaistukea muille hakijoille. Ehdoton tärppi luettavaksi! Kauniit kuvat myös innostavat selailemaan ihan vaan niitä. Blogi haltuun siis!

study opiskelu, valokuvaus lääkis pääsykoe 2017

Olipa ihana päästä hetkeksi tuohon pääsykoetunnelmaan, siinä oli sellaista jännitystä ja tulevaisuuden kutkutusta! Toisaalta olen kyllä ihan onnellinen, että ei tarvitse enää stressata opiskelujuttuja, vaan saa keskittyä ihan siihen real dealiin. Jos tänne eksyy vielä pääsykoeblogien kirjoittajia, niin mielelläni jaan näitä kyllä lisää, joten linkkiä sitten kehiin vaan!

Motivaatiota pimenevään talveen

2016/11/19
Nyt palataan blogin juurille, kun päivän agendana on pitkästä aikaa pääsykoehommat! Itsellä on vuosi vuodelta vaikeampi miettiä pääsykoetta ja siihen opiskelua. Vaikka silloinkin tulevaisuus oli tiiviisti mielessä, niin nyt se on jollain tavalla realistisempaa. Kun hakiessa saattoi miettiä, jos pääsen sisälle niin haluan tehdä tätä ja tätä. Tai sitten kun pääsen sisälle aion ainakin tehdä näin ja näin. Nyt saa tosiasiassa suunnitella, mitä tekee ensi keväänä tai ensi kesällä liittyen tulevaisuuden ammattiin ja saa olla toteuttamassa niitä parin vuoden takaisia unelmia. 


Olen monta kertaa täällä kertonut, että ihan ensimmäiseksi tarvitset kovan motivaation. Motivaatio on avain kaikkeen. Tarvitset niin kovan motivaation, että avaat mielelläsi kirjat kerta toisensa jälkeen. Hanki motivaatiota tutkimalla tulevaa ammattiasi, eri erikoistumisaloja, kiinnostavia kursseja, tulevaa kotikaupunkia ja kaikkea, mitä siihen liittyy. 

Motivaatio on sellainen asia, minkä pariin kannattaa palata tietyin väliajoin, niin että tavoite pysyy kirkkaana mielessäsi läpi koko projektin. Sitten tehtäväksesi jää kartoittaa, mitä osaat jo nyt ja mitä sinun on vielä opeteltava. Älä tuhlaa aikaasi asioihin, jotka sujuvat kuin vettä vaan. Tuleehan siitä hyvä olo, mutta se ei oikeasti vie sinua eteenpäin. Keskity siis vaikeisiin ja turhauttaviinkin aiheisiin. 


En halua aiheuttaa paniikkia, mutta lukemiset on varmaan jollain tasolla jo aloitettu. Vaikka sinulla olisikin hyvät pohjataidot, suosittelen tekemään talven läpi tehtäviä, jotta asiat pysyvät kirkkaana mielessä. Kokemuksesta voin sanoa, että ne asiat rapistuvat todella nopeasti, kun se lukeminen ja laskeminen ei ole enää jokapäiväistä. 

Nyt olisi hyvä olla tehtynä jonkinlainen karkea suunnitelma suurista linjoista. Mieti jokaiselle kurssille oma ajankohtansa ja katso, että mahdutat kaikki kurssit mukaan! Oma vinkkini on, että kannattaa tehdä aineita sekaisin, jolloin homma pysyy monipuolisempana ja mielekkäämpänä. Jos meinaa tulla kiire, nipistä joistain epäoleellisimmista kursseista. 

Tiedän, että nykyisin on trendikästä etsiä kaikenlaisia uusia opiskelumetodeja, itsekin teen sitä, kun motivaatio on alhaalla ja haluaisi vain jonkun helpon keinon sisäistää äkkiä kaikki. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole. Monesti saan kuulla ihailevia huokauksia selvitettyäni tien lääkikseen ekalla hakukerralla. Tällöin oikaisen ihmisiä, että toki, pääsin ekalla, mutta tein 10 kuukautta kokopäiväistä työtä sen eteen. 


