Kuvaus on välineurheilua

2016/07/30
Päätin lyhyehkön harkinnan jälkeen ostaa uuden kameran, kun kyllästyin ison järkkärin raahamiseen ja turistilta näyttämiseen. Tutkin hiukan kameroita, mutta oikeastaan mielessäni oli jo yksi tietty. Halusin Olympuksen pienen järkkärin, joista oli paljon ollut juttua seuraamissani blogeissa. Mietin Peniä, mutta päädyinkin sitten astetta järeämpään OM-D  E-M10 -runkoon, jonka löysin käytettynä torista. Mukana paketissa oli myös omalle taitotasolleni varmaan hiukan liian hieno Hoyan putki, joka on oiva ilmeisesti muotokuvaukseen. 
Ainakin näin alkuun olen ollut todella tyytyväinen hankintaani, mutta harjoittelu uudella kameralla vie tietysti aikansa. Nyt ainakin on tuntunut ihanalta, kun kamera on niin pieni ja kevyt, että se sopii melkein (Tommin) taskuun. 
Tarvitsisin vielä jonkun enemmän yleiskuvaukseen sopivan putken, jolla pystyisi kuvaamaan eri etäisyyksiä ja maisemiakin. Jos jollain roikkuu siis tällainen käyttämättömänä, niin ota yhteyttä ja sovitaan hinnasta.
Olisi kiva saada kommenttia ja mielipiteitä kuvista ja tietty vinkkejäkin, jos jollain sattuu kyseinen kamera olemaan.






















Blogger poisti kaikki kuvat, mitä tehdä?

2016/07/28
Ongelma korjattu! Huh, se olikin kiinni Picasa Web -asetuksistani, joita olin käynyt ronklaamassa pari päivää sitten, kun yritin asentaa sellaista diaesitystä tänne blogiini. Vastauksen löysin googlettelemalla, mutta jos jollekin käy vielä samanlailla, niin tarkista ensin Picasa-asetuksesi. Kokeile laittaa blogikuviesi kansio julkiseksi, minulla tämä ainakin tepsi!

Apua apua apua! Kaikki hienot vaivalla lisäämäni kuvat on muutettu harmaiksi STOP-merkeiksi. Osaako joku kertoa, mitä tämä merkitsee ja onko pulmaan mahdollisesti ratkaisua? Luonnollisesti toivon, että ihmiset saavat jatkossakin lukea vanhimpiakin postauksia kuvien kanssa.
Blogin ankea tunnelma tällä hetkellä:

Picasa web blogi kuvat kadonneet blogger

Picasa web blogi kuvat kadonneet blogger

Picasa web blogi kuvat kadonneet blogger


Olen tosi kiitollinen kaikista neuvoista ja vinkeistä! Voi myös kertoa, mistä apua saattaisi lähteä etsimään. Kiitos

Miksi en näytä enää 15-vuotiaalta?

2016/07/25


Aivot, wtf? On tämä ihmisen mieli kyllä kummallinen. Viikko sen jälkeen, kun olen kirjoittanut ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa siitä, kuinka tyytyväinen olen tällä hetkellä kroppaani ja eläväni terveellisintä elämääni sitten ikuisuuden, päädyn katselemaan vanhoja irc-gallerian kuviani tarkoituksenani tehdä hauskuuttava postaus teini-Annin kasvamisesta aikuiseksi. Ja mitä siitä seuraa? Valtava itsetunnon menetys ja halu laihduttaa 15-vuotiaan Annin mittoihin, itku siitä, kuinka olenkaan antanut itseni päästää kroppani tähän kuntoon.

Ihmettelen, miten peilistä voi katsoa hyvinvoivan ja suhteellisen sporttisen näköinen nuori nainen, kun kuvissa joudun päivittelemään peppuni selluliittia ja kylkimakkaraa, jota ei kyllä tasan ollut siinä 15-kesäisenä. Mietin, mitä on tapahtunut noiden kahdeksan vuoden aikana, miten olen tullut tähän tilanteeseen ja koetan oppia jälleen rakastamaan kroppaani. "Muutaman kilon päästä", mietin hiljaa mielessäni, niin ettei kukaan vain saa tietää minun painivan tällaisten asioiden kanssa. 

Mietin myös, että miksi en saisi olla tyytyväinen tähän, mitä minulla on, tähän kroppaan, joka pystyy jo nyt vaikka mihin ja on riittävän voimakas. Kroppaan, jota useimmiten katson itse viehtyneenä ja jota tiedän puolisoni katsovan hyvinkin viehtyneenä. Samalla haluaisin kuitenkin puristaa vielä vähäsen, haluaisin olla vahvempi, nopeampi, parempi ja jos se johtaisi siihen, että lihakseni näkyisivät paremmin tai löysää olisi vähemmän, en voisi sanoa olevani tyytymätön.

