Mistä hommata kämppä Kuopiossa?

2016/06/30
Nyt, kun opiskelupaikkojen tulokset alkavat olla näkyvillä, alkaa myös kämppien vilkkain välitys. Ajattelin vinkata erityisesti niitä kaltaisiani Kuopioon sisäänpäässeitä, joiden ensimmäinen kerta kaupungissa oli pääsykoetta edeltävänä iltana. Mutta kuka tahansa on tietysti sallittu ammentamaan tästä valtaisasta tietopaketista.
Kuopion satama valokuvaus Capri Marina, photography, harbour
Satama

Millä alueella haluan asua? Opiskelijoiden suosimat lokaatiot ovat itseoikeutetusti Keskusta, Niirala, Puijonlaakso, Neulamäki ja Haapaniemi. Monille nämä nimet eivät varmaan sano paljoakaan, joten avataanpa vähän.

Keskusta

Keskusta on varmasti kaikille helppo ymmärtää ja on luonnollisesti monen valinta asuinpaikakseen. Keskusta on puolueellisesti paras paikka asua, sieltä löytyy kaikki palvelut kivenheiton päästä, luonto ihan vierestä ja hyvät urheilumahdollisuudet niin Kallavettä kiertävien lenkki- ja hiihtomaastojen kuin monien kuntosalienkin muodossa. Asuinpaikasta riippuen Keskustasta yliopistolle kertyy matkaa noin 3,5-2 kilometriä ja suurin osa kulkee pyörällä tai autolla. Yksiöt ja kaksiot Keskustan alueella kustantantavat noin 400-700 euroa kuussa, tai jos ostaa mielii, niin mukavan ensiasunnon saa 100-130t eurolla. Keskustasta sataman alueelta löytyy myös Kuopaksen opiskelija-asuntoja!

Niirala

Niirala on monien opiskelijoiden mieleen sen hieman halvempien vuokrien sekä yliopiston läheisyyden takia. Niiralasta löytyy laaja valikoima Kuopaksen opiskelija-asuntoja, mutta myös yksityiseltä vuokrattavia. Läheltä Niiralaa löytyvät luonnollisesti myös lenkkipolut, mutta sen lisäksi esimerkiksi Kuopio-halli, uimahalli ja legendaarinen Kotkankallion kuntosali löytyvät Niiralasta. Muuten voi helposti hyödyntää keskustan palveluita, sillä matkaa kertyy vain noin kilometri. Yliopistolle on myös matkaa noin kilometrin verran. Kuopaksen yksiöiden hinnat alkavat noin 400 eurosta.
Niirala photography luonto nature Valkeisenlampi
Niiralasta Valkeisenlammelta

Puijonlaakso

Puijonlaakso on urheilevien opiskelijoiden sekä lapsiperheiden suosiossa. Puijonlaaksosta löytyy useita Kuopaksen taloja, joissa vuokrat yksiöiden ja kaksioiden kohdalla vaihtelevat 300 ja 600 euron välillä. Myös yksityisiä vuokra-asuntoja löytyy. Palvelut ovat rajatunlaiset, mutta löytyy sieltä niin K- kuin S-markettikin, samoin apteekki ja yliopistolle hurauttaa alamäkeä pitkin muutamassa minuutissa. Keskustaan kertyy matkaa keskimäärin 2,5 km, mutta voi vaihdella paljon riippuen talon sijainnista (yllättävää sinänsä). Puijonlaaksosta löytyy Kuopiot yhdet parhaimmat liikuntamahdollisuudet. Erityisesti ladut keräävät hiihtäjiä ympäri laakson ja moni jääkin Puijonlaaksoon juuri hienojen lenkkipolkujen, metsän ja hyvien latujen vuoksi. 

Neulamäki

Kuuluisasta Neulamäestä aloittavat uransa monet opiskelijat, kun Kuopas tarjoaa ensimmäisenä soluasuntoa tuon Jylhävuoren lailla Kuopion päälle kohoavan vuoren huipulta. Neulamäessä vuokrat eivät päätä huimaa, mutta korkea ilmanala sitä vastoin saattaa pistää puntit tutisemaan. Neulämäestä löytyy perusmarketti, kirkko sekä maailmankuulu Hunter pub. Matka yliopistolle taittuu nopeasti alamäkeä pitkin, mutta rientoiltoina nukkumapaikan metsästäminen keskustasta saa lisää panoksia, kun epäonnistumisesta saa maksaa reisille hapokkaan hinnan. Matkaa keskustaan on noin 3,5 km. Halvimmat soluasunnot kustantavat 250 euron luokkaa, mutta yksiöistä ja kaksioista saa maksaa samoja summia kuin esimerkiksi Puijonlaaksossa.