Helpompia teitä varmasti on, mutta työtä ei pääse pakoon. Tee itsellesi siis selväksi, mikä on tavoitteesi seuraavalle puolelle vuodelle ja tee töitä sen eteen. Sillä ei ole mitään väliä, monettako kertaa haet, vaan kuinka tosissasi olet valmis hakemaan. Mikään ei voita vanhaa kunnon kynä ja paperi -niksiä. Tee siis muistiinpanoja ja laske. 

Sinä tunnet itsesi, joten toimi myös niin. Opiskele siten, miten tiedät itse oppivasi. Pidä taukoja niin, että jaksat painaa loppuun asti. Mutta älä huijaa itseäsi. Jos päätät puolen tunnin ruokatauon, älä anna sen venähtää puolentoista tunnin somesessioksi. 


Kuten olette varmasti huomanneet, lääkis on täynnä normaaleita ihmisiä, joita yhdistää unelma merkityksellisestä ja mielenkiintoisesta työstä. Älä epäröi tai anna epätoivon kalvaa, vaan ryhdy hommiin ja selätä se koe ensi vuonna! Joka vuosi sisään pääsee satoja, eikä ole mitään syytä, miksi juuri sinä et voisi olla siinä porukassa. 
Esittelen huomenna vielä pari pääsykoeblogia, jotka toimii varmasti motivaation ja vertaistuen lähteenä, so stay tuned! Blogia voi seurata myös somessa, nappulat löytyy tuolta yläpalkista tai sitten näistä linkeistä: insta, Facebook, Bloglovin ja nyt joulukuuta vasten kannattaa ottaa myös Youtube haltuun ;) Jättäkäähän kommenttia, oliko tästä listauksesta mitään hyötyä vai pitäisikö olla käytännöllisempiä vinkkejä?

2,5/6 kohta takana, osaanko edes mitään?