Ihmettelen, miten fiilikset saattavat laukata näin laidasta laitaan itsekään tietämättä, mikä on totta ja mikä taas hetken epävarmuutta. Olin jo ehtinyt nähdä itseni muodokkaiden naisten puolestapuhujana ja aina itsevarmana, kunnes jotain näin triviaalia pääsee tapahtumaan enkä osannutkaan käsitellä tätä yhtään sen paremmin kuin 17-vuotias Anni, joka katsoi samaa irc-gallerian kuvaa ja mietti, miten minä annoin käydä näin. Ja se oli 10 kiloa sitten. Ei sillä, että minä vaakaa tuijottaisin, 8 kiloa kevyempi minä oli paljon huonommassa kunnossa.

En nyt voinut kuitenkaan hyssytellä, etteikö jotain olisi saatu liikkeelle tämän takia, minun rikkumaton itsevarmuuteni ropisi palasina lattialle ja päivän olen käännellyt tätä mielessäni. Enkä halua valheellisesti todeta tämän kaiken olevan negatiivista ja että aihetta murheeseen ei ole, teidänhän minä mistä ainakin osa näistä ylimääräisistä kurveista on tullut.

Kuningas alkoholi on ollut kuusitoistavuotiaasta asti läheinen tuttava, jonka kanssa pahimpina teinivuosina vietin kaksikin iltaa viikossa. Siihen päälle yösnägärit ja darramätöt ja koktail oli vaikea sulatettavaksi. Juuri, kun aloin päästä pahimmasta rellestysvaiheestani ohi parikymppisenä, alkoi unelmieni fuksivuosi. Fuksivuosi ja sitä seurannut toinen vuosi ovat olleet elämäni parhaimpia, niin kokemusrikkaita ja täynnä upeita ihmisiä ja mielenkiintoista alaa, että en ole voinut parempaa toivoa. Välillä mietin, kannattaisikohan rajoittaa, mutta sitten en osaa kuitenkaan, minulla on niin hauskaa kännissä, on aina ollut. En juo suruun tai pettymyksiin enkä harrasta tissuttelua, en oikeastaan pidä alkoholin mausta, mutta jos tiedossa on hyvät bileet, ei minun ole tiedetty kieltäytyvän huikasta.

Elämäntapani ovat muuten aika hyvät, kuten tosissaan siinä aikaisemmassa terveyspostauksessa mainitsin, mutta luulenpa, että nyt minun on aika oppia bilettämään ilman viinaa. Tai ainakin ilman massiivisia jurreja joka kerta.

Palasin asian äärelle muutaman tunnin päästä ja ajatus alkoi kirkastumaan päähäni. Miksi minun edes pitäisi näyttää teini-ikäiseltä, kun olen kerta jo aikuisuuden kynnystä koputteleva. Eikai minulla ole mitään syytä hävetä muotojani tai menneisyyttäni. Enkai minä nyt enää haikaile teinivuosieni perään, kun olen pitkän työn ja johdatuksen avulla päässyt juuri siihen pisteeseen elämässäni, mikä on minulle se oikea. Tiedän vähän tarkemmin, mitä tietä minun tulee kulkea. Ja tiedän, että arvoani ei mitata kiloissa tai reidenympäryksellä. Pystyn itse joka päivä olemaan parempi minä ja tavoittelemaan vaikka sitten sitä nopeutta, vahvuutta ja ketteryyttä, muttei se tarkoita sitä, että minun tulisi jahdata jotain vartaloa, joka oli vain hetkenaikainen kuoreni tällä matkalla.

Pienenä ystäväni kanssa pohdimme kysymystä "Olisitko mieluummin maailman kaunein ja tyhmä vai maailman viisain ja ruma?" ja kuten silloin, valitsisin yhä viimeisimmän vaihtoehdon, vaikka aikuisesta ehdot tuntuvat hassun mustavalkoisilta ja jopa rujoilta. Haluan olla kaikille ystävällinen, iloa tuova, huumorintajuinen, hyvä ystävä, kunnianhimoinen, maailmanparantaja ja mitä ikinä villi mielikuvitukseni pystyy keksimään eikä mihinkään niihin tulla vaatimaan Annia koossa 36, riittää että olen terve ja toimintakykyinen. Ja siitä sietääkin kiittää.

Ja sain tissit, jei!

