Kesätyö ja vielä sairaalasta!

2016/03/29
Jesjesjes!! Kesken rauhallisen gulash-lounaan tuli kauan odotettu puhelu Eksotesta, jonka päätteeksi olin onnellinen kesätyön omistaja! 
Pääsen niinkin hohdokkaisiin hommiin kuin arkistoimaan, mutta pääsen sairaalaympäristöön ja näkemään sitä maailmaa ensi kerran kunnolla sisältä päin. 
Palkasta tai muistakaan teknisistä tiedoista ei ole vielä hajua, mutta työ mikä työ! Pelkäsin jo, että jään kesäksi ihan toimettomaksi, mutta sain sittenkin syyn lykätä syväreitä vielä vähän. Ei vaineskaan, työt alkaa vasta kesäkuun 14. eli kesän alussa on hyvin aikaa saattaa tämä ikuisuusprojekti loppuun.
Mutta kesä taittuu mukavasti Lappeenrannassa, josta on ihanan lyhyt matka mökille. Viime vuoden mökkeilyt jäivät harmillisen vähäisiksi, joten nyt on hyvä paikata asia! 





Terkut keväisestä Budapestistä! Onko muilla jo kesä hanskassa? Mitä suunnitelmissa? 

Travel essentials

2016/03/27
Laukut on pakattu, aamupala syöty ja tärkeä kuva otettu, nyt olemme virallisesti valmiita matkalle. Finnairin siniset siivet vievät minut ja avopuolisoni tällä kertaa Budapestiin nauttimaan keväästä, hyvästä ruuasta, kylpylöistä ja ihan vaan olemisesta. 
Tärkeimmät on mukana eli käteinen, joka meni jo lentokentällä, koiran syömä passi ja paras laukku ikinä. 

Ihanaa pääsiäistä!

Postaukset tulee loman aikana olemaan sisällöltään hyvinkin viihteellisiä, mutta hyvinkin asioita, joita on kiva jakaa.

Toinen vuosi vetelee viimeisiään

2016/03/25
Ihan käsittämätöntä ajatella, että kohta on jo kolmasosa tätäkin hupia kunnialla (hyväksytysti) suoritettu. Jäljellä on nimittäin enää kaksi tenttiä ja alle kaksi kuukautta koulua! Tuntuu, että tämä kakkosvuosi on vähän hölmösti rakennettu tai sillä tavalla tosi opiskelijaystävällisesti. Meillä kun ei oikein ole koulua ollenkaan. Allekirjoittaneelle se ainakin aiheuttaa vaikeuksia saada mitään aikaiseksi. 


Kevät on kyllä ehdottomasti ollut tästä lukuvuodesta se parempi puolisko, kun on ollut vaan mielenkiintoisia aiheita toisensa perään. Kliininen mikrobilsa on tosissaan nyt hyväksytysti läpi ja takana päin. Seuraavaksi lähden mittelemään voimiani yleisen patologian kanssa, josta on tentti huhtikuun puolessa välissä. Onneksi mikroskopointiluokka uudistettiin viime vuonna eikä meidän tarvinnut enää tihrustaa niihin iänikuisiin mikroskooppeihin, joista ainoat näkymät ovat omat ripset ja leijuvat pikkuoliot. Nyt meillä on isot näytöt, joista kaikki saavat saman näkymän eikä tarvitse arvuutella, onko tuo juuri se solu, mistä opettaja papattaa menemään luokan edessä. Harkoissa ollessani tuntuu, että kyllähän tässä oppii ja juurikin noin, mutta tänään surukseni huomasin asioita kerratessani, että jotenkin kaikki se haalittu tieto oli päässyt solahtamaan tästä pääksikin kutsutusta siivilästä. 