2016/11/15
Photography purple hair pastelhair 2016 Olympus OM-D E-M10Niin, monestihan ajatellaan ja ajattelen itsekin, että kolmas vuosi koulua menossa eli puolet jäljellä enää. Sitten tulee se hetki, kun joku tuttu tai tuntematon kysyy, että kauankos sinulla nyt sitä koulua onkaan jäljellä ja saan naurahtaa, että neljä vuotta. Monelle tuo neljä vuotta tuntuu pitkälle ajalle, olenhan jo ollutkin tuolla koulussa ties kuinka kauan. Minulla ei ole kiire valmistua eikä kuuden vuoden kokonaisopinnot tai jäljellä oleva neljä vuotta tunnu edes kovin pitkältä ajalta. 
Viikonloppuna näin rakkaita lapsuudenystäviä pitkästä aikaa ja heitä tuntui huvittavan kiertelevä  vastaukseni kysymykseen: No, osaatko sä edes vielä mitään?. Enhän mä juurikaan osaa, mutta ajatus tuntuu hassulta. Olen ollut koulussa vasta reilut kaksi vuotta ja käytännön opinnot ovat juuri alkaneet, kuinka voisinkaan osata. (En pahastunut, don't worry ;). Ehkä vuoden päästä voin vakuuttaa heidät.
Tämä kolmas vuosi on ollut upeaa, jännittävää ja opettavaista ihan uudella tavalla. On upeaa huomata, että ei enää jännitäkään potilaan kohtaamista. On upeaa, että vaikka asiaa on tuhottomasti, oppii jatkuvasti. On vaikeaa vastata rehellisesti kysymykseen, osaatko vielä mitään. Tottakai osaan, mutta en voisi mennä ensi kuussa lääkärin pallille vastaanottoa pitämään. 
Osaan mitata verenpaineen, kuulen ja tunnistan suunnilleen tärkeimmät sydämen sivuäänet, kuulen hengitysäänet ja osaan katsoa EKG:stä joitain juttuja. Pystyn ottamaan verinäytteen ja laittamaan kanyylin, ainakin nuorelle ja terveelle ihmiselle. Tiedän, mitkä ovat sydämen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ja mikä on ateroskleroosin patofysiologia. Olen oppinut niin valtavasti, vaikka joskus tuntuukin, etten osaa mitään. 
Meillä on tällä hetkellä aktiivisesti meneillään kardiologian harkat ja gastrologian luennot sekä patologian luentoja ja harkkoja ja keuhkosairauksien harkkoja. Harkoissa tutustutaan tiettyyn olennaiseen aiheeseen, kuten vaikka sydämen vajaatoimintaan tai astmaan kliinisen opettajan johdolla. Jokaisella opettajalla on varmasti oma tapansa opettaa, mutta yleisesti ottaen harkoissa käsitellään ensin sairautta tai tilaa yleisesti, jonka jälkeen tutustutaan ennakkotehtävien potilastapauksiin ja sitten saatetaan lopuksi tavata vielä oikea potilas. 
Luentojen ja harkkojen lisäksi syysloman jälkeen alkoi pyöriä omatoimiset. Omatoimisissa käydään seuraamassa päivystystä 30 tuntia, seurataan polien ja osastojen toimintaa 30 tuntia sekä tutkitaan kymmenen potilasta. Välillä määrät tuntuvat paljolta, toisaalta taas vähältä. Minä olen tutkinut nyt kaksi omatoimista potilasta eikä ekan jälkeen ole enää jännittänyt! Toisaalta ehdin olla päivystyksessä sitä ennen neljä tuntia ja tutkia viisi potilasta. 
Meillä Kuopiossa on huippua monen muun asian lisäksi se, että meillä on paljon käytännön opetusta. Saamme viettää paljon aikaa sairaalalla ja pääsemme harjoittelemaan useaan otteeseen eri toimenpiteitä. Potilaan kohtaamista opetetaan kyllä kahdenkin eri kurssin voimin, mutta todellisuudessa se opitaan oikeiden potilaiden kanssa toimiessa. Vielä tulee varmasti mokattua useaan otteeseen, kun tulee möläytettyä jotain tyhmää tai toimittua väärin, mutta ne ovat niitä oppimisen paikkoja. Silloin on etsittävä jostain se nöyryys, nostettava käsi pystyyn ja sanottava, että hei mä mokasin. 
Olen siis oppinut paljon, sen verran ainakin, ettei itse enää pysy perässä, mutta minulla on loppuelämäksi vielä opiskeltavaa ja opittavaa. Se on tämän alan hienous ja viehätys, että perässä on yritettävä pysyä, mutta kiinni et ikinä saa. Odotan innolla, että pääsen ensi keväänä ja kesänä toteuttamaan oppejani käytännössä, kun pääsen tekemään harjoitteluitani. Samalla siihen on ikuisuus ja samalla se tuntuu tulevan ihan liian nopeasti, enhän osaa vielä mitään!
Aika tuntuu lentävän, mutta samaan aikaan tuntuu, että olen aina ollut Kuopiossa. Siellä on elämäni nyt, siellä on arkeni ja harrastukseni, siellä on monia rakkaita ystäviä ja yksi kaikista rakkain. On ihanaa käydä Vantaalla moikkaamassa ystäviä, perhettä ja sukulaisia, mutta on myös ihanaa palata takaisin kotiin.
Millaisia kokemuksia tai mielikuvia teillä on opiskeluista eri aloilla? Miten koette oppimisen ja opiskelun?

Photography purple hair pastelhair 2016 Olympus OM-D E-M10




Ollaanko enkeleitä toisillemme?

2016/11/11
Mä olen vahva nainen. Mä olen sellainen nykyaikainen oman arvoni tunteva kunnianhimoinen nainen. Mä kammoksun ajatusta, että jonain päivänä en tunne enää intohimoa elämääni kohtaan. En halua elää kuten muut. Mitä se sitten on, sitä en tiedä, mutta aina minulla on ollut todella vahva halu erottua joukosta. Ja parhaiten siihen pystyy, kun on oma itsensä, sillä kliseisesti kukaan ei ole niin kuin sinä.

style, me scandinavian photography portrait Olympus OM-D E-M10

Tommi kävi pari vuotta sitten syksyllä solussa, jossa puhuttiin miehuudesta ja sen tuomista vastuista ja etuuksista. Olin ihan pöyristynyt, kun yksi ilta tuli puhetta naisen ja miehen rooleista. Että mistä rooleista?? Ei sellaisia enää ole, ei mulla ainakaan. En todellakaan suostu kenenkään pyykinpesijäksi, ruuanlaittajaksi tai kodinhengettäreksi. Itkin ja raivosin, kun en voinut käsittää, miten moderni mies (niin poikkeuksellisen ihana vieläpä) voi puhua ja ajatella tuolla tavoin. 
No, tunteet viilenivät keskustelun edetessä ja ehkä joskus seuraavana päivänä tai viimeistään tänä vuonna tajusin, mitä se minun kohdallani ja meidän kohdallamme tarkoitti. Tommi ei ollut asettamassa itselleen kaikkivaltiaan kruunua päähänsä eikä siirtämässä minun vastuitani kodinhoidolliselle puolelle. Eihän siinä edes olisi mitään järkeä, olen surkea niissä. 

