Paluu arkeen

2016/05/27
Olemme nyt palanneet Suomen maaperälle ja paluu arkeen alkoi, jos ei nyt rymistellen, mutta pikkuisen starttailun jälkeen. Aion kirjoittaa reissusta ja elämäni yhdestä upeimmasta kokemusta (kts. instagräm) kyllä, mutta vasta ensiviikkoisen tentin jälkeen. Ensi viikolla minä ja farmakologia kohtaamme vuosisadan taistossa. Olen kyllä aikaisempaan verrattuna valmistautunut todeella hyvin, mutta lopputuloksella ei sinänsä ole hirveästi väliä, sillä tämä tyttö pääsee klinikkaan eniveis! Ja ensi syksynä odottaa lääketieteen kandius!
Tulin siis kertomaan, että hyvää on tiedossa ja hyvää kannattaa tunnetusti odottaa. Jakelen vähän reissuvinkkejä Maltalle, ja sitten tietysti paaaaaljon kuvia Maltan poikkeuksellisen mageasta vedenalaisesta elämästä.
    Tässä vähä tasteria tulevasta ;) Minä ja divebuddy 27 metrissä.

Pinnan alle

2016/05/23
Tänään alkaa paljon odotettu sukelluskurssi! Tämä kurssi on jatkoa meidän Thaimaassa suorittamalle kurssille ja antaa valmiudet sukeltaa 30 metriin saakka. Maltalla pitäisi olla todella hyvä näkyvyys ja näimmekin jotain kuvia jo hylystä, jotka näyttivät melkein siltä että vettä ei olisi ollenkaan! Tänään päivä alkaa syväsukelluksella, jatkuu navigoinnilla ja päättyy toivottavasti yösukellukseen. En oo pitkään aikaan ollut mistään näin innoissaan, tulee kyllä varmaan taas elämäni kaks parasta päivää, kun pääsee rauhassa tutkailemaan pinnanalaista elämää! Voi juku! Kurssin jälkeen saan tosissaan kuvamateriaalia myös meidän kurssilta, että stay tuned ja varmasti tulen sukelluspöllyissä tänne jakamaan ne kaikki. Nämä kuvat on kopsattu KTD Maltan facebook-sivuilta, vähän maistiaisia tulevasta.



The Maltese Way of Life

2016/05/19
Terkut täältä lämpimästä! Tai no, tänään ollaan jännätty vähän säiden puolesta, että milloin taivas rojahtaa niskaan, mutta vielä ei olla sitä jouduttu kokemaan. Halusin päästä jo vähän fiilistelemään matkakuvia ja ajattelin jakaa muutamia, mitä nyt on puhelimeen tarttunut viime päiviltä. Päivien agendana on ollut tietysti ruoka, mutta ollaan käyty myös sukkuloimassa vasemmansuuntaisen liikenteen parissa ja kierrelty muutamia must see -kohteita. Tähän asti fiilikset Maltasta ihan viisi kautta viisi ja uskoisin, että maanantaina, kun pinnanalainen elämä tulee hieman tutummaksi on fiilikset lähempänä tasoa seitsemän kautta viisi. Maanantaina alkaa siis Advanced-sukelluskurssi suomalaisessa KTD Maltassa, ja kurssilta on tulossa runsaasti kuvamateriaalia blogin puolelle, ihan pinnan alta!
Fiilistellään nyt näitä maanpäällisiä kuvia. Kamerakin minulla on ollut reissussa mukana ja edellisistä poiketen olen jopa ottanut kuvia sillä, mutta niitä sitten kun olen palannut Suomeen. 
Onko muita vedenalaiseen maailmaan rakastuneita? 
















    Terkuin, tuima kalkkilaivan kapteeni

Malta kutsuu!

