Meidän kodin lempparijutut

2016/09/27
Tykkään hirveesti mun ensimmäisestä omasta ja meidän ensimmäisestä yhteisestä kodista. Ollaan tehty tästä tosi meidän näköinen, vaikka suuri osa pintatöistä ja isot huonekalut ovat minun valitsemiani kahden vuoden takaisesta muutosta. 
Olohuoneen seinä on maalattu hauskalla salmiakkikuviolla, jonka bongasin vuoden 2014 asuntomessuilta ja joka toteutettiin äidin kanssa yhteistyössä. Makuuhuoneessa vallitsee hillitty itämaalainen tunnelma persialaisen maton ja raidallisten verhojen kautta. 
Meidän koti on 60-luvun kerroksen pohjakerroksessa ja on erityinen monestakin syystä. Ensinnäkin huonekorkeus on ihan mahtavat 260 senttiä, joka takaa sen ettei meille pitkille ihmisillekään tule ahtaan paikan kammoa. Toiseksi eteisestä johtaa portaat (kolme askelmaa) muualle asuntoon, johon ihastuin välittömästi silloin kaksi vuotta sitten tätä kotia ostaessa. Kolmanneksi sijainti on aivan mahtava, rantaan on matkaa n 100 metriä ja torille 300 metriä. 
Pieniä ahtausongelmia meinasi tulla, varsinkin Tommin muutettua virallisesti tänne. Sittemmin ollaan muutettu kerran kuussa käytetty sauna aktiiviseksi urheilutavaroiden ja muun sekalaisen sälän varastoksi. Jos tämä olisi pidemmänkin ajan asunto, voisi varmaan harkita saunan muuttamista vaatehuoneeksi ihan virallisestikin, mutta kun luultavasti muutto Kuopiosta koittaa neljän vuoden päästä, niin sauna on ihan hyvä valtti. 
Olen luvannut miljoonasti postausta meidän kodista ja tämä nyt on mini sellainen. Nyt esittelen meidän kodin kauneimmat yksityiskohdat. Haluaisin tehdä semmoisen kunnon kotipostauksen videon muodossa, mutta tarvitsen siihen vielä vähän välineistöä, joten odotellaan rauhassa! 
Seuraan tosi aktiivisesti erilaisia sisustusblogeja ja etenkin instasta tulee bongailtua upeita koteja! Arvostan vaaleita luonnollisia sävyjä ja mustaa, hauskoja yksityiskohtia ja hillitysti kauniita esineitä. En ole vielä kotimme kanssa siinä pisteessä, missä haluaisin olla, mutta koko ajan mennään lähemmäs sitä. Unelmana upea skandinaavinen koti. 

decor, interior, scandinavian, skandinaavinen sisutus, details, yksityiskohdat

Teini-Anni vs. Nyky-Anni

2016/09/23
IRC-Gallerian kätköistä repäsin tällaisen kyselyn, johon oon vastannut v. 2009 16-vuotiaana. Tällöin olin tosi aikuinen, hauska ja nokkela omasta mielestäni. Vastaan nyt samoihin kysymyksiin uudelleen. Katotaan, oonko kasvanut yhtään! Teini-Annin vastaukset mustalla ja nyky-meikäläisen sinisellä


1. minkä värisellä tuolilla istut nyt ? tummanharmaa//istun vaaleenharmaalla sohvalla
2. Minkä värinen paita sinulla päällä ? lohenpunainen//valkoinen
3. millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässäsi ? sellane lumpeenkukka//se on semmonen iPhonen peruskala
4. mikä on kännykässäsi soittoäänenä ? joku iha järkky!//koiranhaukunta tietysti?
5. Ketä mietit juuri nyt ? itteeni//näiden kirjotusten selailusta tuli mieleen eräs lukioaikanen rakas ystävä
6. montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit ? joku 10 =)//tästä ei olla juuri kasvettu, nukuin viime yönä 9 tuntia
7. tuorekurkku vai suolakurkku ? tuorekurkku vaiks//nykyisin ehdottomasti suolakurkku!
8. joululoma vai kesäloma ? kesäkesäkesäää//Koska kesäloma jäi pitämättä, mietin, että joululoman ainakin pidän! Semmosen kunnollisen ja pitkän. No, nyt haaveilen jo töistä joululomalla, joten vastaan syysloma. Sillon ainakin tulee lomailtua!

9. mikä on toinen nimesi ? pauliina//Sama ku edellisellä
10. mikä on viimeisin sana jonka sanoit ? moikkaa//moikka
11. kenelle sen sanoit ? sirpalle ja joelille//
 sanoin kirpparin myyjälle, kun kävin keräämässä meidän roinat sieltä pois :D En edes nykysin tiedä, ketä on Sirpa ja Joel
12. mitä odotat tällä hetkellä eniten ? eestieesti sinne kaipaan perkeleesti//potilaiden tutkimista ja manuilua
13. millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit ? caara//pyörällä, niinku reippaat tytöt
14. mitä pelkäät tällä hetkellä eniten ? et mä en pääse vaik jonneki//<- aiheellinen ja järkeenkäypä pelko ehdottomasti. Tällä hetkellä pelkään eniten, että yleisesti ottaen jotain pahaa tapahtuu, koska mulla on niin pitkään mennyt niin hyvin. Tiedättekö sen tunteen?
15. mitä söit viimeksi ? ömömmmm piirakkaa//kauranäkkärii
16. mitä joit viimeksi ? sirpan limpparii//No nyt ainakin kekkasin, kuka on Sirpa! Vettä join kannullisen
17. Voisitko kuvitella olevasi opettaja ? enm ä kyl oikee//Olis ehkä parasta olla jossain vaiheessa kliininen opettaja!
18. Kuinka pitkä olet ? >> 178!//samaa mieltä, tosin eilisissä mittauksissa vain 177,5
19. mitä kuuntelet juuri nyt ? en mitäÄ!!!!!!//sama kun edellisellÄ!!!!!!
20. montako lävistystä sinulla on? kaks korvis//Korvien lävistykset on lisääntyneet yhdellä
21. missä lävistykset ? no pari tisseis vaik//oh the sarcasm, muu keho on säästynyt näiltä
22. mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto ? kerrrrrma//yhä vaan on ruoka mielessä ja kerma tulee mieleen, nam!
23. minkä nimistä lehteä luit viimeksi ? jaaa a a hesari!//Sivistynyt jo nuoresta pitäen, tänäänkin aamupalapöydässä oli auki hesari
24. minkä merkkistä huulirasvaa käytät ? vaseliinii//Hävitän systemaattisesti kaikki mun huulirasvat, joten käytän niitä, mitä sattuu löytymään tai vaihtoehtosesti jotain mun perusrasvakavalkadista
25. onko tylsää juuri nyt ? noeiii!//Tää on kyllä ihan huippua, oh me!
26. keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi ? mamiltta//Tommilta tai sitten johki ryhmächattiin, ei oo puhelinta nyt tässä
27. minkä väriset hiukset sinulla on ? tosi tummat melkee msutat//msutia ei oo ollut vuosiin, tällä hetkellä tyvi pitkälle asti on omaa luonnollista maantienharmaata ja latvat kultaset
28. mitä kappaletta inhoat ? oma perhe on tärkeiin//Mikähän biisi toi on? Tällä hetkellä inhoan sitä outoa suomalaisen naisen laulavaa kiekaisubiisiä, anyone?
29. kampaatko hiuksesi joka päivä ? joooodaaa//Pakko tai mulla on iso takkupallo tuolla takaraivossa
30. kuinka usein käyt saunassa ? mont kertaa viikos//Omasta saunasta huolimatta nykysin tulee käytyä ehkä kerran pari kuussa, tai no eilen kävin salilla saunassa
32. minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät ? totaaa palmoliven jotai ufoo//En oo voinut kyllä pitkään aikaan käyttää tän ihon takia. Jos joskus jotain niin Orionin Aqualan L (ka ching)
33. minkä värinen hiusharjasi on ? hopee//Metallit on yhä in, musta-kultanen
34. mitä kanavaa katsot eniten ? subi ja nelone//telkkaria tulee niin huonosti katottua, mutta Liviltä tulee Toisenlaiset äidit, niin vastaan sen
35. kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua? weli//naapuri, ellei joku piilossa sängyn alla
36. minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi ? no sanotaaa vaik se 10!!!//Tässä valitettavasti taso on mennyt valtavasti alaspäin ja farmakologiasta tipahti se 2
36. Oletko ikinä jäänyt luokallesi ? noe//noe
38. oletko koskaan ollut ihastunut vanhempaan kuin sinä ? hyiiiiiii//Jo 16-vuotias Anni tiesi, että sarkasmi on loistava pakokeino. Ajattelin huolivani vain vanhempia miehiä, mutta sitten selvisi, että se olikin luonteesta kiinni
39. oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi ? aaaaah//Jotain valloittavia tapauksia on ollut, mutta ei varmaan ihastumisia
40. lempieläin ? koira//da doggg
41. onko sinulla riitoja ystäviesi kanssa tällä hetkellä? nonouu//Harrastan aika vähän riitelyä muiden kuin Tommin ja äidin kanssa. Enkä niidenkään kanssa paljon
42. oletko koskaan hakannut ketään kunnolla ? noe//en todella, en kyllä hyväksy väkivaltaa missään muodossa
43. kenen kanssa puhut eniten puhelimessa ? mä en kommunikoi puhumalla//vieläkin aika sama tilanne, ei kyllä tule hirveesti puhelimessa höpöteltyä. Äiti soittaa joka päivä
44. vietätkö paljon aikaa internetissä ? joku pari min per vko//nykysin vietän ihan liikaa, blogihommat, some ja koulujutut kasvattaa ihan liian isoks sitä saldoa
45. vihaatko koulua ? noeeeeeeeeeeeeeeeeeeen , meil on on yyyberparas koulu//
noeeeeeeeeeeeeeeeeeeen , meil on on yyyberparas koulu
48. oletko hemmoteltu ? emmä kyl oo...... vaatimattomuus maan perii//Haluisin sanoo, että en oo, mutta oon kyllä aika isin tyttö
49. juotko paljon vettä ? no en ku maistaa iha pahalt!//Jotain kehitystä on kuitenki tapahtunut, ja nykysin juon vettä yli 2 l päivässä
50. mitä hammastahnaa käytät ? pepsodent//Oral B?
51. onko sinulla kännykkää ? jeeeea//khyyyl
52. jos on niin minkä merkkinen ? apple//hehe, jotkut asiat ei vaan muutu: Apple
53. onko sinulla rusketusta ? semisti jäljel//No ei juurikaan, kun tämän vuoden ainoa rantareissu vietettiin 7 millin märkäpuvuissa pinnan alla
54. ärsyynnytkö helpolla ? noen kyl ees//Joistain asioista helpommin kuin toisista, mutta yleisesti ottaen en kovin helposti
55. miten purat vihaasi ? mä vaa angstin jossai portaiden alla olevas komeros//Yhä yhtä kypsä suhtautuminen ikäviin fiiliksiin, sitten jossain vaiheessa näillä ikävillä asioilla on tapana purkautua lähimpien ihmisten niskaan, working on that