Haapaniemi

Haapaniemestä löytyy useampikin Kuopaksen ylläpitämä talo, joista löytyy myös suurempia asuntoja perhekäyttöön. Yksiöt ja kaksiot maksavat 450-650 euroa ja tällä rahalla pääsee lähelle Kallaveen rantaa sekä keskustan palveluiden piiriin. Koululle matkaa tulee kolmisen kilometriä kävellen tai pyörällä. Keskustaan on matkaa noin kilometri.

Mistä niitä kämppiä saa? Kaikki varmasti tietävät perusvälityssivustot asunnoille, joten en niitä lähde sen tarkemmin availemaan. Kuopas on Kuopion opiskelija-asuntosäätiö, josta löytyy hyvin vaihtoehtoja. Yleensä ensimmäinen tarjottu asunto on solu Neulamäestä, jonka jälkeen jonotusajan puitteissa tarjotaan yksiötä Niiralasta tai Puijonlaaksosta, riippuen vähän hakutoiveista.
Yksityinen on tunnolliselle opiskelijalle myös hyvä vaihtoehto, yliopisto-opiskelijat ovat hyvässä maineessa ainakin Kuopion yksityisten vuokranantajien piirissä, jolloin mahdollisuudet hyvään asuntoon kohtuullisella hinnalla ovat hyvät! Rohkeasti ilmoitusta lehteen, tori.fihin ja kaikkiin mahdollisiin tuutteihin, näistä on hyvin löytynyt  asuntoja niitä tarvitseville poloisille lääkisopiskelijoille.
Jos en eläisi avoliitossa omistusasunnossa, olisi tämän hetkinen valintani ehdottomasti kimppakämppä parin rakkaan kollegan kanssa jostain keskustasta. Meidän kurssillamme näitä ratkaisuja on useampia ja olen kuullut vain hyvää! Saa asua luultavasti aika hulppeassa isossa asunnossa kivojen kavereiden kanssa kohtuulliseen hintaan. Ja varmaa on, että etkoilta ei puutu seuraa.

Tärkeintähän on miettiä, mikä alue sopii omiin tarpeisiin parhaiten, kaikilta näiltä alueilta löytyy varmasti tuttuja ja lenkkiseuraa. Joko olette hakeneet kämppiä syksyksi?

Mitkä asiat huolettivat uutta opiskelijaa vuonna 2014?

2016/06/28
Kaivoin oman postaukseni vuodelta 2014, joka on kirjoitettu 24 tuntia ennen ensimmäistä päivääni unelmieni opinahjossa. Silloin pyörittelin päässäni monenlaisia kysymyksiä, jotka varmaan lähinnä kumpusivat omasta epävarmuudestani täysin vieraan tilanteen edessä. Vastaan nyt näihin täysin rehellisesti ja katsotaan, onko huoleni ollut aiheellinen. Kysymykset siis vuodelta 2014, vastaukset 6/2016.

Tuunko saamaan kavereita? Mitä jos ne ei pidä musta? Oonko ihan erilainen? Mitä jos joudun syömään yksin? Entä jos meidän ryhmähenki ei hitsaudukaan?
Against all odds, sain kuin sainkin kavereita, sain itse asiassa hyvin rakkaita ystäviä, joiden kanssa on kahteen vuoteen mahtunut ties mitä! 
Ne pitää musta. Aina ei voi kaikkia miellyttää, ja 160sta ihmisestä löytyy epäilemättä niitä, joista ei tule parhaita ystäviäsi. Mutta kollegiaalisuus on vahva käsite ja kaikkien kanssa tulee toimeen ja yleensä on jotain hauskaa heitettävää.
Jouduin syömään yksin, yhä joudun välillä syömään yksin, mutta se ei haittaa. Kyllä siitäkin selviää, kun etsii nurkkapöydän ja hautautuu puhelimensa näyttöön ja tunkee vielä kuulokkeet korviin.
Ensimmisen kolmen viikon aikana ehtii muodostua (luultavasti vain minulle) valtava paniikki siitä kuuluisasta kurssin hitsautumisesta, kun tuutorikurssilaiset on niin hyvää ystävää keskenään, niillä on ties mitä insidejuttuja ja näyttää siltä, että he ovat ikuisesti henganneet juuri siinä porukassa. Mutta uskokaa tai älkää, viime syksynä me oltiin niitä ärsyttäviä kakkoskurssilaisia, jotka näyttää siltä, että noilla on ihan omat jutut ja ykkösillä ei oo mitään tsäänssiä tähän ylevään piiriin. Niin vaan, nekin syksyllä tulee näyttämään siltä ja kiertokulku jatkaa matkaansa.  