Farmakologia alkoi myöskin vastikään ja on eeeerittäin mielenkiintoista, siis siltä osin kun ei tarvitse opetella yksittäisiä molekyylejä. Nyt on pitänyt hiukan niellä ylpeyttäni ja luisua periaatteistani, joiden mukaan minähän en mitään pikkunippeliä ala opettelemaan, sillä monet lääkeaineet vaikuttavat juurikin noiden pikkunippeleiden kautta, jolloin niiden hallitseminen selkeyttää kuviota koko lailla. Kurssi on vaaaaltava ja sen luennot jatkuvatkin ihan tuonne toukokuun puoleenväliin saakka. Tämä olisi kuitenkin sellainen kurssi, jonka sisältö olisi hyvä hallita syksyllä koulun penkille palatessa ainakin pääpiirteittäin. Kyllähän ne asiat kertaantuvat niiltä osin, mitkä ovat olennaista, mutta juurikin ne vaikutusmekanismit ja se biokemia siellä taustalla auttaisi pistämään palikoita helpommin yhteen. 

Nyt alkoi puolentoista viikon mittainen pääsiäisloma ja tämä oli ensimmäinen vapaapäivä. Onneksi on ollut koira pitämässä seuraa ja jotain virettä päällä, muuten olisin varmaan hautautunut Yle Areenaan vuorokaudeksi. Nyt on sentään tullut ulkoiltua useampi tunti päivässä. Ihanaa, kun sääkin on suosinut!



Oikein aurinkoista pääsiäistä kaikille! Mukavia lomia myös, jos sellaisia on tiedossa! Onko kukaan lähdössä reissuun vai mikä on perinteistä pääsiäisenviettoa sinun kotonasi?

On niin helppo olla onnellinen

2016/03/22
Auringon paistaessa siniseltä taivaalta on yleensä helppo olla onnellinen. Asetin haasteeksi itselleni keksiä 10 asiaa, joista olen onnellinen tällä hetkellä. Kymmenen kliseistä onnenhetkeä. 
Okei, no keksin vain kahdeksan, ettei tarvinnut alkaa nyhtämällä nyhtää.

1) Urho on lomailemassa Kuopiossa – kodin kumistessa muuten tyhjyyttään, kun avopuoliso toteuttaa unelmiaan Norjan vuoristossa, kaipasin seurakseni jotain muutakin elävää kuin Jukka-palmun. Urho on juuri omiaan tähän, iloinen häntä heilumassa kotiin tullessa, riemun hyppelyt Kallaveen jäällä, tasainen tuhina jalkojen juuressa.

2) Pääsin läpi kliinisen mikrobiologian tentin – rimaa hipoen saavutettu ykkönen tuntuu ainoastaan hyvältä siinä vaiheessa, kun kolmasosa kurssista ei läpäissyt kyseistä tenttiä. Ei olisi kyllä itsenikään kannattanut ihan niin paljoa lotota
3) Järjestämieni bileiden onnistuminen täysin yli odotusten – otin hoitaakseeni vielä yhden viimeisen ison nakin, näin päätin. Vuosikurssimme kerää tällä hetkellä rahaa kandijuhliin ja yksi tapa saada pätäkkää tilille on järjestää kuukausittaiset reivit Puikkarissa. Lähdimme kahden kaverini kanssa touhuamaan järjestelytoimikunnaksi ja ensimmäisten bileiden yleisöryntäys yllätti kaikki. Tervetuloa vaan kaikille muillekin seuraaviin Club Comiin Kuopion Puikkariin to 14.4! 

4) Hankikanto – ensinnäkin olen innoissaan tämän uuden sanan oppimisesta ja toisekseen kaikesta siitä kivasta, jota hankikanto mahdollistaa. Urkin kanssa olemme käyneet monta kertaa päivässä jäällä riehumassa ja voi sitä riemua ison koiran sydämessä, kun saa vapaana ottaa spurttia ympäri omistajaansa. 