style, me scandinavian photography portrait Olympus OM-D E-M10

Me olemme pariskunta, tiimi, jossa jokaisella on omat tehtävänsä. Omat vastuunsa kannettavana ja ne jaetaan sen mukaan, missä olemme hyviä. Minä saan olla vahva nainen, saan tavoitella ja haaveilla, mutta minulla on oikeus olla heikko ja tietämätön. Ja tämä oli se avain. Saan kantaa itseni ylpeydellä, olla elintärkeä osa meidän tiimiä ja kantava voima monessa muussa tiimissä. Mutta jos en jaksa, jos voimani ovat loppu, olen avuton enkä tiedä mitä tehdä, minulla on ihminen, joka ottaa sen kantaakseen. 
Hän uhraa omaa hyvinvointiaan ja aikaansa sen takia, että minä en pysty. Miten tämä tekisi minusta yhtään heikomman patriarkaaliseen hallintaan alistuvan naisen? Kun minä jotain haluan, teen töitä sen eteen, asetan sen ykkössijalle ja olen valmis näkemään vaivaa. Olen onnellinen, että saan elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa se on mahdollista. 

style, me scandinavian photography portrait Olympus OM-D E-M10

Minun piti oppia näyttämään heikkouksiani ja tunteitani. Se oli kaikki osa tätä vahvan naisen roolia, jonka olin itselleni vuosien saatossa rakentanut. Yritykseni erottua joukosta oli kompastunut omaan nokkeluuteeni. Olin vain sulkenut kaikki muut ulos. En puhunut suoraan asioista enkä osannut pukea sanoiksi minua harmittavia asioita. Monesti jätin asiat käsittelemättä, koska ajattelin olevani niiden yläpuolella. Sellaiset asiat eivät voisi koskettaa minua, olenhan vahva nykyaikainen nainen. 
Olen kateellinen, vihainen, mustasukkainen, ärsyyntyvä nainen. Olen onnellinen, helposti ilahtuva, innostuva, kannustava, empaattinen nainen. En ole kylmä ja etäinen vaan luonteeltani helposti mukaan temmattavaa laatua. 
Positiivisia tunteita on kiva näyttää, niistä muut tulevat hyvälle mielelle ja se ilahduttaa itseäänkin. Negatiivisia tunteita en näytä vieläkään. Voin näyttää, että olen vihastunut jonkun toisen puolesta tai tehdä selväksi, että häntä kohtaan on toimittu epäreilusti. Mutta on vaikea ottaa asia esille, kun minua on loukattu tai olen kokenut tilanteen epäreiluksi.
Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, parisuhteessa osaan jo sanoa, että minua ärsyttää tai minusta tuo oli epäreilua. En ehkä ihan joka kerta, silloin sorrun vanhoihin tapoihin murjottamiseen ja mykkäkouluun. Mutta se ei rakenna eikä se vie eteenpäin. Sitten, kun olen murjottanut tarpeeksi, palaan entiseksi, nauran ja kujeilen, vaikka asiaa ei olisi missään vaiheessa käsiteltykään. Se jää syömään sisältä päin ja minä ainakin olen sellainen, joka jää sitten asiaa vatvomaan ikuisuudet. 
Onneksi olen saanut oppia, että moderni, vahva, kunnianhimoinen nainen saa olla myös kompuroiva, epätietoinen ja epätoivoinen. Silloin meidän läheisten on aika astua näyttämölle, tukea ja ottaa kiinni. Kun meillä on voimaa tunnustaa, ettei jaksa enää, on meidän läheisillämme voimaa ottaa taakka kantaakseen. 