Opinko asioita? Mitä jos en pärjää yliopistossa? Mitä jos ne asiat vaan on liian vaikeita? Entä jos mulla ei oo sitä, mitä lääkikseen vaaditaan?
Tämä on näistä kysymyksistä sellainen, joka palaa kummittelemaan vieläkin mieliini. Kun on tottunut aikaisemmassa opiskelu-urassaan suurin piirtein hallitsemaan kaiken tai ainakin oppimaan nopeasti, niin nyt tuntuu, että vaikka kuinka pänttäisi ja pänttäisi, niin mitään ei jää päähän. Silti pitää jaksaa uskoa, että tenttimenestys ei määrää uramenestystä ja todelliset koitokset ovat vasta edessä päin. Uskon, että vahvuuteni löytyvät ihmisten parista ennemmin kuin kirjojen tai tutkimuksen, vaikka teoria ja perusteet on oltava tietysti hallussa.

Miten parisuhde kestää? Miten se muuttuu?  
No, se muuttui kestämättömäksi eikä kantanut pitkälle. En kuitenkaan ensisijaisesti yhdistäisi sitä koulun alkuun, vaan suhde oli kärsinyt inflaatiosta jo jonkun aikaa. En halua alkaa syitä tai seurauksia ruotimaan täällä, se ei olisi reilua kenellekään. Monien kaukosuhteetkin ovat toimineet hyvin ja kantaneet, sillä loppuen lopuksi siinähän on kyse siitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä ja kuinka hyvissä kantimissa suhde on lähtöä päälle. 
Kuinka pystyn pitämään pk-ystäväni? Tuleeko kukaan käymään?
Tässähän on kyse vähän samasta asiasta kuin parisuhteessa. Kuinka paljon molemmat osapuolet ovat valmiita näkemään vaivaa kaukoystävyyden ylläpitämiseksi. Olen lähimmät ystäväni pitänyt vielä lähelläni ja pk-seudulla vieraillessa tulee usein nähtyä. Toki viikonloput ovat rajallisia, eikä aika riitä joka kerta kaikille niille rakkaille, joita toivoisi näkevänsä. Yksi hauskimpia juttuja, mitä tämä kaukoystävyys on tuonut, on uusi kirjekaveri! Kirjekaveri sinänsä on vanha rakas ystävä jo ala-asteajoilta, mutta kirje on hauska tapa pitää yhteyttä syvällisemmin ja kiireettömämmin kuin puhelimitse. Suosittelen kokeilemaan! 

Miten selviän rahallisesti? Joudunko koko ajan vierailemaan vanhempieni lompakolla?
Yllätin ihan itsenikin tämän kysymyksen kohdalla! Kertaakaan en ole käynyt vanhempieni lompakolla sen takia, että rahat eivät ole riittäneet ruokaan tai että on ollut pakko päästä bilettämään. En siis ole kyllä muiltakaan lainannut rahaa :D Arjessa tulee elettyä suhteellisen säästäväisesti ja esimerkiksi kotiruokaan menee todella maltillisesti rahaa. Tämä ja yhdessä asuminen puolittivat kulut, joten rahaa jää satunnaisiin ylellisyyksiin, kuten ulkona syömiseen, harrastamiseen ja reissaamiseen. 
Tuleeko Kuopiosta koti? Jaksanko harrastaa?
Tuli! Kuopio on enemmän koti kuin mikään muu paikka (Vantaa) aikaisemmin. Ihan käsitttämätöntä, kuinka hukassa voi olla missä tahansa muualla, mutta kun pääsee tutulle ruutukaavalle, kaikki löytyy kuin itekseen. Olen niin onnellinen, että olen pystynyt luomaan tällaisen suhteen kaupunkiin. Ja luonnollisesti todella onnellinen, että se kaupunki vielä sattuu olemaan niinkin hieno paikka kuin Kuopio! Harrastaa en ole ikinä eläissäni jaksanut niin paljoa kuin nyt. 
Kun puheeksi tulee ensi viikkoina uusien koulukavereiden kanssa harrastukset, 80% lääkisläisistä harrastaa lenkkeilyä ja salilla käymistä. Se herättää etenkin opettajaväestössä huvitusta, mutta totuus ei ole kaukana. Ikäryhmäänsä verrattuna lääkisläiset ovat keskimääräistä aktiivisempaa porukkaa, mikä toki kannustaa tällaista luonnostaan laiskotteluun taipuvaista lähtemään mukaan kaiken maailman urheilurientoihin. Ja siitä innostuksesta on tullut nykyisin valtava voimavara! Joten rohkeasti mukaan kaikkeen mahdolliseen ja saattaa jopa huomata nauttivansa siitä
Löydänkö infoa tarvittavista asioista? Entä, jos en ikinä opi, kuinka väikkäri kirjoitetaan?
Elämää mullistavat infot löytyy kyllä, eikä tarvitse itse edes olla niin aktiivinen. Tällainen suunnitteluun hurahtanut ihminen kylläkin miettii jo ykkösellä etukäteen, että mitä kaikkia valinnaisia meinaan ottaa sitten vitosella, mutta kyllä ne asiat selviää myös ajallaan! Ja kurssilta löytyy aina niitä aktiivisia, jotka kollegiaalisuuden nimissä kyllä tiedottavat muitakin. Väikkäriä en osaa vielä tehdä, mutta ehkei ole sen aikakaan. Taistelen syväreiden kanssa paraikaa, enkä ole ihan varma, osaanko tehdä niitäkään. Joten huoli pois, kyllä sinua autetaan! Ja oma aktiivisuus palkitaan, sillä kysyvälle vastataan.