5) Ystävät, jotka tietää tasan, millainen tyyppi sä oot – homma kulminoitui erityisesti synttäripäivänäni, kun ystäväni kiikuttivat minulle lahjaksi erilaisia syötäviä. Näitä syötäviä kuitenki yhdisti se tärkein – ne olivat makeita ja kinuskisia. Olin haltioissani, kun erilaiset kinuski- ja toffeeherkut täyttivät kaappini, kuinka ne voivat tietää! Hyvä ystäväni täytti eilen 30 ja ilmeestä päätellen olimme onnistuneet myös löytämään hänelle erityissopivan lahjan.

6) Koti, jonne voi aina mennä – nuorena tämä oli erityisen tärkeää silloin, kun opetteli vielä juomaan, sopivia annoksia kun ei aina tahtonut löytyä. Perheeni hyväksyvästä ilmapiiristä johtuen, aina pystyi soittamaan äidille ja tiesi, että kotiin voi aina mennä. Nykyisin on sydäntälämmittävää huomata, kun perjantaiaamupäivänä ilmoittaa, että nyt tulen yllätysvierailulle, niin se todella ilahduttaa lähipiiriäni.
7) Täydellinen vapaa-ajan laukku – tarvitseeko tätä enempää avatakaan

8) Nurkan takana häämöttävä matkan ihan vaan kahdestaan – tuntematon kohde, kylpylöitä, brunsseja, hotellin aamupala ja täydellinen matkaseura

http://www.inyourpocket.com/budapest

Anni // 23

2016/03/16
Juhlistin eilen synttäripäivääni rauhallisissa merkeissä. Kaksikymppisenä alkanut ikäkriisi lieveni merkittävästi ja viime vuosista poiketen täytin tänä vuonna 23 vuotta enkä "noin 20 vuotta". 
Päivä alkoi ihanasti aamupalalla Puijonsarvessa, jossa tankkasin päivän varalle viisi kulhollista mannapuuroa sekä tietysti pakolliset nakit, munakkaat ja pekonit. 

Aamupalan jälkeen oli vuorossa jokaisen synttärin klassikkojuttu, ruotsin esitelmä! Tästä selvittiin kunnialla ja oikeastaan saatiin kollegoilta tosi hyvät arvioinnit, varmaan ihan vaan synttäreideni kunniaksi. Iltapäivän kruunasi kävely lähes aurinkoisessa Kuopiossa ja vahinkopäikkärit opiskelun lomassa. 
Toivoin päivältäni vaan rauhallista olemista ja irtokarkkeja, joten salin jälkeen kävimme Prismassa keventämässä irtokarkkilaareja 800 grammalla. Koti-illasta tuli osa pyhittää opiskelulle, joten kieli pitkällä odotin kellon kääntymistä iltakymmeneen, jolloin irttaripussi olisi vapaata riistaa. Suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun ystäväpariskuntamme laukkasi sisään yllätysvisiitille yllätyskakun kanssa! Nelisteen tuhosimme kahdeksan hengen kakun, joka ei luonnollisestikaan saanut unohtamaan tiskipöydällä keikkuvaa irttaripussia, vaan vieraiden lähdettyä pistimme Greikkarin tulille ja ahdoimme mahan sopukat vielä täyteen nameja. Massut pullollaan oli hyvä kaatua sänkyyn ja tuhista tyytyväisenä aamuun saakka. 


Kysymyksistä innoittamana: Kuopio osa 2

2016/03/13
Edellisen postauksen kommentteihin tuli hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka halusin vastauksineen saattaa kaikkien tietoisuuteen. Kiitos kysymyksistä ja pidemmittä puheitta vastaukset!