Me pystymme ihan mihin vaan, kurotelkaa siis huipulle ja tähdätkää sitä kohden, mitä te oikeasti tältä elämältä haluatte. Välillä kompastutaan ja silloin tuetaan toinen toisiamme ilman vahingoniloa tai kyräilyä. Ollaan onnellisia siitä, että kaikki ei olla samanlaisia ja että meidän polkumme täällä ei ole samanlainen kuin naapurin. Ihanaa viikonloppua kaikille!

style, me scandinavian photography portrait Olympus OM-D E-M10




Keltaisesta violetiksi - story of my hair

2016/11/08
Olen kirjoittanut niin paljon syvällistä tekstiä viime aikoina, että teki mieli pitää väliviikko moisesta touhusta. Kiitos kaikille kauniista sanoistanne ja mielenkiintoisista kommenteistanne viimekirjoituksiin, ne tuovat paljon iloa päiviini! Tällä viikolla on vuorossa pinnallista hömppää tukka- ja asupostauksen muodossa, toivottavasti viihdytte myös niiden parissa.

pastelhair lavenderhair hairstyle 2016 hiukset pastellihiukset

Kaksi vuotta yhteistä seikkailua

2016/11/06

"Tuutko yökylään :)" laitoin Whatsappissa 5.11.2014 kello 00.01 ja siitä hetkestä lähtien oon saanut viettää sun kanssa mun elämän hienoimpia hetkiä. Tietenkään meidän suhde ei alkanut helposti ja kepeästi, vaan meillä oli säätöä, vääntöä ja välirikko. Vaikka oltiin tunnettu vasta kuukausi. Ehkä se ennusti sitä, että nyt ei olla minkään tavallisen äärellä. Ei annettu helpolla periksi, vaan lähdettiin rakentamaan meidän yhteistä elämää. Kaksi itsepäistä ja itsetietoista ihmistä on saanut muutamaan kertaan paukutella päitään toisiaan vasten. 
Me oltiin nähty pari kertaa sillä fiiliksellä, että tässä on jotain todella spesiaalia. Molemmilla oli asioita takanaan ja halusit pitää viikon mietintätauon, viikko ilman mitään yhteyttä. En ollut tottunut sellaiseen, että minulle pistetään kova kovaa vastaan ja oli vaikea hyväksyä tilannetta. Ei oltu kovin hyvin osattu salailla hymyjä ja yhdessä vietettyjä tunteja, joten kesken meidän mietintäviikon ainejärjestömme juorupalstalla spekuloitiin suhteemme mahdollisesti romanttista luonnetta. Noh, siitä jäisi ainakin hemmetin hyvä muisto, jos kaikki menisi puihin tässä vaiheessa. 
4.11. mua jännitti ihan hemmetisti, tiesin jo, mitä tekisin, kun päivä vaihtuisi. Laitan itseni täysillä likoon, muuta en voi. Yritin keksiä paljon tekemistä päivälle, näin kaveria myöhään iltaan asti ja pureskelin kynteni tyngiksi. Olin kirjoittanut Whatsappiin viestin jo valmiiksi odottamaan. 
Kaikki varmasti tietää sen tunteen, kun kutkuttaa kivasti, mutta samalla pelottaa, mitä tuleman pitää. Fiilikset siinä puolenyön korvilla aikalailla tämä. Laitoin viestin menemään ja puolen minuutin päästä ruudulla oli "Mie aattelin, että olisit ollu soittamassa miun summeria! Mite siulla on huomenna kouluu?". Ah, niin käytännöllistä. Kymmenen minuuttia myöhemmin soitit summeria ja suutelit minua siinä oviaukossa. Viideltä aamulla oltiin saatu juteltua, naurettua ja pussailtua viikon edestä ja sain vihdoin käpertyä rauhassa kainaloosi. 
Tätä tarinaa kerroin marraskuussa 2014 kaikille, jotka vain suostuivat kuuntelemaan ja vaivuin vastarakastuneen ihmisen vaaleanpunaiseen maailmaan. Vaikka arki onkin sittemmin muokannut suhdettamme, olen silti käsittämättömän onnellinen ja kiitollinen, että veit multa jalat alta silloin kaksi vuotta sitten. 

Viikonloppu meni tätä ihanaa tapahtumaa juhliessa, siitä ehkä lisää myöhemmin! Muistakaahan käydä ottamassa myös somet haltuun, uusimpana lisäyksenä ex tempore Youtube. Muut linkit yläpaneelista ^ Snäpistä löydyn nimellä laameri ja se päivittyy lähestulkoon päivittäin. 