photography Malta gozo sea nature, luonto valokuvaus
Huoleton LT3 onnensa kukkuroilla

Haluan pyhittää tämän viikon postauksille Kuopiosta, lääkiksestä, huolista, vinkeistä ja nippelistä, kaikelle sille, mitä itse pohtailin kaksi vuotta sitten. Tervetuloa lämpimästi tulevat kollegat ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, mitä mieleen juolahtaa! Ammattitaitokin on luonnollisesti kohdallaan, kun viime vuonna tuutoroin teidän edeltäjiänne. 

Kuopion tulokset on ilmotettu, jaa tarinasi!

2016/06/27
Ihan uskomatonta, että osittain on jo niin ulkona tästä pääsykoekuplasta ettei ole osannut jännätä tuloksia vielä yhtään. Olin odottamassa kiltisti perjantaille, kunnes tänään tauolla ajauduin Älyvuotoon haistelemaan tunnelmia. Siellähän odotti kasa viestejä, joissa juhlittiin Kuopion tuloksia, hieno homma! Haluaisin kuulla teidän hakijoiden kokemuksia, tuntemuksia, kaikenlaisia, mitä vain nyt on mielen päällä. 

Kuopioon hakeneet, tulokset on nyt ilmi, jakakaa tarinoitanne ja fiiliksiänne, olisi huippua kuulla kokemuksistanne ja tunteistanne! Paljon onnea sisäänpäässeille ja tervetuloa maailman ihmeellisimpään paikkaan! Mutta muistakaa myös, että pettymyksistä pääsee yli ja sitten on aika kohottaa pää kohti uusia haasteita. Toivottavasti saan lukea mahdollisimman monen tarinan. 