2016/05/17
Istun lentokoneen vöihin köytettynä, kun muistan ettei tulevasta reissusta ole blogin puolella mainittu halaistua sanaa! Lähdemme siis kymmenen minuutin päästä kohti Välimeren helmeä, pikkuruista Maltaa. Majoitumme vaatimattomaan huoneistohotelliin Slieman puolelle, kaupunki pääkaupunki Valletan kupeessa. En kuitenkaan jaksa surra tätä, sillä matkan pääpainona on sunnuntaina alkava sukelluskurssi! Menemme syventämään Thaimaan kurssimme oppeja ja tämän kolmipäiväisen jälkeen saamme luvan sukeltaa kolmeenkymmeneen metriin saakka. Maltan vedenalainen elämä on kuulemma hyvin jännittävää, näkyvyys hyvä ja pinnan alta löytyy esimerkiksi hylkyjä! 
Matkamme alkaa vanhempieni seurassa ja painottuu varmaan saaren kiertelemiseen ja kulttuuritarjontaan tutustumiseen, unohtamatta tietenkään uima-altaan hyödyntämistä vilvoitteluun lukuhetken keskellä. 
Kirjoittelen blogiin mahdollisuuksien mukaan, mutta eniten keskityn lomalla lomailuun ja rentoutumiseen ennen kevään viimeistä rutistusta.
Kaikki matkavinkit Maltasta ovat hyvin tervetulleita! 
Kuva: 
http://icps2016.com/location/malta.html

Mökkeilyä

2016/05/16
Olen aina rakastanut mökkielämää, sitä huolettomuutta ja vapautta kun saa herätä milloin lystää, tassutella paljain varpain ulos aamupalalle ja päivän aikana puuhastella juttuja, joita tällainen kaupunkilaistyttö pääsee kokemaan vain mökillä ollessaan. Halonhakkuu, saunan sytyttäminen, pihapelit, uimareissut, tuntien saunomiset, veneily, kaikki parhaat jutut, joita ei pääse kotonaan puuhamaan.
Puumalan maisemissa kierreltyänne vannoin jälleen kerran, että minähän muutan isona maalle! Sellaiseen paikkaan, mistä pääsee uimaan ja järvelle, ja jossa voi pihassa pitää hevosia, maastot ovat vieressä ja marjoja löytää omalta tontilta. Sielu vaan lepää noissa maisemissa, missä vihreä kohtaa sinisen ja on tilaa kirmata! Löytyykö lukijoista maaseutufaneja? Kertokaa omat parhaat kokemuksenne mökkeilystä!
Nauttikaahan teki näistä Puumalan tunnelmista kuvien avulla!






 






Aloitin jälleen, noin seitsemättä kertaa, lukemaan lempisarjaani uudestaan, muita faneja? "Always"



Opin opiskelemaan!

2016/05/12
Voivoi, että tähän ikään piti elää ennen kuin tajusi, että asioita opiskelemalla oppii! Pääsykokeisiin lukiessa opin tekemään töitä, mutta yliopistossa säikähdin todenteolla, kun numerot eivät todella olleet sitä tasoa, mihin olin tottunut. Kumma juttu, kun opiskelu oli tenttialueen avaamista kaksi päivää ennen tenttiä ja tenttiarkiston nimeen vannottiin. Opiskelurutiinit ja -tavat olivat siis ihan täysin hukassa.

En tiedä, mikä minuun meni tässä kevään kynnyksellä, kun loputtoman vannomisen sijaan tartuinkin sitten oikeasti siihen kynään ja materiaaleihin ja aloin sanalla sanoen opiskelemaan. Ei siihen vaadittukaan sitten mitään ihmepoppaskonsteja tai oman itsensä syvempää analysoimista. Olen sen tiedostanut aina, että kuulemalla ja pohtimalla asiat jäävät parhaiten päähän. 
Aloitin farmakologian opiskelun tekemällä luentodioista muistiinpanoja ja käymällä niitä läpi. Kaikista parasta on kuitenkin se, kun valittuni tenttaa minulta vaikka autossa tai kouluun pyöräillessä eri lääkeryhmiä. Näin ne jäävät ehdottomasti parhaiten päähän, kun pääsee sopivien kysymyksien kautta itse pohtimaan ja miettimään. Olenkin jo nyt ehdottanut niille ystävilleni, jotka oppivat samalla tavoin opiskelupiirin perustamista syksyllä. Puheisiin se varmastikin jää, mutta ainakin voin vaivata avokkiani kuulustelemaan minua. 
Kavereiden kanssa puhuttuani tämä tuntuu olevan yleinen ongelma. Ihmiset, joilla ei ala- tai yläkoulussa eikä edes lukiossa ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada hyviä arvosanoja kursseista, ovatkin nyt yliopistossa ihan pulassa kaiken tietomäärän kanssa. Sen lisäksi, että omaisi hyvän opiskelutekniikan, olisi tärkeää osata poimia ne olennaisuudet kaiken epäolennaisuuden seasta. Itse olen tässä suhteellisen huono, muistan kun kolmosluokalla tehtävänä oli tehdä tiivistelmä jostain annetusta tarinasta enkä osannut yhtään lyhentää sitä, vaan kirjoitin tarinan tyyliin kokonaan uusiksi käsin. 
Nyt, kun olen kuukauden päivät lueskellut ja ihan pyrkinyt kunnolla opiskelemaankin, ajattelin jakaa oivalluksiani tästä projektista. Ihan ovat joutuneet kaveritkin päivittelemään, että kaikkea sitä näkee, kun vanhaks elää. 
Tämä opiskeluni huipentui tänään luennolla järjestettyyn quiziin, jossa pääsin viidennelle sijalle! Osallistujia oli yli kuusi. No on toki vielä tentti tulossa, mutta silti... 