56. oletko koskaan saanut potkuja töistä ? en tietenkää!//En oo
57. oletko töissä ? oon//En oo
58. haaveiletko paljon ? no aina//Aikaisempiin teksteihinkin viitaten: no aina
59. millaisen tatuoinnin haluaisit ? jonku siiistin tähtii tai jonku köynnöskukkajutun tai jotai tollast söpöö tai perhosen//??? huhhuh onneks noi haaveet ei ehtineet toteutua! Tällä hetkellä suunnitelmissa on ottaa se kuoleman varjelusten merkki (tietäjät tietää)
61. voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa ? joooo eiiiii yääk//En vois, kun mulla on jo se täydellinen ja se on tommonen junnu
62. milloin oksensit viimeksi ? no joku kaks vko sitte//Viikko sitten
63. mistä syystä ? join vähä liikaa skumppaaa :(//Jotkut asiat ei vaan muutu, luulen tosin että kuus vuotta sitten tää oli iltojen ongelma, kun taas nykysin nämä pöntön halailut ajoittuu auttamatta aamuihin
64. minkälainen olo sinulla on tällä hetkellä ? HP venaaa!!!!!//HP just luettu, mutta muuten tosi hyvä ja odotan innolla tulevaa!
65. kiroilu ? vitusti ähähähhääh//Joskus tietyissä tilanteissa kiroilen ihan liikaa, työstän tätäkin
66. menisitkö naimisiin rahan takia ? jooooo//En menis, niinku toivottavasti  ei myöskään teini-Anni
67. oletko enemmän äidin vai isän tyttö/poika ? molempien<<3<3<3<3<//Näin se on, oon isin tyttö henkeen ja vereen, mutta äidille mä soitan kun on jotain vaikeeta tai ilosta tai mitä vaan
68. kirjoittavatko ihmiset nimesi väärin ? noei!//Harvoin, ilmeisesti ei jää hirveesti epäilyitä kirjotusasusta
69. jättäisitkö sukunimesi jos sinusta tulisi kuuluisa ? no kyl mä varmaa ku se oikee sopis mun taiteilijanimeks//Nykyisin lähtisin hakemaan taiteilijanimeä ehkä jostain muualta
71. kuinka vanha haluaisit olla ? emt? 18! loppuelämäni//18 oli kieltämättä mielenkiintonen ikä! Jossain vaiheessa pari vuotta sitten halusin olla ikuisesti 16, mutta nyt on semmonen fiilis, että joku 26 vois olla sopivampi
72. oikea/vasen/molemmat kädet ? oikee//Oikee
73. puhutko muita kieliä ? enkkuu ja ruotsii ja saksaa ja tosihyvin italiaa//Nykyisin en kehtaa enää väittää osaavani muita kieliä kuin enkkua ja ruotsia. Saksaa ymmärrän ja luen ihan hyvin, mutta puhuminen on onnetonta. Italiaa kävin tosissaan yhden kurssin yläasteella.
74. elätkö elämääsi juuri nyt ?eeeeeeen mä nyt//Mutta nytpä mä elän!
75. vihaatko itseäsi ? nojooooo aina.....//En todella!
76. onko sinulla pahoja tapoja ?ei tietenkää , oon täydelline//Yhä niin täydellinen, mutta ruoka on rakkaus, hyvässä ja pahassa.
77. jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, mikä sen nimi olisi ? the life//Jepjep....  
78. laulatko hyvin ? paskasti ja kovaa//Jotkut asiat ei vaan muutu, oon aika kauhee laulaja, mutta tykkään siitä niin paljon, etten anna sen häiritä
79. tykkäätkö viettää aikaa yksin ? nyt//Tykkään joo! Monesti tarviin omaa aikaa sosiaalisten tapahtumien ja reissujen jälkeen
80. onko elämäsi ollut hienoa tähän asti ? joo aika hubaaa//Still going strong, on ollu tosi hienoa!
81. oletko itsevarma ? hmm no jooo//Vuosi vuodelta vaan varmempi
82. tajuavatko muut sinut väärin ? eiiii nevöööör//Mun suuri suu ja kyseenalainen huumorintaju saa välillä ihmetyksiä osakseen
83. poltatko ? kännish ja läpäl//Joskus oli noin surullisesti tilanne, mutta nyt en oo kohta vuoteen polttanut henkäystäkään!
84. luetko sanomalehtiä ? joskuuus//Vieläkin häpeällisen vähän, vaikka viikonloppuhesari meille kotiin kannetaankin
85. käveletkö sateessa ? en mä mielelläää//No joo, kun on pakko
86. oletko satuttanut itseäsi ? en mä koskaa//Oon ihan mahottoman kömpelö ja telon itteäni koko ajan
87. kenen kanssa katsoit viimeksi leffaa ? mamin ja isin ja mikon//Tommi tonteroisen
88. oletko uinut alasti? no lol -.- oon//no lol todella, useemmin alasti ku uikkareilla
89. oletko ollut leikkauksessa ? jjööö//Ihan pikkasessa vaan
90. oletko nukkunut ulkona ? jeea//Olen olen
91. oletko ollut syömättä yhtenä päivänä ? en oo!//No en todella, ruoka on elämä
92. oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa samassa sängyssä harrastamatta seksiä ? oon joo :) vaikkei heti uskois!//Nyt ehkä alkais jo uskomaankin, oon toki!
93. oletko nukkunut koko päivän ? oon joo//En kyllä muista tällaista tapahtumaa, vaikka ehkä klo 19 lasketaankin jo koko päiväksi
94. oletko ollut tv:ssä tai radiossa ? jeeea//No joo! Luin radiossa evankeliumia, kun Tuomasmessu nauhotettiin
95. onko sinulla ollut yhtään homoseksuaalista ystävää ? onjoooooo!//On ainakin ollu
96. paras inside vitsinne ? raxuu//Kenenköhän kanssa? Meillä on porukassa paljon hyviä, lähinnä pissa- ja kakkajuttuja
97. kenen luona olit viimeksi ? rassen//Puumalassa
98. koska nauroit viimeksi ? äske//Tommin kanssa oli hauskat jutut lounaalla
99. kuka nauroi viimeksi sinulle ? joku pelle//No toivottavasti ainaki joku luentotauolla tänää kun kerroin hauskoja vitsejä
100. ketä viimeksi ajattelit ? mua//No toi äskönen kysymys sai erään rakkaan pojan mieleen