kuva: http://img2.etsystatic.com/000/0/5868601/il_fullxfull.281804374.jpg

My happy place

2016/06/26
Minulla on aina ollut joku käsittämätön kaipuu maaseudulle, en saa siitä tarpeekseni, varsinkaan kun läsnä on oma rauha ja kirkasta vettä. Oma mökkimme on kuivan maan tönö, jota vanhempani ovat kyllä laittaneet uskomattoman nätiksi ja johon minulla onkin valtavan vahvat tunnesiteet. Juhannuksen kuitenkin vietimme puolisoni vanhempien mökillä noin 20 kilometriä omaltamme. Pääsimme torstaina kivasti matkaan jo hyvissä ajoin ja vietimme rauhallisen illan ja seuraavan aamun vähän paikkoja laitellen, saunoen ja uiden. 
Juhannusporukaksemme oli demokraattisella äänestyksellä (miehen euro on naisen kahdeksankymmentä senttiä) valikoitunut puolisoni lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviä puolisoineen, kunnon pariskuntaviikonloppu siis! Olin perjantaina vielä aika jännittyneissä tunnelmissa, mutta porukan saavuttuamme juttu luisti kuin itsestään. Uusista ihmisistä innostuneena päätin esitellä näiden viimeisen kahden vuoden aikana huippuunsa hioutuneita taitoja yrityksellä juoda porukan miehet pöydän alle. Kaikkien yllätykseksi ja luonnollisesti iloksi olin viimeisenä vielä pystyssä ja meno päällä. Tosin se ei tainnut johtua ylivertaisista juomamestarin taidoistani. 
Seuraava aamu yllätti negatiivisesti tuomalla päälleni maailmanluokan kankkusen, joka olisi kaatanut isommankin karjun vällyihin. Olin pettynyt ja vihainen, sillä pettämättömäksi todettu burana-konsti (kysy niin kerron) oli pahemman kerran jättänyt minut oman onneni nojaan. Hetken aikaa yritin mitättömällä 178-senttisellä varrellani taistella aamuisia pahan olon aaltoja, mutta lopulta oli vain myönnettävä, että olin kohdannut voittajani. Valmiina kättelemään eittämättä vastaan tulevaa Kuolemaa kuin toveri, sallin itseni kaatua kesän kauneimpana päivänä sisätilojen armahtavaan suojaan ja etsiä Netflixistä puuhaa seuraavalle noin kahdeksalle tunnille. 
Saatuaan itsensä tyhjennettyä niin sanotusti väärästä päästä > 10 kertaa oli hyvin suunniteltu kroppani valmis uuteen päivään ja salli minun nauttia päivän ensimmäisen ravintoannoksen. Onnekseni korkean laadun perunalastuja oli sopivasti vielä jäljellä ja täytin pahimman energiavajauksen puolella pussillisella. Riemastuneena siitä, että kehoni hyväksyi minun vielä ravita sitä jollain eilisestä pahoinpitelystä huolimatta, sain haltuuni yllättävän zen-tilan ja sallin muiden huvittaa itseään minun epäonnisella päivälläni hymyillen tyynesti. Minä selvisin. 
Juhannus on aina ollut lempijulhiani ja sanomattakin selvää, että lauantai ei ollut elämäni onnellisimpia päiviä, mutta muuten viikonloppu oli varsin onnistunut pako arjesta. Olkoon tämä tarina opetus kaikille, että joskus upeasta illasta täytyy maksaa kova hinta. 
valokuvaus photography nature Finland suomi


valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi


valokuvaus photography nature Finland suomi

Darran jälkeen on poutasää <3<3<3<3

Kesäsarja osa II: Hämeenlinna

2016/06/21
Vihdoin!
Olimme ystäviemme luona Hämeenlinnassa viikonloppureissulla ja saman tein, kun automme renkaat rullasivat keskustan puolelle tiesin, että tämä kaunis helmi kuuluisi ehdottomasti osaksi kesäsarjaani kauniista kaupungeista. Hämeenlinnassa yhdistyy kauniilla tavalla vanha puutalorakentaminen, hieno linnanympäristö kaupunginpuistoineen (siellä on raunio!!) sekä aina niin upea vesistö. Annan tässä postauksessa vain kuvien puhua puolestaan. Lisää hienoja kaupunkeja saa ilmiantaa, on nämä vaan hienoja! Elokuussa on ainakin tiedossa Seinäjoki asuntomessuineen sekä Tampesteri, joten jos näihin kaupunkeihin löytyy menovinkkejä, niin kaikki neuvot otetaan ilolla vastaan! 















Vai opinko?

Mua masentaa ja vituttaa tällä hetkellä ihan suunnattomasti. Tai no, ei enää akuutisti niin pahasti, mutta aina kun päätyy asiaa miettimään, niin kyllä. Hehkutin joku aika sitten sitä, kuinka vihdoin olin saanut itseäni niskasta kiinni ja opetellut opiskelemaan jälleen. Kovan työn jälkeen koitti tentti toukokuun lopussa ja olin tentin jälkeen ihan fiiliksissä, olin osannut ja hyvin! Olin vastannut kaikkiin kysymyksiin jotain ja suurimpaan osaan pitkästi ja asiaa. Viheltelin loman alettua ja myhäilin kavereilleni tentin menneen aikas hyvin. 