Kuvituksena tämän viikon Ruka-reissu



1. Millaisia tentit ovat ja kuinka usein niitä on?
Tentit ovat useimmiten yhdistelmä monivalinta- ja esseekysymyksiä. Tenttien laajuus riippuu ihan kurssin laajuudesta. Tenttejä ei ole mitenkään yhdenmukaistettu, vaan kullakin opettajalla on omat mieltymyksensä tenttikysymyksistä ja tavoista kysyä niitä, joten vaihteluihin siinä tulee varautua. 
Säännöllistä tenttirypäystä ei ole, vaan sekin menee hyvin paljon kurssien keston mukaan. Tentti on yleensä noin viikon kuluttua vikoista luennoista. Joskus sattuu niin, että pitkän tauon jälkeen on monta tenttiä ja toisinaan niitä on säännöllisin inhimillisin väliajoin. Klinikassa tenttejä on useammin, sillä kurssit ovat yleensä pienempiä tai ainakin jaettu pienempiin blokkeihin. Silloin tenttejä on noin kuukauden välein. 



2. Miten arvostelu toimii? Onko käytössä 1-5- vai vai hyväksytty/hylätty -systeemi? Onko kursseista läpi pääseminen rankkaa ja annetaanko palautetta myös kirjallisesti/suullisesti? 
Arvostelu toimii sekä 1-5 - että hyväksytty/hylätty -systeemillä. Arvostelun tiukkuuteen vaikuttaa lähinnä vain arvostelijan oma asenne ja mieltymykset. Joltain kursseilta kaikki pääsevät läpi kun sitten toisen kurssin repuuttaa kolmasosa ekalla yrityksellä. Kurssien läpipääseminen onnistuu vähemmälläkin työllä, mutta hyvien arvosanojen tavoittelu vaatikin jo aika paljon hommaa ja usein hereilläoloa koko kurssin ajan. Hylsyä ei tarvitse pelätä, niitä sattuu kaikille joko olosuhteista tai omasta motivaatiosta johtuen, parastahan tässä on se, että enää ei voi pihalle potkia! Palautetta ei ainakaan preklinikassa anneta suullisesti tai kirjallisesti, paitsi kielissä jonkun verran. 


3. Millainen lääkiksen ilmapiiri on? Kilpailua, suorittamista, yhteishenkeä, toisten tukemista? Onko paljon opiskelijatapahtumia, entä yhteistyötä muiden alojen kanssa?
PARAS! Erityisesti kurssin kesken ilmapiiri on yleensä hyvin tiivis ja läheinen, samojen tyyppien kanssa kun pyöritään päivästä toiseen. Kurssien läpikin tunnelma on hyvä ja vanhemmat kollegat jakavat mielellään neuvoja tiettyjen kurssien hyödyllisyydestä. Kilpailu ja suorittaminen riippuvat paljolti omasta luonteesta eikä näy mielestäni kurssikavereiden kesken. Tenttien jälkeen ei vertailla tuloksia tai tavoitella sitä kirkkainta kruunua. Mielestäni hyvin terveellä tasolla liikutaan, enkä ole huomannut sellaista ylenpalttista kilpailua, josta joskus puhutaan lääkiksen ongelmana. Oma motivaatio on se tärkein ja itsensä kanssa on aina hyvä vähän kilvoitella.
Opiskelijatapahtumia kyllä löytyy joka viikolle ja viime vuosina se on lisääntynyt yhä entisestään. Meillä on vähän sellainen surullisenkuuluisa maine ylimielisinä ja sisäsiittoisena porukkana, joka ei mielellään veljeile muiden ainejärjestöjen kanssa, mutta yritämme kovasti päästä tästä maineesta eroon ja osallistua sekä järjestää aktiivisesti poikkitieteellistä tapahtumaa. Tämä on myös sellainen asia, johon voi itse omalla käytöksellään vaikuttaa suuresti. 


4. Opiskelijoista kyselin jo aikaisemmassa postauksessa, mutta olisi kiva tietää muidenkin yliopistojen meiningistä. Onko homogeenistä sakkia vai paljon erilaisia ihmisiä, ikäjakaumaa jne...
Kuopion puolesta voin sanoa yleisesti, että hyvin heterogeenistä sakkia. Mutta tämäkin vaihtelee ilmeisesti paljonkin, sillä tuossa juuri keskustelin yhden kuopiolaisen kauppiskaverini kanssa, joka kertoi että heillä ikähaarukka on lähes poikkeuksetta kirjoittaneista pariin vuotta vanhempiin. Aloittaessani v. 2014 kurssimme keski-ikä oli 22,xx , joten kavereita löytyy joka ikäluokasta. Vanhimmat olivat siinä neljänkympin tienoilla. 