Kuka jaksoi näin pitkälle, saatte tikkarin! Tää olikin tosi hauska, en olis eilen malttanut lähtee akroon ollenkaan, kun oisin vaan halunnut vastailla näihin ja lukea vanhoja omia kommentteja. En ehkä ollukaan niin erilainen ja aikuisempi ku kuus vuotta sitten. Yllättävän moniin tuli samanlainen vastaus ja oli ihana palata noihin aikoihin, vaikka mun onki niin hyvä olla tässä elämäntilanteessa just nyt. Opiskelu on ihmisen parasta aikaa! 

Miten aloittaa lukeminen pääsykokeisiin?

2016/09/20
Nyt eletään aikoja, jolloin meidän tavallisten pulliaisten olisi jo hyvä aika alkaa petraamaan ensi vuoden pääsykoetta varten. Itse en kannata sitä, että täysipäiväisen höykyämisen aloittaa jo elokuussa, saatika sitten kesäkuukausina, koska tällöin ehtii joulukuuhun mennessä palaa loppuun. Edes hyvästä motivaatiosta ei ole siinä vaiheessa enää hyötyä. 
Minulta kysytään monesti niitä valmistautumisen kulmakiviä, jotka omalla kohdallani olivat aika simppeleitä. Pitkäjänteinen ja toistava työ. Tuolla yksinkertaisella reseptillä pääsee kyllä hyvin pitkälle. 




Vaikeutta tähän hommaan tuo itse se toteuttaminen. Aloittaminen on yleensä vaikeinta. Tähän auttaa tavoitteen kirkkaana mielessä pitäminen ja minun kohdallani ainakin tavoitteiden realisointi. Kouluun päästyäni osasin opintosuunnitelman ulkoa ja tiesin, mitä kliinisellä vaiheella tarkoitetaan, tiesin, mitä ulkomaan projekteja haluan suorittaa ja missä vaiheessa teen manut. Tämä on vain esimerkki siitä, mikä auttoi omalla kohdallani. Luin myös paljon blogeja (vinkvink) ja pyrin etsimään netistä mahdollisimman paljon kokemuksia eri lääkiksistä tai mistä tahansa asiaa vain liippaavasta. Pyörin Älyvuodossa creepy old manina seuraamassa kaikkia keskusteluita itse kuitenkaan mitään kommentoimatta. Tehkää lukemisen ulkopuolella niitä juttuja, jotka auttaa teitä joka päivä muistamaan, mitä kohti olette menossa.
Toinen kompastuskivi tulee lukemisen jatkamisessa. Suosittelen jonkinnäköistä aikataulua isommassa ja pienemmässä mittakaavassa. Isommassa kaavassa tarkoittaen, mitä tulee oppia kuukauden tai vaikkapa syksyn aikana ja pienemmässä, mitä aiheita/tehtäviä teen tällä viikolla, jotta pysyn isommassa aikataulussani. Minulla oli tavoitteena käydä kaikki fykebi-kurssin aikuislukiossa syksyn aikana ja jättää kevät asioiden syventämiseen ja kertaamiseen. Tavoitteeni ei aivan täyttynyt, mutta aloitin kaikki kurssit nollasta, joten kokeneemmille lukijoille tämä ei ole mikään ongelma. 
Tee lukemisesta itsellesi mielekästä. Ei kukaan jaksa kymmentä kuukautta painaa hiki hatussa, mikäli homma maistuu puulta heti alkumetreillä. Etsi uusia keinoja opiskeluun ja aseta välitavoitteita, joiden saavuttamisesta palkitset itsesi. Mutta usko minua, se palkinto siellä lopussa on kyllä kymmenen kuukauden arvoinen. 
Aikataulutuksessa ole itsellesi ankara, mutta armollinen. Älä yritä rohmuta liikaa kerralla, mutta älä jää jankkaamaan bilsa kolmosta kuukaudeksi. Vaihtele aineita ja aiheita, niin  homma pysyy monipuolisena ja mielenkiintoisena. Tee aamupäivällä kemian tehtäviä, pidä ruokatauko ja lue iltapäivällä bilsaa. 
Ei kannata lähteä ylianalysoimaan tulevaa koetta tai urakan rankkuutta. Sadat ja taas sadat tavalliset ihmiset ovat selvittäneet teitä ennen tiensä lääkikseen ja niin myös pitkäjänteisellä työllä ne ovet teillekin avautuvat. Hommassa ei ole mistään yli-inhimillisestä kyse ja kun sen hiffaa, on jo tosi paljon lähempänä tavoitetta.
Itse opiskelusta minulla muutama yksinkertainen sääntö: 

1. Haasta itseäsi, mene pois mukavuusalueeltasi 

2. Harjoittele hermojasi, treenaa vanhoja kokeita 

3. Muista kerrata, etenkin bilsan yksityiskohtaiset tiedot katoavat nopeasti 

4. Tee paljon tehtäviä


1&2 osoittautuivat omalla kohdallani erityisen tärkeiksi! Tarkemmin valmistautumisestani löydät aikaisemmista postauksista täältä ja täältä

Olisi kiva kuulla, miten itse kunkin lukemiset sujuvat ja mitä hakukohteita on valikoitunut ehkä jo tässä vaiheessa. Jos on kysymyksiä tai mitä vaan, niin vastailen mielelläni!

Kuvat: Pinterest

Viime viikkojen kuulumisia

2016/09/15
Tämä viikko on ollut jotenkin ihan kaoottinen. Alkuviikosta jo tuntui siltä, että en tule selviämään hengissä. Vaikka kuinka olen toitottanut itselleni, että en ota stressiä kolmosvuodesta, koska syytä ei siihen yksinkertaisesti vain ole, niin huomasin huolehtivani koulujutuista sellaisella epäterveellä tavalla. Stressasin sitä, että unohdan tehdä jonkun pakollisen koulujutun tai unohdan merkitä lukariin pakollisia opetuksia ja jätän siksi menemättä. Ei minua huoleta, että hommaa olisi liikaa tai että minusta ei olisi tähän, vaan se, että on niin paljon yksittäisiä hommia, että joku jää vaan epähuomiossa tekemättä.