Palkinnoksi tästä liiallisesta itsevarmuudesta eilen (viime torstaina) suorituksiini tipahti Systemaattinen farmakologia ja toksikologia 2/5. En voinut uskoa silmiäni,  näin hyvin meni se tentti, jonka oli tarkoitus olla todistukseni osaamisen kartuttamisesta. Ei jumis. 
Ihmiskontaktini lohduttivat sen olevan vain yksi tentti ja tärkeämpää on se, että tiedän osaavani. Sitä kuuluisaa elämäähän varten tässä kyllä opiskellaan, mutta sapettaahan se! 
Aion kyllä taistella tämän tentin puolesta, menen ensimmäistä kertaa ikinä tarkistamaan tentin ja voin vaan toivoa, että heiltä on jäänyt tehtävä tai parikin laskuista pois. 
Ärsyynnyksestä huolimatta nyt on aika pyyhkiä se pois mielestä, kun huomenna juhlitaan Tommin paappaa! 



Ps. Eka työviikko sai arvoisensa päätöksen, kun nappasin jostain mukaani ärhäkän silmätulehduksen 

Pps. Tämä oli tarkoitus julkaista jo perjantaina, mutta jsotain syystä julkaisu oli epäonnistunut enkä tajunnut vkolopun aikana käydä bloggeria katsomassa

Sunnuntai kuvina ja maanantai painaa jo päälle

2016/06/12
Muikean Hämeenlinna-viikonlopun päätteeksi päädyimme Helsinkiin kuuntelemaan huikeita artisteja. Tallensin päivän tunnelmia puhelimeen ja luvassa tietysti paljon selfieitä!
Tällä hetkellä matka kuluu joutuisasti kohti Lappeenrantaa ja alkukesän lomani on vääjäämättä ohi, sillä huomenna kello soi raa'asti klo 0620 ja matka ekaan päivään voi alkaa. Minua jännittää ja olenki pyöritellyt mielessäni kaikenlaisia skenaarioita, joista useimpiin liittyy minä unohtamassa jotain ekassa työpäivässä olennaisen tärkeää. Tai myöhästyminen! Onneksi patentoitu herätysjärjestelmä on aktivoitu ja muistutettu huomisen aikaisen herätyksen ehdottomasta tärkeydestä. 
Vinkkejä ekan oikean maanantain selättämiseen? 
Onko täällä hämeenlinnalaisia? Mikä kaupunki! Ansaitsee ehdottomasti oman postauksen kesäsarjaani, siitä lisää ensi viikolla! 





Kesätöistä ja amanuenssuureista

2016/06/07
Mitä erilaisia mahdollisuuksia on lääketieteen opiskelijalla kesäisin? Mikä on amanuenssuuri? Milloin pääsen oikeisiin töihin? Mitä saan tehdä? Nämä ja lukuisat muut kesä- ja muihin loma-aikoihin painottuvat ongelmat tuntuvat aiheuttavan päänvaivaa niin hakijoiden kuin jo opiskelevienkin lomassa. Vaihtoehtoja on luonnollisesti useita. Kuvituksena lomalaisen päiväohjelmaa, heppailua.

Monet jatkavat preklinikan kesinä, 1. ja 2. jälkeen, perinteisiä kesätöitään. Kuka on myymässä marjoja, toinen huoltsikan kassalla, muuttomiehenä, näitä hommia, jotka ovat entuudestaan jo tuttuja mukavia hommia. Päätetään ottaa nämä kesät vähän rennommin, koska tulevina kesinä hommaa on kuitenkin tiedossa koko kesän tarpeiksi tai tahkotaan rahaa minkä kerkeää, jotta rahat ei loppuisi jo syyskuun aikana.

Lähes kaikki haikailevat sairaalaelämään ja jotkut onnistuvatkin hankkimaan itselleen työtä, joka edes jotenkin liippaa läheltä sitä tulevaa ammattia ja ympäristöä. Mahdollisuutena on esimerkiksi työskennellä laitoshuoltajana tai kuten minä, arkistossa. Pääsee jo vähän nuuhkimaan sairaalaympäristöä ja pystyy ehkä hankkimaan jotain suhteita. Hoitotyöhön pääsee joissain paikoissa tutustumaan hoitajan sijaisena, mutta sitä koskevat monet rajoitukset ja siksi hoitolaitokset päätyvät valitsemaan mieluummin sairaanhoitajaopiskelijan kuin lääkisopiskelijan. 