Eipä ollut tarkoitus lähteä näin syvällisesti tätä analysoimaan, mutta kun lähti, niin sitä vain lähti sitten siihen tajunnanvirtaan mukaan. Eikä muuten hirveästi tarvinnut miettiä, että mitähän tähä laittaisi seuraavaksi. Saan varmaan kahden viikon päästä kuulla kurssikavereiltani tästä päätöksestä ja ehkä teksistäkin, kun kokoonnumme porukalla iloitsemaan jälleennäkemisestä.

Ja hei, jos tämä nyt säikäytti jonkun tulevan kollegan tai sellaiseksi haikailevan, niin meiltä löytyy paljon myös holitonta toimintaa eikä muissakaan tapahtumissa vaadita vakavaa päihtymystilaa! Jokainen saa tehdä omat päätöksensä ja kaikki muut tulevat ymmärtämään. Plussaa myös aika avoimesta porukasta, meitä löytyy jokaiseen junaan.

Tää onki nyt mun aikuistuvan naisen kroppa ja hitto, kyllä mä taidan siitä pitää













Mökki on elämä


Tämän päivän postauksessa pääosassa on meidän kaunis villapoikamme, Urho. Yritin kerätä viikonlopun tunnelmia kuviin, mutta homma osoittautui hankalaksi tai vähintäänkin epäkiinnostavaksi, sillä viikonloppu meni enemmän tai vähemmän sängyssä voimia keräillessä. En ole aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon tällaiset täydet työviikot syövätkään miestä. Onneksi kahden viikon päästä pääsee jälleen kuluttamaan koulun penkkiä ja mikä tärkeintä, sairaalan lattioita. Pääsee taas enemmän oman aikansa herraksi. 
Olen niin innoissani koulun alkamisesta, vaikka kaikki pelottelevatkin kolmosen rankkuudella. Toisaalta seurasin puolisoni ja ystävieni matkaa kolmosen läpi koko viime vuoden eikä kukaan heistä vaikuttanut ylirasittuneelta työtaakan alla. Hommat ovat niin mielenkiintoisia ja vihdoinkin päästään oikeasti itse asiaan, että opiskeluun tulee ihan erilainen fiilis. 
Viikonloppuna harjoittelin vanhalla kamerallani kuvausta juuri ennen kuin uusi kamerani saapuu. Olipa hyvä tässä vaiheessa oppia senkin saloja. Ihastuin tuohon sumeaan taustaan, kun vihdoin opin sen saamaan, niin se oli pakko saada joka kuvaan. Taivas oli lauantaina pilvinen vaikka sää olikin lämmin, jolloin kuvauskohteekseeni valikoitui isovilla Urho. Urkki oli vähän hankala kuvattava, koska mustasta turvasta tuikkivia silmiä on vaikea havaita ja Urhosta taisi kameran linssi tuntua ahdistavalta, kun se halusi koko ajan tuijottaa pois päin. No, tulipahan hienoja profiilikuvia. 



















Tieto lisää terveyttä

2016/07/21
Olen ollut pitkään aika huoleton terveyteni kanssa ja ottanut sen monesti itsestäänselvyytenä. Olen tykännyt liikunnasta, etenkin erilaisista pallopeleistä ja ratsastuksesta, aina, mutta en ole mitään harrastanut ikinä tavoitteellisesti. Enkä varsinaisesti ole tykännyt urheilla, vaan juuri pelailla ja kisailla sillä tavalla, että ei nyt itseään tulisi vahingossa rasitettua liikaa. 
Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tieto lisää terveyttä. Olen huomannut ainakin omasta kehityksestäni, että tieto lisää kykyä tehdä hyödyllisiä ja kauaskantoisia päätöksiä sekä motivoi niiden elämänmuutosten ylläpitämiseen. Allekirjoittaneen humalatupakointi loppui luentoon, jossa esitettiin eri keuhkosyöpien profiloitumista tupakoijiin. Pyöräilykypärän käytöstä tuli huushollissamme pakollista, kun syväreideni aiheeksi valikoitui Aivoruhjeen ennaltaehkäistävät riskitekijät ja voin sanoa, että ilman sitä saattaisin itsekin kärsiä aivoruhjeen jälkitiloista. Liikkumista motivoi nykyisin ulkonäöllisten syiden lisäksi myös terveydelliset syyt, toivon toimintakykyni säilyvän mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. 