5. Mitä mieltä olit tuutoroinnista ja tuesta opintoihin yleensäkin? Nykyisissä opinnoissani olen ollut vähän hukassa ja olen joutunut ottamaan paljon selvää itse, mikä ei välttämättä ole huono juttu, mutta olen ollut kyllä tosi kujalla käytännön asioissa, lähdeviitteissä jne.
Hmm, tämä riippuu kyllä tosi paljon tuutorista! Itse olin sellainen, että autoin alkuun ja yliopiston tavoille, mutta en sen tarkemmin. Ja tiedän kyllä toisaalta sellaisia tuutoreita, jotka neuvoivat ihan kaiken heti kättelyssä. Mutta kyseville varmasti kaikki vastaavat ja auttavat parhaansa mukaan. Kursseilla kyllä oletetaan, että peruskäytännöt ovat hallinnassa juurikin noissa lähdeviittauksissa, mutta saatetaan myös antaa tarkkoja ohjeita koskien esimerkiksi fonttikokoa ja niin edelleen. Syväreissä eli lääkiksen "gradussa" ohjausta on kyllä tarjolla paljon, ja suorittamiseen vaaditaan tiettyjen luentosarjojen käynti, jossa opetetaan lähdeviittausta, lainaamista ja muita käytännön taitoja. Aika paljon jätetään myös opiskelijan omalle kontolle, mutta kyllä yleensä aina on löytynyt joku opastamaan!


6. Mitä mieltä olet Kuopion yliopiston palveluista? YTHS:n hitaus/nopeus, kirjaston kirjojen saatavuus?
En ehkä ole osannut vaatia hirveän paljon niiltä, mutta omiin tarpeisiini kaikki on toiminut hyvin jouhevasti. Yliopistolla on kaksi varsinaista itseopiskelutilaa, kirjasto ja Oppari, jotka ovat aina ihan täynnä. Koneen saa käyttöönsä, kunhan menee aamusta paikalle tai käy munkki iltapäivästä.
Opiskelijahintaista ruokaa saa useammastakin paikkaa, keskustasta myös, mikä on ollut ruikulipäivien pelastus. Mielestäni opiskelijaruoka on useimmiten hyvää ja erityisesti hinta-laatusuhteeltaan varsin toimivaa. 
Olen ollut YTHS:n toimintaan aina hyvin tyytyväinen. Olen asioinut siellä kymmenisen kertaa ja joka kerta aika on onnistunut nopeasti ja olen saanut todella hyvää palvelua. 5/5. Tämä ei kuitenkaan ole suuren yleisön mielipide, vaan ongelmana tuntuu eritoten olevan erikoislääkäripalvelujen saatavuus. Mutta omalla kohdallani kaikki on mennyt jouhevasti.  
Yliopiston kirjastoon en edes omista kirjastokorttia, joten mielipiteeni on kovin asiantuntematon. Yleisesti ottaen kurssikirjoja löytyy muutamia kappaleita, joten hyvissä ajoin tulee olla liikkeellä, jos sellaisen mielii saada. Lukukappaileita on ilmeisesti aika hyvin saatavilla. 


Kysykää ihmeessä, jos tulee lisää mieleen, vastailen kovin mielelläni!