Tämän hetken kuumimmat vinkit:
1. Keskity siihen, mitä teet
2. Tee muistiinpanoja tai mieti muistisääntöjä opettelemillesi asioille
3. Keskustele kavereiden kanssa aiheesta/ Opettakaa toisianne
4. Älä pyri hallitsemaan kaikkea täydellisesti, keskity olennaisuuksiin 
5. Asioita ei ihan oikeasti opi opiskelematta. Vaikka tuntuisi työläältä, se työ kyllä palkitsee, kunhan palkinto on tarpeeksi motivoiva.


Tänään suoritin viimeisen klinikkakynnyksessä olevan askelman eli tämä tyttö pääsee ensi syksyllä jatkamaan opintojaan sairaalassa, ihan oikeiden potilaiden ja lääkäreiden parissa!

Jos teille tulee omia opiskeluvinkkejä mieleen, otan niitä mielelläni vastaan ja teen sitten koosteen niistä tänne blogin puolelle! Meitä on niin erilaisia oppijoita, että hyödyttää varmasti monia. Ihanaa kevättä!

Loppukevennyksenä ote syöpälääkkeiden luentodioista. Ei hätää, tätä ei todella tarvitse osata, esimerkkinä vain.




Atoopikon elämää

Olen pienenä kärsinyt atopiasta ja useista allergioista kunnes murrosiän puhjetessa kukkaan oireet yhtäkkiä hävisivät. Hommaa ei lähdetty sen enempiä selvittämään, kun atopia nyt on varsinkin lapsuusiässä varsin yleinen vaiva.
Muutama vuosi takaperin pääsykoeurakan alkaessa atooppisen ihon oireet palasivat hyvin runsaina ja ärhäköinä. Pahimpaan aikaan koko yläkroppa oli punaisen kutisevan ihottuman peitossa eikä mikään tuntunut rauhoittavan. Silloin se pantiin juuri hankittujen kanien sekä pääsykoestressin piikkiin ja muutaman vahvan kortisonilääkityksen avulla kaikista pahimmat oireet saatiin lopetettua.
Iho ei kuitenkaan näiden lähes kolmen vuoden aikana milloinkaan palannut täysin normaaliksi, kutisemattomaksi tai ihottumavapaaksi vaan olen saanut taistella perusvoiteiden ja kortisonien kanssa koko ajan.
Pari viikkoa sitten mittani tuli täyteen ja mietin, että pitäähän tälle saada jokin syy tälle ihon jatkuvalle kutinalle ja rikki olemiselle. Jatkuva kortisoneilla läträäminenkään ei tuntunut miellyttävältä ajatukselta. Niimpä ex tempore varasin ajan Terveystalolle, sillä YTHS:ltä en ollut kokenut saavani apua tarpeeksi. Googlettelin vähän ihotautilääkäreitä ja oikeastaan valitsin ensimmäisen Terveystalolla vastaan tulleen, sillä hänestä oli yksi hyvä arvostelu internetsin syvissä syövereissä. Viime maanantaina kävin lääkärissä hänen luonaan ja pakko sanoa, että siinä oli paras lääkäri, jonka luona olen ikinä käynyt. Jos kyseinen lääkäri kiinnostaa muita iho-ongelmaisia, laittakaa viestiä, niin voin yksityisesti sen kertoa. Hän oli erittäin myötätuntoinen, halukas auttamaan ja lähtemään selvittämään vaivani syytä. Sain lähetteen KYSiin ihotautipolille allergiatesteihin ja vahvan lääkityksen nyt auttamaan tätä akuuttia ihottumaa ja kutinaa. Hän myös neuvoi, että kannattaa kokeilla olla maidottomalla, maitoallergia on monesti aikuisiän laaja-alaisen ihottuman taustalla. 
Minun hoitomyöntyvyyteni oli tasan 100% ja lähdin innolla parantelemaan tätä jo elämänlaatuani heikentävää iho-ongelmaa. Sisäinen kortisonikuurini on kohta lopuillaan ja olen nyt siis viikon elänyt täysin ilman maitotuotteita. Iho on parantunut kohisten eikä rikkinäisiä kohtia löydy enää juuri mistään. Toki kortisonikuuri sisäisesti vaikuttaa siihen paljon ja vielä jää nähtäväksi, mitä käy kun kuuri loppuu tämän viikon perjantaina. Maidotonta kokeilua jatkan tämän kuukauden ja katsotaan, mikä vaikutus sillä on. Voin laitella hyviä vinkkejä maidottomasta sitä mukaa, kun itse saa sellaisia kokemuksia. Nyt voin jo sanoa sen verran, että kannattaa rohkeasti kysyä ravintoloissa voiko ruoka-annoksia tehdä maidottomana tai onko mitä vaihtoehtoja. Minuun ainakin on suhtauduttu hyvin myötämieleisesti ja nyt pari kertaa ulkona syöneenä maidottoman aikana olen kyllä saanut erittäin positiivisia kokemuksia. 
Viime vuosien aikana epätoivo on iskenyt useampaankin kertaan, mutta nyt uskon, että saan tämän ihon kuntoon ja sitten pärjään perusvoiteilla!