Kun näkee niin paljon sairautta, joka ainakin osittain olisi ennaltaehkäistävissä ihmisen elintapamuutoksella, on vaikeaa olla välittämättä omasta terveydestään. En missään nimessä ole mikään terveysnatsi ja minun paheeni lienevät ruoka ja juoma. Etenkin hiilaripitoiset herkut ja epäsäännöllisen säännöllinen humalahakuinen juominen verottavat varmasti minunkin maksimaalisesta terveydestäni. Ajattelen aina, että sitten kun aikuistun tai muuta vastaavaa, mutta vielä minulla on ollut aivan liian hauskaa ja nautinnollista pystyäkseni pääsemään irti niistä paheista. Arjessa tämä ei ole iso ongelma, mutta kun se lähtee niin se kanssa lähtee. Kohtuus kaikessa olisi oikea taikasana, mutta kun olen luvannut itselleni vaikka karkkia, niin sitä saattaa mennä puoli pussia illassa.
Liikunnan ilo on löytynyt viime vuosina. Kuten paljastin faktapostauksessani, olin pitänyt itseäni hyvin sporttisena ja liikunnallisesti lahjakkaana ihmisenä pitkään, kunnes lääkis palautti minut maan tasalle. En pidä itseäni huonona, mutta olen kyllä saanut huomata, että oikeasti ne on ne lahjakkaat, jotka treenaa. 
Hahaha siis mä olin niin onnellinen näistä kuvista
Mun naama on ihan hirvittävä, mutta kroppa onnistu

























Aikuisikään mennessä olen ehtinyt kokeilla vaikka mitä lajeja ja aina jostain syystä jättänyt ne kesken. Jälkiviisaana syyksi lienee rehellistä todeta, että en osaa, liian vaikeaa ja kärsivällisyyteni loppui. No, tuo taktiikka ei varsinaisesti tehnyt minusta minkään pelikentän partaveistä ja ainoa harrastus, mikä on seurannut mukanani vuosien ajan, on ratsastus. Mutta sen hinnasta johtuen sitäkin olen useimmiten harrastanut vain kerran viikossa. 
Lääkiksessä annoin tapojeni vastaisesti ryhmäpaineen ulottua myös itseeni ja pian löysinkin itseni harrastamasta ja kokeilemasta ties mitä lajeja. Pian huomasin, että urheilu urheilun vuoksi alkoikin kuulua päiväohjelmaani ja saatoin nauttia siitä. Himourheilevat ystäväni olivat avanneet minulle aivan uuden maailman, jossa treenikaveri oli aina saatavilla, uudet lajit vähemmän pelottavia ja jossa ei aina tarvinnut osata kaikkea heti. Ja kun homma pysyi tarpeeksi monipuolisena myös kaltaiseni "kaikki mulle heti nyt ja nyt itseasiassa puuduttaa jo koko homma" -tyttökin onnistui tekemään liikunnasta osan elämää. 

Tosi sporttinen, "vähän polvesta vaan tukea"

Kesän olen tehnyt Kayla Itsinesin (hiton hyvä!) treeniohjelmaa, joka pitää sisällään 3 lihaskuntoa viikoittain ja lisäksi aerobista liikuntaa. Aerobisena olen pitänyt kävelyä, ratsastusta, pesistä, melomista, mitä kaikkea nyt tuleekaan sitten tehtyä. Askelia päivässä kertyy tämän kesätyön myötä noin 10 000, mutta esimerkiksi Ilosaariviikonloppuna askelia tuli 40 000. Syksyllä jatkan ratsastuksen ja crossfitin parissa, jolloin treenikertoja viikkoon tulee noin 5-6. Rakastan nykyisin harrastuksia ja ne vapaaillat, kun voi vaan lösähtää sohvalle saavat melkeinpä huonon omantunnon aikaiseksi. Nyt itsensä haastamisesta on tullut loistava päätös päivälle, vaikka en siinäkään ole mikään tiukkis ja saatan viettää rokulipäiviä just for the sake of it. 



Vaikka en ole itse mikään täydellinen esimerkki, niin haluan vain tuoda esille sen, kuinka paljon voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan terveyteensä ja ennen kaikkea fiilikseensä. En ole ikinä voinut näin hyvin tai ollut näin tyytyväinen omassa kehossani. Haluan fiilistellä tätä upeaa kroppaani, joka pystyy vaikka mihin ja joka mahdollistaa uusien asioiden, lajien ja reissujen kokemisen. Haluan myös pitää siitä kiinni. 

Loppuun vielä kiitos kaunis huipuista kommenteista, joita tuli viime postaukseeni! Sain niin paljon virtaa jatkaa kirjoittamista ja uusia inspiksiä! Olen otettu. Mulle voi laittaa kommentteihin tai spostiin aina kommenttia, kehitysehdotuksia, ruusuja, postausideoita, mitä vaan. Toivon, että voin kuitenkin tarjota teille mahdollisimman mielenkiintosta luettavaa ja katottavaa.