Syitä ryhtyä opiskelijaksi (tai lykätä valmistumista)

2016/11/02
Opiskelu on ihmisen parasta aikaa. Uskallan väittää näin, sillä en tiedä paremmasta. Uskon, että kun perheen aika tulee, niin perheellisen kolmekymppisen elämä on ihmisen parasta aikaa. Koko ajanhan tämä homma vaan käy mielenkiintoisemmaksi ja jännittävämmäksi. 
Nukuin viime yön todella huonosti ja jäin aamulla viettämään rokulipäivää, koska voin. Elämässä tulee vielä päiviä, jolloin tämä ei ole mahdollista. Ja voisin veikata, että niitä päiviä tulee olemaan aika monta kertaa enemmän kuin opiskeluaikaisia vastuunpakoilupäiviäni. Tästä päivästä inspiroituneena päätin koota listan (parhautta!) mahdollisuuksista, joita vain opiskelijaelämä voi tarjota. 

opiskelu photography study apple macbook air iPhone 6s

1. Opiskelija saa täyspainotteisen ja terveellisen lounaan reilulla kahdella eurolla

2. VR:n, Matkahuollon ja muiden kuljetuspalveluita tarjoavien yritysten hinnoista saa mukavan alen

3. Akateeminen vapaus. Vaikka oma alani ei olekaan kaikista vapaimmasta päästä, ovat luennot kuitenkin yhä vapaaehtoisia ja se tarjoaa mahdollisuuden hoitaa hommia päivän aikana tai nukkua kun nukuttaa. 

4. Ilmainen Microsoft Office. Sitä ei edes opiskeluaikana tajua, mistä kaikesta joutuu maksamaan isona. 

opiskelu photography study apple macbook air iPhone 6s

5. Terveydenhuolto vain meille. YTHS jakaa ehkä mielipiteitä, mutta itse olen ollut aina todella tyytyväinen palvelun tasoon ja nopeuteen. 

6. Mahdollisuus juoda silloin, kun juomat ovat halpoja. Keskiviikko tuntuu niin paljon paremmalta, kun kädessä on Puikkarin puolentoista euron skumppa. 

7. Kumppanin hankinta. Korkeakouluympäristö tarjoaa laajan valikoiman valioyksilöitä, joiden tulevaisuudessa siintää vakavarainen työpaikka. Kun valitsee vielä oman alan sisältä, saa puolison, joka jakaa samat arvot ja kiinnostuksenkohteet.

8. Ystävystyminen. Tämähän ei ole enää työympäristössä mahdollista, sillä kaikilla on omat elämät eikä se nyt vaan kuulu aikuisuuteen tehdä uusia ystäviä. Opiskeluaikana taasen on mahdollista lykätä tätä osa-aluetta ja saada elinikäisiä ystäviä.

9. Henkkareiden unohtuminen baarireissulta ei haittaa, sillä kaikki kaupungit poket tuntee sun naaman. True story

10. Opintolainan turvin voi teeskennellä korkeampaa elintasoa kuin mihin muuten yltäisi

11. Sukulaisia on ilo nähdä, kun voi kertoa, kuinka edistyy elämässään. En tiedä, onko tämä yhtä tehokas kymmenennen teekkarivuoden jälkeen.

12. Opiskelijatarjoukset teatterilipuista, hesarista, salijäsenyydestä, kampaamosta ja sähkösopimuksesta.

13. Milloinkaan ei ole niin helppoa lähteä ulkomaille tai toiseen kaupunkiin kuin opiskeluaikana! Laajentaa maailmankuvaa ja saa varmasti tonneittain uusia kokemuksia ja arvokkaita ihmissuhteita.
opiskelu photography study apple macbook air iPhone 6s

Jos vielä joku miettii elämänsä suuntaa tai jatkokouluttautumista, niin suosittelen nyt viimeistään päättämään jonkun kiinnostavan alan ja avaamaan pääsykoekirjat. Paitsi, jos haet oikikseen, sitten saat odotella kevääseen. Minä jatkan nyt vapaapäivääni kahden euron lounaalla.

Mikä ala sinua kiinnostaa eniten? Mitkä ovat sinun mielestäsi parhaita puolia opiskelijaelämässä tai mitä odotuksia sinulla on opiskelijaelämästä?