Olympus OM-D E-M10 photography valokuvaus muotokuvaus, potrait

Tällä viikolla meillä oli suhteellisen paljon harkkoja ja vain pari luentoa. Viime viikkoina olen laittanut käsi täristen elämäni ensimmäistä kanyylia kaverin suoneen, petraillut vielä verenpaineen mittausta ja pohtaillut useampien potilascasejen parissa. On ihan mahtavaa huomata, kuinka stetareiden käyttö helpottuu jatkuvasti ja tänä vuonna verenpaineen mittauksessa kuunneltavat äänet oikeasti kuuluivat eikä homma ollut enää hermostunutta säheltämistä. Monet kurssilaiseni olivat huippuinnostuneita kanyylin laittamisesta, mutta itse en vieläkään tykkää siitä, että toimeni aiheuttavat kipua tai epäukavuutta. Tämä on epäilemättä sellainen asia, josta pitää vain oppia pääsemään yli. Luonnollisesti siitä ei varmasti koskaan tarvitse pitää, mutta se pitää hyväksyä, että toimistani aiheutuu potilaille joskus epämukavuutta ja kipuakin.

Olympus OM-D E-M10 photography valokuvaus muotokuvaus, potrait
Potilastapauksia on ollut laidasta laitaan, mielenkiintoisimpia varmaan oli case, jossa piti arvioida potilaan leikkauskelpoisuutta ja sen jälkeen esitellä se koko kurssille. Radiologia alkoi myös tällä viikolla ja ensimmäisessä harkassa katselimme opettajan johdolla mm. traumapotilaan kuvia ja yritimme sen jälkeen itse tulkita kuvia. Jotain selkeimpiä hommia pystyy kuvista jo nyt näkemään, mutta hitto kyllä se vaikutti ihan magialta, kun se opettaja esitteli jotain tummista möykyistä koostuvaa uä-kuvaa ja kertoi, mitä siinä näkyi kokeneen kollegan silmin.

Olympus OM-D E-M10 photography valokuvaus muotokuvaus, potrait
Alkuhämmennyksen jälkeen myös KYS alkaa vaikuttaa paikalta, jossa osaa jo jonkin verran kulkea. Ekoana viikkona kävelimme pollana kaverini kanssa valkoiset kiiltävät takit päällä varmoina määränpäästämme ja moikkailimme mennessämme paria vanhempaa kurssilaista. Taisin vielä hehkuttaa jotain siihen suuntaan, kuinka siistiä tämä kaikki on. Vanhemmat kurssilaiset saivat pian aihetta räkäiseen nauruun, kun nöyränä häntä koipien välissä palasimme takaisin samaa reittiä ja kysyimme reittiä oikealle osastolle. 0-kerros osaa sekoittaa.

Olympus OM-D E-M10 photography valokuvaus muotokuvaus, potrait
Tällä viikolla oli myös yksi fuksien ja hiukan ehkä meidän muidenkin vuoden kohokohdista, kun sai kaivaa vuoden kaapissa muhineen valkoisen lakanan kaapista ja lähteä muistelemaan jälleen sitä uskomatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka tässä koulussa vallitsee. En vaihtaisi päivääkään pois. 
Ensi viikolla alkaa varmaan oikeiden potilaiden tutkiminen, joka aiheuttaa kieltämättä kyllä jännitystä ja kipristelyä mahanpohjassa. Ensimmäiset potilaat tutkitaan pareittain, jolloin hommaan saa pehmeän laskun. Potilaita on nähty jonkun verran jo harkoissa, mutta koko homma on silti ihan uutta ja muistettavia asioita on niin paljon, että väkisinkin tulee varmasti mokattua ja unohdettua asioita. Onneksi meidän koulussa kohtaamisia potilaiden kanssa on niin paljon, että kolmosen aikana ehtii hommaan muodostua tietynlainen rutiini.

Olympus OM-D E-M10 photography valokuvaus muotokuvaus, potrait

Harrastuspuolella olen löytänyt itselleni upean tallin, josta voisin kertoa lisää vaikka ihan oman postauksen muodossa. Aloitin viime viikolla aikuisten akrobatian, jossa harjoitellaan perusakrobatialiikkeitä ja se on ihan superhauskaa ja varmasti todella kehittävää! 
Tämä viikko tuntui alkuviikosta raskaalta, mutta nyt eläessäni torstai-iltaa, huomaan, että tässähän tämä viikko sitten olikin. Ja tuli oikeasti opittua asioita! Viikonlopuksi lähdemme Vantaalle, jossa äiti on järjestänyt ohjelmaa perjantaille. Muuten tavoitteena varmaan nähdä kavereita ja rentoutua kunnolla. 

Olisitteko kiinnostuneita jonkin näköisestä kysymyspostauksesta? Ajattelin sellaista, jossa saisi ihan vapaasti heitellä kysymyksiä ja pyrin sitteen parhaani mukaan vastaamaan. Onko jotain muita postausideoita, jotka kiinnostaisivat tällä hetkellä?

Muistakaahan käydä seurailemassa meininkiäni somen eri kanavissa! Seuraamisnappulat löytyy tuosta vasemmalta ja päivittyvät suhteellisen aktiivisesti ---> 


Erityisruokavalioiden kuningatar

2016/09/12
Maidoton, gluteeniton, pähkinätön ja lihaton

En nyt tässä ala nostaa itseäni millekään erityiselle jalustalle, mutta olen minä entisenä kaikkisyövänä nyt aika ulapalla tästä kaikesta. Kuten kerroin tuossa aikasemmin, minulla oli aika kovat odotukset ladattuna viimeviikkoiseen KYSin keikkaan, jossa oman mieleni mukaan olisi pitänyt selvitä kaikki.  
Lievästi sanottuna olen huono ottamaan vastaan pettymyksiä. Olen päässyt yli itkupotkutyyppisistä reaktioista, mutta kyyneleitä saatan vierittää ja on vaikea olla oma pirteä itseni. 
Viikko sitten prick-testeissä selvisi, että olen allerginen, tai ainakin herkistynyt, puolille testattavista aineista. Reaktioita aiheuttivat kaikki testattavat eläimet, joihin kuuluivat tietysti koira ja hevonen. Perusruokapaketista selvisi, että omena, banaani, kiiwi, paprika, raaka peruna, pähkinät ja mantelit olisi hyvä vasteden jättää kaupan hyllyille. Reaktioita eivät kuitenkaan aiheuttaneet maito, kananmuna tai merenelävät. Mutta jotta tämä ei kävisi liian helpoksi, suureksi yllätyksekseni pitkäkestoisen ihoreaktion aiheuttivat sitä vastoin ohra, vehnä ja ruis. 
Olympus OM-D E-M10 food ruoka, erityisruokavalio, maidoton, munaton, gluteeniton
Maidoton, munaton ja gluteeniton herkku, joka syntyi omien fuusiokokeiluiden yhteydessä, kiinnostaisiko resepti?

 Pelkoni epikutaanitesteistä kävi myös toteen eikä niitä voitu toteuttaa ihoni huonon kunnon takia. Tämä oli oikeastaan se itkun paikka, koska olin odottanut niin kovasti, että saisin vihdoin vastauksia. Ja nyt niitä ei tulisikaan. No, olinhan toki saanut jo jonkinlaista osviittaa siitä, mistä ihoreaktioni mahtaisivat johtua, mutta homma jäi kesken. Lyhyen juttutuokion jälkeen hoitava lääkärini päätyi valohoitoihin, jonka jälkeen testejä voitaisiin kokeilla. 
Viikon olen siis noudattanut lapsuudenaikaista ruokavaliota, johon sisältyy monipuolinen valikoima riisikakkuja ja kaurapuuroa. No ei, olen minä leiponutkin. Maidotonta jatkan ainakin nyt vielä pari viikkoa, jonka jälkeen kokeilen, sallisiko hänen korkeutensa rouva Iho minun helpottaa syömisprosessia. Maidosta lääkäri nimittäin sanoi, että sen allergia ei välttämättä näy edes testeissä. Ja siitä kun kuvittelin ainakin olevan apua. Toivon, että minun ei tarvitsisi luopua orastavasta kasvisruokavaliosta, vaikka pähkinöiden pois jättäminen asiaa kieltämättä vaikeuttaakin. Onneksi pavut tai soija ei tuntuisi olevan ongelman taustalla. Puhun gluteenittomuudesta, koska se tuntuu helpoimmalta. En siis usko, että minulla on ihokeliakiaa, mutta vehnätön, ohraton ja rukiiton vaan näyttää ja kuulostaa vaikeammalta. 