Surullisen kuuluisien syväreiden aloittaminen kuuluu monella ensimmäisen tai toisen lääkisvuoden suunnitelmiin ja jatkuvatkin sitten hamaan tulevaisuuteen. Kahden-kolmenkymmenen sivun tutkielman kirjoittaminen on, myös allekirjoittaneella, osoittautunut lähestulkoon sormuksen saattamisen Mordoriin tasoiseksi haasteeksi. Onnekkaimmat, valveutuneimmat ja ahkerimmat ovat huhujen mukaan saaneet jopa palkkaa tästä tieteen vuoksi tehdystä työstä ja he viettävät kesänsä sairaalassa tai kirjastossa tutkimuksensa parissa. Tämä on loistava vaihtoehto heille, joilla on edes pientä kiinnostusta tutkimustyöhön ja hyvä aihe mielessä tai löytävät mielenkiintoisen tutkimusryhmän! Itselläni kun ei ole kumpaakaan, niin kirjoitan sivun tuolloin ja sivun tällöin deadlinen ollessa viime joulukuu. Kesän aikana minä sen nyt kuitenkin teen! Olisi nimittäin hyvä väikkärin aihe korvan takana ja haluaisin päästä kyselemään, onko siihen mahiksia.

Kaikkien suurimpana haaveena (en yleistä) olisi tietysti päästä suorittamaan palkallista harjoittelua eli amanuenssuuria jonkin erikoisalan alaisuuteen. Monelle tämä amanuenssuurin hankkiminen aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa, kun ei tiedä, milloin hommasta voi saada noppia, minne saa mennä ja minkä vuosikurssin jälkeen. Tekemieni tiedustelujen perusteella voin kuitenkin sanoa, että tässä pätevät viidakon lait ja ylilääkärin suopuus. Amanuenssuureja voi hakea milloin vain ja mistä vain! Kaikkialle ei luonnollisestikaan oteta, mutta kysynyttä ei laiteta. Useat kakkosvuoden opiskelijat ovat päässeet kesäksi amanuenssuureja suorittamaan. Tärkeintä tahtoo olla, yllättävää kyllä, hakijan oma aktiivisuus. Tietynlaisesta röyhkeydestäkin voi olla apua, tiedä häntä. Amanuenssina toimit tietyn osaston alla ja pääset näkemään ja tekemään omien taitojen, aktiivisuuden ja mielenkiinnon mukaan. Sinulla ei ole mitään oikeuksia ja toimiasi tulisi valvoa pätevä lääkäri, mutta silloin ei myöskään ole vastuuta hoidosta tai potilaista. Amanuenssuurit ovat monien mielestä kiistattomasti paras tapa tutustuta turvallisesti lääkärin työn käytännön osuuteen.
Duodecim: Kouluterveydenhuolto; mitäpä luulette, että kumpaan meikämanne kuuluu, ei sillä, en tiennyt olevani poikatyttö

Vaihtoehtoja kesän ajaksi on luonnollisesti yhtä monta kuin opiskelijoitakin, mutta perinteisesti ihmiset tuppaavat valitsemaan näistä kategorioista jotain. Varsinkin, kun ensimmäinen kategoria ei ole varsinaisesti suppea. Itse aloitan työni ensi maanantaina Etelä-Karjalan keskussairaalassa arkistossa, joka tulee varmasti pitämään kiireisenä loppukesän. Kouluhan meillä alkaa jo 8.8! Ja sitten klinikkaan!
Mitä puuhaat kesällä? Töitä vai lepoa? Minulta voi kysyä ihan vapaasti opiskelusta, työnteosta, elämästä, pyrin vastaamaan parhaiden tietojeni mukaan! 


*Disclaimer: totuuteen perustuva kevyesti humoristinen kirjoitus*

Kesäsarja: Ilmianna ihana kotikaupunkisi!