Postaussarja: Kuopio lääkiskaupunkina

2016/03/06
Noniin! Nyt päästään asiaan. Vuorossa on lupaamani postaus Kuopiosta lääkiskaupungista. Tämähän on osa sarjaa, jonka kautta pääsee lukemaan ja vertailemaan kokemuksia eri kaupungeista. Mukana meillä on
TURKU: Blue Zone
TAMPERE: Kandielämää



1. Millainen on tutkinnon rakenne Kuopion lääkiksessä?

Olen ymmärtänyt, että tämä menee suhteellisen samalla rakenteella, mitä nyt puolen vuoden vaihteluita sinne tai tänne. Kuopiossa homma menee niin, että ensimmäiset kaksi vuotta ollaan preklinikassa ja opiskellaan aihealueita, jotka luovat pohjan tuleville opinnoille. Kurssit käsittelevät esimerkiksi anatomiaa, biokemiaa, fysiologiaa ja mikrobiologiaa. Preklinikan kursseista enemmän täällä. Klinikassa päästään niin sanotusti asiaan. Itsehän olen vasta 2. vuosikurssilla eli preklinikan viimeisiä viedään, mutta perustan kuvaukseni vanhempien opiskelijoiden sanaan ja lukemaani infoon. Nyt Kuopiossa on jännät paikat edessä, sillä meidän kurssimme on ensimmäinen klinikan aloittava kurssi täysin uudella curriculumilla. Kurssien paikkaa on vaihdettu rankallakin kädellä, mutta luonnollisesti kaikki kurssit käydään läpi jossain vaiheessa opiskeluita. Meidän tapauksessamme klinikka alkaa sisätaudeilla, joka on kolmosvuoden iso kokonaisuus. Tämän lisäksi on pienempiä kursseja kuten anestesiologia ja tehohoito sekä radiologia.

Klinikka kestää koko loppulääkiksen ajan eli yhteensä neljä vuotta, jonka aikana käydään läpi eri erikoisalat kurssien kautta ja saadaan lopulta valmiudet itsenäiseen työskentelyyn yleislääkärinä. Kandin arvon opiskelijat saavat jo kolmosen alussa.


2. Millä tavoin kursseilla opiskellaan ja opetetaan?

Opiskelutapoja on varmasti yhtä monta kuin on opiskelijaakin, mutta tentit pohjautuvat erityisesti preklinikassa luentomateriaaleihin. Joissain kursseilla painotetaan, että kirja tulisi hallita, mutta vielä en ole yhtään kirjaa hallinnut. Kurssien ollessa preklinikassa luentopainotteisia mukavaa vaihtelua tuovat usealla kurssilla olevat harkat eli harjoitukset eli pakolliset pienryhmät. Kurssin aiheesta ja luonteesta riippuen ne saattavat olla pienryhmässä artikkelien parissa työskentelyä, laboratoriotyöskentelyä, kaverin palpoimista, keuhkojen ja sydämen auskultointia pareittain tai jonkun casen purkamista. 
Klinikassa luennot jatkuvat, mutta niiden määrä ja merkitys vähenevät. Monet kokevat opiskelun mielekkäämmäksi ja tehokkaammaksi itseopiskelun kautta. Klinikassa pienryhmäopetuksen määrä lisääntyy merkittävästi, mikä onkin luonnollista, kun pitää alkaa itse hallita toimenpiteitä, tutkimuksia ja diagnooseja. Tässä kohtaa opettajien merkitys kasvaa valtavasti, kun sama kliininen opettaja on vastuussa useista eri harkoista ja eri taitojen oppimisesta. Tätä kautta myös malli valmistuunesta lääkäristä alkaa saada muotoaan, joten ei ole lainkaan yhdentekevää, kuinka asiantunteva, empaattinen ja kandiystävällinen opettaja on. Klinikassa viikko menee yleensä niin, että aamuisin on pari tuntia luentoja, jonka jälkeen noin kolmesti viikossa on pakollisia harkkoja. 

Lisäksi klinikkaan kuuluu kurssikohtaisesti vaihteleva määrä erilaisia itsenäisesti omalla ajalla tehtäviä pakollisia opiskelutapahtumia. Näihin kuuluvat tutkittavat potilaat sekä päivystyksen ja poliklinikan seuraaminen.