iPhone Osteria di Vino Kuopio valokuvaus


Jos maidoton ajatuksena tuntui alkuun vaikealta, on käytäntö osoittanut sen varsin helpoksi. Maidolle löytyy miljoonia hyviä korvausvaihtoehtoja eikä ruuanlaittoon useimmin tarvita edes maitoa. Vegaanisen toffeereseptin löydettyäni elämäni on ollut aika lailla täydellistä. Gluteeniton + maidoton sen sijaan ei vain kuulosta vaikealta, mutta on myös sitä käytännössä. Suuri pullahiiri kun olen, on gluteeniton aiheuttanut ongelmia jälkiruokarintamalla. Viikossa. 
iPhone 6s Kuopio Frans & Sophie, erityisruokavalio maidoton, munaton, gluteeniton
Homma kulminoitui sunnuntaisella brunssilla, kun tarjolla olevat jälkiruuat olivat Creme brulee sekä marjapaistos. Ja munkkeja. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen Kuopion Frans & Sophien henkilökunnan palvelualttiuteen. Soitin loppuviikosta ravintolaan tarkastaakseni, kuinka hyvin paikan päältä löytyisi hänen korkeudelleen sopivaa ruokaa. Ei huvittanut maksaa kivasta brunssista syödäkseen salaattia. Sain vastaukseksi lupauksen käydä kokin kanssa listan läpi minun allergioiden väriset silmälasit silmillä ja pian he palasivatkin puhelimitse asiaan. Kuulemma ruokaa löytyisi myös kaltaiselleni, joten varasin pöydän samoin tein.

iPhone 6s Kuopio Frans & Sophie, erityisruokavalio maidoton, munaton, gluteeniton

Saavuimme sunnuntaina brunssille, jota oltiin fiilistelty koko viikonloppu. Me tykätään ruuasta. Saatiin paikat ja ilmoitin olevani se asiakas, joka vaatisi hiukan ekstratyötä. Minut otettiin hyvin vastaan ja kokki tuli näyttämään pöydästä, mitä kaikkea voisin ruokavalioni puitteissa syödä. Pois jäivät jotkut dippikastikkeet, katkaravut ja piirakat sekä luonnollisesti juustot. Olin varsin tyytyväinen päätökseemme ja aloitimme Tommin kanssa kisamme siitä, kumpi ehtisi syömään enemmän. Pöytään päästyämme kokki toi keittiöstä lämmitettyä gluteenitonta leipää sekä oman annokseni katkarapuja. Ja ne leivät olivat helposti parhaita, mitä olen tämän viikon aikana maistanut. Ei yhtään kuivia tai mauttomia, spot on! Ehdin käydä jälkiruokapöydän edessä masentumassa muutamia kertoja ennen kuin lastasin lautaselleni tuoreita mansikoita sekä jonkin näköistä karviaiskiisseliä. Tarjoilija bongasi onnettoman yritykseni kasata lautaselle jotain minulle sopivia ruoka-aineita ja huikkasi pian tuovansa jälkiruokani pöytään. Joten päivän päätteeksi sain nauttia suklaakakusta ja sorbetista. 

iPhone 6s Kuopio Frans & Sophie, erityisruokavalio maidoton, munaton, gluteeniton

Iso kiitos ja kumarrus siis Frans & Sophien henkilökunnalle! Ajatus ravintolasyömisestä pitkän erityisruokavaliolistan kanssa saattaa tuntua haastavalta ja kiusalliselta. Aluksi minuakin inhotti, kun jouduin pyytämään kaiken erikseen ja tarkistamaan vielä, että onhan tilaukseni ymmärretty oikein, mutta olen huomannut, että monissa paikoissa ruokavaliot huomioidaan ammattimaisesti ja ystävällisesti. Yleensä olen  vain maininnut asiasta ravintolaan mennessäni, mutta brunssin kanssa ajattelin, että hyvä varmistaa etukäteen. En odottanut erityisannoksia, mutta en voi sanoa kuin olevani erittäin ilahtunut. Erityisruokavalio ei ole syy jäädä kotiin, mutta kannattaa olla tarkkana!

Arki, josta ei tarvitse ottaa lomaa

2016/09/08
Tää on ollu ainakin mulla semmonen tavote, jota kohti oon halunnut kulkea. Luonnollisesti elämä ei voi joka kohdassa vaan tuottaa nautintoa ja ne ikävätkin velvollisuudet on hoidettava, kun kaikista estoyrityksistä huolimatta taidan sittenkin kasvaa aikuiseksi.
Mun elämä on seikkailu. Se ei ole sellainen seikkailu, jossa tarvitsee koko ajan pelätä elämänsä puolesta ja josta sais joka päivä mitä hienoimpia insta-kuvia. Se ei ole sellainen seikkailu, josta voi päivittäin kertoa kavereille tarinoita, jotka tuo kyynelet silmiin. Se ei ole taistelu eikä se ole turtuneisuutta. 



Mulle elämä on seikkailu, koska mä en voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mä voin suunnitella, voin jopa päättää, että huomenna teen näin ja se on sitten tosi siistiä. Mutta ei ne päätökset välttämättä johda mihinkään. Tänään päätin monta kertaa, että kotiin päästyäni laitan kämpän supersiistiksi ja siirrän roinat piiloon, että saan hienoja kuvia sitten. Kun tulin kotiin, sotku häiritsi silmääni, mutta minulle tuli idea ja tuli palo. Halusin kirjoittaa.
Mä voin päättää vaikka mitä ja suunnitella mun elämän vuosiaikataulun, mutta totuus on se, että joku muu on jo suunnitellut mun polun. Ja sitä polkua mä haluan kulkea, koska se vie mut niihin seikkailuihin, joita mun sydämeni haluaa. Se ajaa mua keskusteluihin, joissa en voi estää kyyneleitä tulemasta. Se ajaa mut tyttöporukkaan, jossa voidaan jutella syvällisimpiä juttuja ja sitten nauraa vedet silmissä. Se polku on tuonut mulle takaisin iloisen ja avoimen Annin, joka ei halua olla ilkeä. 
Mietin, että miksi mun polku ei vie mua maineeseen ja mammonaan. Musta ois tosi hauskaa, jos ihmiset tulis juttelemaan kadulla tai jos oikeesti joskus toteuttaisin mun huiseja ideoita. En ole kovin kärsivällinen ja pitkäjänteinen ihminen, mutta silti onnistuin viettämään kymmenen kuukautta päntäten lukion fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa, koska mulla oli selkeä tavoite. Haluaisin kaikki heti mulle nyt klassiseen tapaan ja välillä (aina) unohdan katsoa niitä jännittäviä seikkailuita, joita polkuni minulle tarjoasi, kun olen niin kiireinen vaeltamaan kohti ultimaattista maaliani. Yhtenä päivänä se on oikeisiin töihin pääseminen, toisena maailmanympärysmatka, kolmantena lasten saanti ja niin edelleen.

Mun elämästä tekee seikkailun muut ihmiset ja niiden kohtaaminen, mutta ne ei saa määrittää mua ihmisenä. Miksi mä olisin onnellisempi kymmenen kiloa hoikempana, kun nyt jo saan olla terve ja hyvässä kunnossa. Miksi mun pitäis nyt jo osata kaikki, kun olen vasta opettelemassa. Miksi ne ikävät sanat jäävät kummittelemaan mieleen, mutta kauniit sanat on helppo ohittaa. 
Mun elämä on seikkailu, koska mä saan seurata mun unelmia ja saan kokea, että maailma on mulle avoin. Mä en oo enää 16-vuotias ja harva tulee sanomaan mulle, että sä voit tehdä mitä vaan, mutta  silti tällä hetkellä koen enemmän niin kuin koskaan ennen. Mun elämä on seikkailu, koska mä voin tuoda positiivisuutta myös muille. Mä toivon, että mun elämällä ois vaikutus sillä tavalla, että saisin tehdä hyvää ja hyödyllistä tässä elämässä. En ehkä vielä tiedä, että miten, mutta uskon, että mun polku johtaa sinne.
Mun elämä on seikkailu, koska mä tunnen. Mä nauran, itken ja innostun, reagoin tosi herkästi ja isosti. Mä toivon, että en koskaan tyydy mihinkään. Haluan sivistää, kouluttaa ja opettaa itseäni, haluan pyrkiä hyvään ja parempaan. Joskus epäonnistun, mutta se ei saa viedä yrittämisenhaluani. Joskus kynnetään niin syvällä, että ylöspääsyä ei näy. Silloin pitää opetella puhumaan ja luottamaan ystäviin. 