Tässä tuotteet, mitä käytän tällä hetkellä. 
Pikkuihmeeni, limuusivoide kasvoille. Jos homma toimii, tämän saa Kelalta kokonaiskorvattuna.

Onko kohtalontovereita atoopikkoja tai maidottomia? Hyviä vinkkejä saa laittaa myös tänne päin, olen ikikiitollinen! 

Äiteinpäivä Porvoossa

2016/05/10
Vietimme aurinkoista äitienpäivää ensin Porvoossa oman perheen kesken ja illemmalla koko suvun voimin. Porvoossa brunssipaikaksemme valikoitui kesäravintola Johans yksinkertaisesti sillä meriitillä, että siellä oli vielä tilaa seurueellemme minun herätessä asiaa hoitamaan perjantaina. Johans osoittautui nappivalinnaksi! Miljöö oli viihtyisä aivan joen rannassa, ravintola koostui vahoista ranta-aitoista 1800-luvulta. Alkupalapöytä oli runsas ja sisälsi hyvin vaihtoehtoja myös itselleni, porukan uudelle maitovammaiselle (tästä lisää piakkoin). Pää- ja jälkiruoka tuotiin pöytään ja niissäkin saimme asiantuntevan tarjoilijan avulla valittua minulle ja mummille sopivat vaihtoehdot. Brunssin jälkeen kiertelimme Porvoon aina niin viehättäviä katuja pitkin ja haaveilin monenlaaisestakin asunnosta. Harmi, että Porvoo on niin etelässä (:D).
Oli todella kiva muistaa äitejä koko porukan voimin, he kun aina muistavat meitä, huolehtivat meistä, ovat meidän tukenamme eikä mikään voi viedä sitä rakkautta pois. Siihen ei vaikuta lapsen ikä, ei se että on asunut jo kaksi vuotta toisella puolella Suomea tai persoonalliset kommervenkit, niin erityistä rakkautta voi olla vain äidin ja lapsen välillä. On se vaan jotain ihmeellistä eikä sitä varmastikaan voi ymmärtää ennen kuin on itse saanut lapsia. Sitä uhrautuvaisuuden tasoa, että lähtee hakemaan 23-vuotiasta lastaan lauantai-iltana kello yksitoista kotiin, kun tämä ei ole vuosienkaan harjoittelun jälkeen osannut nauttia alkoholia sopivaa määrää. Noh, syytän boolia ja kiitän äitiä tästä sattumuksesta, jolle äiti nauroi jo lauantaina, minä hiukan häpeissäni sitten sunnuntaina.