Olen ihminen, jonka on helppo innostua erinäisistä asioista. Itse en näe tässä ominaisuudessa mitään vikaa, mutta läheisteni seurassa olen tainnut ansaita HIMYMin Marhsallin kanssa stamp trampin maineen. Eli innostun niin paljon vähäpätöisistäkin asioista, ettei minun suosituksista ole todellista iloa normaaleille ihmisille. Blogin ja teidän lukijoiden kannalta tämä saattaa kuulostaa hiukan huonolta, mutta koitan täällä suodattaa tekstejäni niin, etten nyt mene ihan jokaista ravintolaa, josta saa bataattiranskalaisia, suosittelemaan. Eivätkä kaikki putiikit, joissa myyjä on joskus hymyillyt minulle, pääse blogin listoille. Mutta silti tällaisia asioita saatan hehkutella ystävilleni ihan ainutlaatuisina juttuina. 
Luonnollisesti kaupungit eivät tee tästä poikkeusta, ja vantaalaislähtöisenä tyttönä on helppo arvostaa kauniita kaupunkeja, joissa luonto ja erityisesti vesi ovat lähellä! Rakastan isoja vesistöjä ja suosin varmaan äidinmaitoni takia järviä. Ollaan nyt viikko asuttu täällä Imatralla, kun sukulaissuhteiden kautta saatiin täältä edullinen kämppä ja ai että! Viime viikko oli vielä niin lämmin ja aurinkoinen, että teki ihan omiaan näille maisemille. Kun pyöräiltiin ekaa kertaa Imatrankoskelle, niin meinas ihan rehellisesti tulla tippa linssiin, kun maisemat oli vaan niin kauniit. Ja täällä on linna hei! Kaikki imatralaiset, menovinkkejä kaivataan! Mitä täällä kannattaa tehdä kesäisin tai ihan yleisesti? Haluan ottaa kaiken ilon irti, kun saan viettää koko kesän täällä!
Se oli ensimmäinen kerta, kun olen käynyt Imatralla, vaikka meidän mökki on vain 100 kilometrin päässä. Olin ihan vihainen vanhemmilleni, että miten he eivät ole aikaisemmin vieneet mua näin hienoon paikkaan!
Tästä kauneudesta inspiroituneena haluaisin löytää lisää kätkettyjä helmiä, joita uskon Suomen olevan pullollaan! Olisi ihana päästä tutustumaan näihin kauniisiin paikkoihin, joten jos tiedät ihanan paikan, joka ansaitsisi saada huomiota, niin jätä viesti kommenttikenttään. 







Maltan historialliset kaupungit - Mdina ja Valletta

2016/06/06
Istuttuani eilen yli kaksi tuntia pesisottelussa kesäkuisessa kymmenasteisessa ilmassa, teki mieleni palata näihin maisemiin ja ennen kaikkea lämpötiloihin. Malta teki vaikutuksen upeilla keskiaikaisilla kaupungeillaan, jotka hiekkakivestä rakennettuna näyttivät kuin nousevan tomuisesta maasta. Maltan historia on täynnä ritareita, valloittajakansoja, linnoja ja pyhiinvaeltajien tuomia rikkauksia. Kaupunkien rajoja oli vaikea hahmottaa, sillä kaupunkien nimet vaihtuivat tiuhaan. Siinä, missä toisaalla olisi ollut kaupunginosa, niin Maltalla siinä olikin jo heti uusi kaupunki.  

Toivottavasti kuvat voivat valjastaa edes osan tätä tunnelmaa. Tervetuloa mukaan matkalleni Välimerelle. Viihdytkö sinä matkoillasi kaupungeissa vai rannoilla?

Valletta, Malta historic city nightValletta, Malta historic city nightMdina, middle age city, MaltaMdina, middle age city, Malta

 Nämä ensimmäiset kuvat ovat Maltan vanhasta pääkaupungista Mdinasta. Alueelle on perustettu  ensimmäinen kaupunki on jo vuonna 800 eKr, mutta sen nykyinen ulkonäkö on peruja pikemminkin 1100-luvulta.

Mdina, middle age city, Malta, Fontanella tea garden



Mdina, middle age city, Malta


Mdina, middle age city, Malta


Mdina, middle age city, Malta, dutch braid

Mdina, middle age city, Malta, old alley

Mdina, middle age city, Malta

Mdina, middle age city, Malta


Mdina, middle age city, Malta

Mdina, middle age city, Malta




















Valletta-reissun ajaksi sattui hiukan synkempi sää, joka saa minun mielestäni nämä kuvat näyttämään jopa vähän pahaenteisiltä. Epäonnisen huonon muistini takia unohdin ottaa kunnon kamerani mukaan Vallettaan, joten kuvat ovat puhelimella otettu. Onnettomien tietoteknisten kykyjeni takia en saanut siirrettyä kuvia Applen puhelimesta Applen tietokoneeseen, joten kuvat on myös muokattu puhelimellani. Jos silmiä alkaa särkeä, niin keskittykää vain ylläoleviin kuviin. 

Valletta, ancient city, Malta

Valletta, ancient city, Malta, tiny alley

Valletta, ancient city, Malta, square and opera house
Valletta, ancient city, Malta, square
Valletta, ancient city, Malta
Valletta, ancient city, Malta, teatru Manoel

Valletta, ancient city, Malta, St. John's cathedral

Valletta, ancient city, Malta

Valletta, ancient city, Malta, Scoglitti fish restaurant
Valletta, ancient city, Malta, Scoglitti fish restaurant