On vaan ihan mahtavaa, jos oppisin nyt kuuntelemaan sydäntäni. Kuuntelemaan sitä, minne mun kuuluu seuraavaksi mennä. Olisi ihan mahtavaa, jos mun arki ois seikkailu, jota ei tarvitse eikä voi aikatauluttaa. Olisi upeaa saada lisää kärsivällisyyttä ja oppia odottamaan vuoroaan. Mä haluaisin tehdä ja nähdä ja kokea kaiken. Olen tosi kiitollinen kaikesta siitä, mitä mun elämään on mahtunut jo näiden 23 vuoden aikana enkä malta odottaa, että mitä elämä vielä tuo. 
Mun elämä on kutkuttava, varpaita kipristävä, mahanpohjasta ottava, sydäntä tykyttävä, posket punastuttava seikkailu. Tai sitten eteisvärinä. 
Nyt pysähdyn kuuntelemaan itseäni ja sydäntäni enkä seikkaile vain haaveissani. Lupaan vaalia kauniita hetkiä, tuoda ihmisille iloa ja kehittää itseäni. Ja epäonnistua. Ja jatkaa yrittämistä. 

Muistakaa seikkailla!


Atopiaa

2016/09/05
Viimeset pari päivää on olleet superrankkoja tän ihon kanssa. Elokuun alun hyvät viikot ovat kyllä tämän kanssa pyyhkiytyneet aika tehokkaasti pois mielestä. 
Vika mahtaa kuitenkin olla loppupeleissä ainakin osittain omaa tyhmyyttäni. Huolimatta maidottomuuden hyödyistä, tai pikemminkin maidollisuuden haitoista, koin loppukesästä, että ihoni ollessa näin hyvä, ei ole mitään järkeä elää enää niin tarkasti. Söin palan suklaata, pari sinistä Mariannea, vähän juustokakkua brunssilla, kinuskia ja jälkiruokapöydän antimia laivalla. Näettekö kuvion? 

atopia, atopic skin, iho, Olympus OM-D E-M10

Kaikissa lempiherkuissani on maitoa ja parin kuukauden askeettisuuden jälkeen se ryöpsähti. Se oli kuin jojolaihduttajan painajainen, kaksi kuukautta oli pysytelty tiukasti erossa herkuista, mutta sitten aasinselkä vain katkesi. En tarkistanut ruoka-aineita maidottomuuden varalta, en kysynyt ravintoloissa, mitkä mahtaisivat sopia minulle ja olin voittamaton. 
Pikkuhiljaa alkoi ilmestyä kutinoita sinne ja tänne, mutta kuittasin niiden olevan vain pikkurapsutuksia, ei mitään vakavaa, ei näistä varmaan jäisi edes jälkiä. Tsiisus, ihan kuin joku aloitteleva huumeaddikti. Välillä jos joku paikka aukesi tai punoitti laitettiin siihen kortisonia kerran ja kävin nukkumaan. Ei systemaattisesta hoidosta kuuloakaan. Kortisonikuurit, antihistamiinit, paksummat perusvoiteet? No silloin tällöin, sillon kun pahiten kutittaa. Mun ihohan on hyvässä kunnossa.

atopia, atopic skin, iho, Olympus OM-D E-M10

Tuli viime viikon torstai ja ekan illan bileet. Aikuisuudesta ja lääkisläisyydestä huolimatta en ollut järkevä sillä tavalla, että olisin osannut juomistani kontrolloida. Lähdin itkien baarista snägärin kautta kotiin. Mausteiset ranut poskeen ja suihkun alle selvittelemään humalaista päätä. Vartin päästä Tommi tulee herättämään, pitäiskö nukkua kuitenkin sängyssä. Hangoittelen vastaan, mutta suostun tähän vastenmieliseen ideaan. Aamulla herään, kun joka paikkaa kiristää. Atooppinen iho ei rakenna kosteuttavaa kerrosta uudelleen suihkun jälkeen samalla tavalla kuin tavallinen terve iho. 
Paksumpi perusvoide on päässyt loppumaan, koska enhän minä sellaisia tarvitse. Aqualan L iholle ja mökkireissu voi alkaa. Ihoa kiristää, mutta lisään säännöllisesti aqualania, kyllä se siitä. Saunon ja uin, johon iho toteaa voivansa pahoin. Minun on nöyrryttävä, on ajettava mökiltä Kiteen keskustaan ja haettava paksumpi perusvoide ja kortisonivoide, koska ylimielisyyttäni olin senkin jättänyt kotiin. 
Yöllä tulee kutinakohtaus, sellainen helvetillinen. Lisään perusvoidetta ja toivon että saan unta. Saankin, mutta aamulla yläkroppani on punainen, ärtynyt. 
atopia, atopic skin, iho, Olympus OM-D E-M10

Sunnuntaina tulee uusi kutinakohtaus, vetäydyn omiin oloihini, laitan kädet jalkojen väliin, etten raapisi ja koitan vaan nukkua, saada muuta ajateltavaa. Saan nukuttua, enkä ole raapinut, tuntuu hyvältä. Lisäilen rasvaa minkä kerkeän ja toivon, ettei ihoni ole rikki maanantaina, kun vihdoin koittaa monta kuukautta odotetut allergiatestit KYSillä. 
Nyt on maanantai enkä mennyt luennoille, koska aamu alkoi helvetillisellä kutinalla, jonka sain rauhoittumaan 50-asteisella suihkulla ja kevyellä rasvauksella. Kortisoni ja allergialääkkeet ovat kiellettyjä ennen testejä. Haluaisin kirjoittaa blogiin mökkiviikonlopusta, laittaa kauniita kuvia vedestä ja metsistä, mutta jostain syystä se tuntuisi tekopyhältä. Näen sängyn vieressä olevan säilytyslaatikkoni auki, jonka pursuava sisältö inspiroi minua kirjoittamaan, kertomaan tämän tarinan. Atoopikoille nämä tunteet ovat varmasti tuttuja, ja uskon, että muutkin jotain vaivaa sairastaneet voivat yhtyä joihinkin mietteistäni. Siihen, kun epäselvyys kalvaa. Voisin tehdä melkein mitä vaan, että tämä loppuisi, jos joku kertoisi minulle mitä tehdä. Luopuisin vaikka loppuelämäkseni kinuskista, jos sillä saisin tämän saatanallisen kutinan loppumaan. 
Nyt toivon, että tämän viikon testit avaavat vaivaani enemmän ja saan konkreettisia asioita, joita välttää, saan ehkä paremmat voiteet, parempia lääkkeitä, jotain jolla helpottaa oloani!  KYS here I come ja odotukset on lievästi sanottuna korkealla. Jos tämä ei toimi, siirryn homeopatiaan.

atopia, atopic skin, iho, Olympus OM-D E-M10, perusvoiteet

Iho-oireista kärsivät, jakakaa ohjeitanne, vinkkejänne, neuvojanne, mitä vaan! Kaikki otetaan vastaan suurella kiitollisuudella. Onko muilla tällaisia hillittömiä kutinakohtauksia, jolloin tekisi mieli vaan heittää kaikki järki ikkunasta ja raapia menemään?

Pps. Seurantalinkit eri sosiaalisiin medioihin löytyy tuosta vasemmalta ehkä oikealta sittenkin ---> Nyt voitte seurata meininkiäni myös Snapchatissa, sinne päivittyy eniten tosi semmosta arkista lötinää, päivän puuhia ja kaikkea semmosta. Myös hyvin levottomia juttuja ja siellä varmaan noista someista tulee eniten mun luonne esille! Snapista löytää nimimerkillä laameri (long story)

Parisuhteen vaiheet

2016/09/03
Tämä pilke silmäkulmassa tehty listaus parisuhteessa läpikäytävistä vaiheista avaa meidän tarinaamme ja kertoo onnen ja epätoivon hetkistä. Tervetuloa mukaan! Kuulisin mielelläni, jos muillakin on samankaltaisia kokemuksia!

The ihastus
Kaikki varmasti tietävät tämän tunteen ja ne hetket, kun kaiken ajan voisi vain viettää sen toisen kanssa. Koulu, kaverit ja muu elämä menettävät merkitystään, kun ajatuksissa pyörii vain yksi ihminen ruusunpunaisissa kuvitelmissa. Molemmat panostavat viehätysvoimaansa, ovat kokeilunhaluisia ja innostuneita kaikista toisen ehdotuksista. Kakalla käynti poistuu päiväohjelmasta noina yhteisinä aikoina, jatkuva karvattomuus on luonnollista ja on ihan ok hylätä kaikki aikuisuuden velvollisuudet, jotta voi käydä syvällisiä keskusteluita aamuviiteen asti.

Olympus OM-D E-M10, kauko-ohjaus, valokuvaus, photography, couple


The pari
Suhde on jatkunut ensimmäisistä viikoista pidemmälle ja läheiset tietävät jo orastavasta parisuhteesta. Suhde ei ehkä vielä ole saanut nimeä tai määritelmää, mutta yhdessä vietetään paljon aikaa. Tässä vaiheessa alkaa esittely ystäville ja ehkä jo vanhemmille. Ystävät piikittelevät hölmöistä hymyistä, joita uusi suhde saa aikaan toistenne seurassa. Suhde on tutustumisvaiheessa ja opitaan tuntemaan toista. Yritetään näyttää, millainen tyyppi itse on mahdollisimman todentuntuisesti, mutta kuitenkaan paljastamatta niitä kaikista noloimpia juttuja. 

The seurustelu
Jutulle on annettu nimi, on tehty sopimus tai suhde on muuten vaan vakiintunut parisuhteen ja seurustelun tasolle. Toista on yhä ihana nähdä ja tehdään paljon asioita yhdessä, mutta jännitys ja pusertaminen ovat lievenneet, karvojakin on ehkä alkanut kasvaa jälleen. Jossain vaiheessa tosi peli avataan, kun jompi kumpi tekee aloitteen ja suhteen ensimmäinen pieru on julkisesti päästetty. Itse muistan, kun suhteen alussa ajattelin, että tuo on noin ihana, mä en varmasti ikinä kehtaa pierasta sen seurassa. Loppuen lopuksi se taisi kuitenkin olla minä, joka pelin avasi.

Olympus OM-D E-M10, kauko-ohjaus, valokuvaus, photography, couple

The epävarmuus
Nyt menee liian hyvin, miten on voinut mennä näin pitkään näin hyvin. Tää on varmaankin joku juoni, joku yrittää kusettaa mua nyt. Miksei me enää vietetä joka hetkeä yhdessä? Miten sillä voi olla jotain muita ihmisiä tai muita harrastuksia? Se varmasti viihtyy niin paljon paremmin niiden kuin minun parissa. Kriisi, joka ainakin meikäläiselle tuli tosi vahvana. Tällaisen selvittäminen opettaa niin paljon siitä toisesta ja saattaa huomata, kuinka eri vaiheissa ehkä onkaan suhteessa tai miten toinen on tottunut käsittelemään asioita.

The arki
Kriiseistä ja kakalla käymisestä on selvitty, jolloin alkaa pohdinta siitä, kumman luona yöt vietetään. Mitä tavaroita tarvitsen toisen luokse. On onni ja ilo herätä toisen vierestä, mutta ihan joka yötä ei välttämättä vietetä yhdessä. Kaupasta ostetaan maitoa ja kaurahiutaleita. Yhteistä arkea eläessä toisesta oppii eniten. Saa tietää hänen tapansa ja todellisia kaunistelemattomia luonteenpiirteitä. Alkuun on sun tavat ja mun tavat ja niistä saattaa tulla jopa pienehköä (lue: isohkoa) skismaa, kun kaksi aina oikeassa olevaa tyyppiä pistetään keskustelemaan kodinhoidosta tai asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Olympus OM-D E-M10, kauko-ohjaus, valokuvaus, photography, couple


The en ala
En varmasti muuta itseäni, eihän se ole parisuhteen tarkoitus. Minä pidän omat tapani, ja jos tuo kerran rakastaa minua ja haluaa olla mun kanssa, niin sen on sitten sopeuduttava siihen. Mutta en ole itsepäinen, vaikka se kuinka niin väittäisi. Tästä vaiheesta yli pääseminen tarkoittaa yhteisten tapojen löytämistä. Se voi tarkoittaa kompromisseja tietyissä asioissa, mutta myös sitä että jotkut asiat yksinkertaisesti tehdään toisen tavalla, kun se tapa on vaan parempi.Jos pyrkii toisen iloksi vaikka opettelemaan hippasen kodinsiisteyden ylläpitoa, se ei ole itsesi perimmäisyyden muutosta toisen takia. Se voi olla jopa ihan hyvä.


Olympus OM-D E-M10, kauko-ohjaus, valokuvaus, photography, couple
The seesteisyys
Suhde on siinä pisteessä, kun aika toisen kanssa on ihanaa, mutta osaa jo arvostaa omaa aikaa ja omia harrastuksia. Seesteisyys tulee siitä, että isoimmat arkeen liittyvät kriisit on ratkaistu ja on löydetty ne oma tavat tehdä ja toimia. Väärinkäsityksiä tulee harvemmin ja voi jo rehellisesti sanoa tuntevansa toisen. Yhteiset pelisäännöt on sovittu ja niitä (toivottavasti) noudatetaan. Arki saattaa välillä tuntua, noh, liian arjelta, mutta onneksi toistaa muistaa huomioida ja yllättää. Tämä on mun oma lempivaihe. Nyt on se vaihe, kun mietin joka päivä, kuinka toista voi rakastaa näin paljon ja miten mulla on voinut käydä näin hyvä tuuri, että olen löytänyt noin ihanan, luotettavan, hauskan (omasta mielestään), rakastavan ja ahkeran miehen. 

Kesällä opin..

2016/09/02
Syksy on nyt virallisesti täällä enkä malta odottaa kuulaita syysaamuja, väriloistoisia lehtiä ja syysvaatteiden kaivamista kaapista. Tämä kesä on ollut opettavaisin ja erilaisin kesä ikinä. Tein töitä, tutustuin uusiin ihmisiin, näin vanhoja ystäviä ja ennen kaikkea sain jälleen nauttia mökkeilyn rauhasta.


Mitä kesästä jäi käteen?

Vanhempien työkavereiden elämänviisauksia

Työmoraali on kyllä joskus ollut aivan eri juttu kuin nykyisin

Sairaala on yhä hierarkkinen paikka


Lappeenranta on huippupaikka!

Mun iholla on krooninen kortisonintarve

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin olla töissä ilman tekemistä

Kaheksasta neljään -työ ei ole minua varten

Puolen tunnin työmatka on liikaa, etenkin autolla

Ensi kesänä pidän lomaa

Mökkiviikonloppuja ei ole ikinä tarpeeksi

Oivalsin, että kaikkien ei tarvitse tykätä musta. Aika moni tykkää, mutta mun kovaäänisyys ja huumorintaju ei vaan sovi kaikille. Ja se on ihan ok

Osaan sittenkin herätä aikaisin

Melonta voi olla myös kivaa


Alkuun tuntemattomien ihmisten kanssa voi viettää huippukesän! (kiitos vaan kesäkandeille, kun otitte tämmösen soluttautujan mukaan leikkeihin)

Pesismatseissa kuuluu huudella (mutta ei ilmeisesti niin paljon, että poikaystävää nolottaa olla sun kanssa siellä)

Elokuu saattaa tuntua syksyltä, mikäli koulu on täysillä päällä

On ihan ok olla superonnellinen, kun klinikkavuoden ryhmäjaot julkastaan ja pääset tekemään lukkaria

Pari manupaikkaa

Hitosti itsevarmuutta

Löydän kyllä rahalle käyttöä, jos en tee tietoista ja tarkkaa säästösuunnitelmaa

"Kesällä sitten nähään ja tehään kaikkea kivaa" ei yleensä johda tapaamisiin


Poikaystävän kanssa voi hyvin asua kaksi kuukautta täysin tuntemattomassa kaupungissa ihan vaan kahdestaan. 

Mua kiinnostaa synnytykset. Ja hedelmällisyys. 

En olekaan ihan peukalo keskellä kämmentä. 


Vaikka nautinkin kesästä tavallaan paljon, sisältyi siihen myös hetkiä, pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin en meinannut jaksaa sitä. En jaksanut työntekoa ja kaipasin vaan opiskelun pariin. Opiskellessa päivärutiinit ovat vapaat ja olet itse vastuussa itsellesi päivän aikaansaannoksista. Opiskelu on ikään kuin urakkatyötä, jossa palkka tulee sitä nopeammin mitä nopeammin valmistut. Tai yrittäjyyttä, jossa oma panoksesi, luovuutesi ja ahkeruutesi palkitaan.


Tämän viikon kuulumisia

2016/09/01
Koulun alkaminen niin sanotusti täysillä on yllättävää kyllä vetäissyt mehut ihan totaalisesti. En ole aikaisemmin ollut stressaavaa tyyppiä, mutta tämä seitsemän kurssin samanaikainen päällepärähtäminen on saanut näinkin lupsakkaan tyypin kiemurtelemaan ahdistuksesta. Olen yrittänyt järkeillä, että aikaa on hyvin, varsinkin kun monet tenteistä ovat vasta keväällä ja että ystäväni kyllä muistuttavat, jos minulta meinaa jäädä jotain elämää suurempaa tekemättä. Pahoittelut supersekavista kuvista, randomotoksia viime viikkojen varsilta.


Tällä hetkellä meillä on käynnissä Potilas-lääkärisuhde hiukan taustalla, Potilaan tutkiminen täysillä, Kliininen radiologia, Kliininen kemia, Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Anestesiologia ja tehohoito ja Elinkohtainen patologia. Unohtuikohan jotain... Käyn luennoilla vaihdellen, mutta pyrin joka päivä opiskelemaan kotona jonkun kokonaisuuden ja tekemään siitä muistiinpanot, katsotaan, mihin se vie tällä kertaa. Näin alussa kouluvuotta kurssit painottuvat perusteiden ääreen ja sieltä lähdetään rakentamaan sitä kliinistä osaamista. Harkkoja meillä on edelleen se 2-4 per viikko ja sen lisäksi joitain omatoimisia omalla ajalla hoidettavia juttuja, kuten kliinisen rasituskokeen seuraaminen ja kohta alkavat oikeiden potilaiden itsenäiset tutkimiset! 
Potilaitahan meillä on tälle vuodelle se kymmenen liittyen sisätautien kurssiin, mutta noiden omatoimisten potilaiden lisäksi harkoissa ja päivystysten seuraamisessa pääsee tutkimaan potilaita ja ottamaan esimerkiksi erilaisia verinäytteitä, jos hoitajat suo.

Olin maanantaina seuraamassa POTT:iin liittyen hoitajien työvuoroa traumatologian osastolla. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja otti minut muitta mutkitta mukaan toimintaansa. Aluksi hiippailin vastuuhoitajani perässä siniset helmat liehuen ja pyrin tarkkailemaan ja auttelemaan siinä missä pystyin. Ilta olisi helposti voinut mennä potilastietoja koneelta lueskellen, kun minut siihen istutettiin. Ruokatauon ja hetken peukaloiden pyörittelyn jälkeen päätin kuitenkin liittyä hoitajien mukaan katsomaan, olisiko minusta mitään hyötyä. Hetki koneella oli näköjään löystyttänyt yleensä hyvinkin avoimet kielenkantani ja pyrin omatoimisesti avustamaan potilaita, hoitajien avulla ja vastauksilla helpotettuna aina kun homma meni ylitse omien taitojen. 
Ilta oli opettavainen eikä varmasti tekisi pahaa kenellekään tulevalle lääkärille vierailla osastoilla hoitajien apuna aina silloin tällöin. Ne ovat nimittäin tilanteita, jolloin todella pääsee lähelle potilasta ja muistaa taas, miten olla ihminen ihmiselle. Sillä siitä lääkärit saavat eniten valituksia. Oli koneella. Ei huomioinut minua. Ei kuunnellut. Liian lyhyt aika. 

Tällä viikolla meillä on lisäksi ollut auskultointiharkka eli kuuntelimme  sydäntä ja palpoimme eli tunnustelimme pulssia eri kohdista kehoa. Sivuäänien erottaminen sykkeestä sinänsä oli helppoa, ainakin näissä selvissä tapauksissa, joita me kohtasimme. Mutta auta armias, kun pitäisi alkaa määrittelemään sivuäänen tyyppiä, ajoitusta, korkeutta, rakennetta ja lokaatiota! Olin ihan kujalla. Kuunteluiden jälkeen homma helpottui ja saatoin ehkä kokea minioivalluksenki! Olin niin onneissani, kun harkan lopussa tunnistin systolisen sivuäänen. Jotain kuumottavaa siinä on, kun pitäisi ryhmän edessä alkaa vastata opettajalle kysymykseen: no, mitäs kuulit. Siinä vaiheessa kaikki tuijottelevat kengänkärkiään kuin siellä olisi vähintäänkin jotain erittäin mielenkiintoista. Joku rohkea avaa pelin vastaamalla ja saa oikean vastauksen! Siinä vaiheessa itsellä pyörii vaan päässä, että mistä tuo tiesi, olisiko minunkin pitänyt tietää, missä tuo on opetettu. 
Urho on ollut jälleen kyläsillä ja olen ollut niin onnellinen ja helpottunut, kun Tommi on ottanut vastuuta karvakuonosta ja hoitaakin puolet Urkin lenkeistä! Minulla on ollut aika kiireinen viikko koulujuttujen ja ratsastuksen parissa, joten apu on ollut enemmän kuin tarpeen. 

Ja viikon tärkeimpänä antina on luonnollisesti se, että FUKSIT OVAT TÄÄLLÄ. Tänään illalla ekan illan bileissä pääsen ensi kertaa tutustumaan heihin ja olen niin innoissani! Vaikka näin kolmosella ei tulekaan enää pyörittyä niin paljoa samoissa poruikoissa ykkösten ja kakkosten kanssa, on se aina huippua saada uusia mahtavia tyyppejä aloittamaan elämänsä parasta taivalta. Teillä on varmasti edessänne elämänne parhaat vuodet, kunniasanalla. Ja ne menevät aivan liian nopeasti. Tulkaa moikkaamaan kaikki!
Tänään latasin vihdoin kuvat kännykästäni uudelle koneelleni ja samalla pääsin fiilistelemään kuluneen vuoden tapahtumia ja kaikkia rakkaita ihmisiä. Ne on sellaisia hetkiä, jotka aina arjessa unohtaa, mutta kuvat ja videot kyllä palauttavat ne todentuntuisina mieleen. Fiilistelin sitä, kuinka Kuopiossa olen saanut ihan uuden perheen. Sellaisen perheen, joka pitää toisistaan huolta, nauraa ja tekee välillä tyhmiäkin asioita yhdessä. Olen saanut perheen, jossa ei puhuta toisista pahaa selän takana (tai sitten kaikki tekee sen mun selän takana) ja jossa mun on ollut todella hyvä kasvaa tällaiseksi vähän hölmöksi, höpötteleväksi omaksi itsekseni, joka oli multa kateissa jonkun aikaa.