3. Miten kurssit on jaoteltu?

Preklinikassa mennään ihan aihealueen mukaan siten, että vuoteen mahtuu muutamia isompia kokonaisuuksia ja sitten semmoisia pikkukursseja. Isompia kokonaisuuksia ovat anatomia (monta kurssia), biokemia (monta kurssia), fysiologia, neurotieteet, mikrobiologia ja farmakologia. Pieniin kursseihin lukeutuvat esimerkiksi kieliopinnot, embryologia, anatominen radiologia, ympäristöterveydenhuolto ja sen semmoiset. Tarkemmin käy lukemassa täältä. 
Klinikassa homma on jaoteltu erityisalojen mukaan ja isommat kokonaisuudet, kuten kirurgia ja sisätaudit, elinkohtaisesti. Sisätaudeista ja kirurgiasta saa kummastakin yhden arvosanan, joka pohjautuu useisiin tentteihin eri aloilta. Tarkan ajankohdan klinikan eri oppiaineista löytää opinto-oppaasta

Opintoihin kuuluu myös tietty määrä harjoitteluita eli amanuenssuureja. Monet alkavat manuilemaan 3. vuoden jälkeen, mutta tietyille aloille on mahdollista päästä jo 2. ja miksei 1. vuoden jälkeen.


4. Miten paljon on itsenäistä opiskelua?

Kuten tuossa vähän sivuttiinkin jo aihetta, niin itsenäistä opiskelua on. Toki kaikki se työ, mitä tekee vapaa-ajalla opiskellessaan luentoja tai lukiessaan kirjoja, mutta myös potilaita, päivystystä ja poliklinikkaa. Leikkauksia voi käydä seuraamassa niin paljon kuin sielu sietää, kunhan leikkaavalta kirurgilta saa vain luvan osallistua. Esimerkiksi kirurgiassa ja sisätaudeilla täytyy molemmissa seurata päivystystä 30 tuntia eli vuoden aikana yhteensä 60 tuntia, ei mitenkään mahdoton. Naistentaudit ja synnytysoppi -kurssilla tulee seurata kolme synnytystä. 


5. Kuinka paljon potilaskontakteja on opiskeluiden aikana?

Potilaskontakteja tulee väkisin kliinisten opintojen aikana kymmeniä vuodessa, kun on pienryhmissä esiteltävät potilaat sekä omat tutkimuspotilaat. Kuopio onkin tunnettu siitä, kuinka meiltä valmistuneet ovat käytännön hommissa jo hyvin perillä. Kolmosen aikana opetellaan ottamaan anamneesi, ottamaan valtimoverinäyte, tekemään perustutkimus, tikkaamaan, tekemään neurologinen status sekä alakohtaisesti eri tutkimuksia. Myöhemmissä vaiheissa opetellut tutkimukset ja toimenpiteet spesifiöityvät alan mukaan. Jo preklinikassa pääsee harjoittelemaan lääkärin perustaitoja, kuten EKG:n mittaamista, laskimoverinäytteen ottoa, auskultointia ja korvien, suun ja silmien tutkimista. Preklinikassa "potilaana" on kuitenkin omat uhrautuvaiset kurssikaverit. Vuosittaisissa terveyskeskusjaksoissa tulee toki sitten omat potilaat. Nelosen jälkeen on ensimmäinen työkynnys ylitetty (olettaen että kurssit kunnialla läpi), joten silloin saa toimia lääkärin sijaisena osastolla ja tehdä päivystyksiä riippuen ilmeisesti hieman paikasta. Vitosen jälkeen saa toimia terveyskeskuslääkärin sijaisena. Töissä ollessa potilaskontakteja tulee luonnollisesti useita. Työkynnykset ovat samat kaikissa lääkiksissä.



6. Onko hajautusta ja miten se toimii?

Nyt on vaikee! Itseänikin kiinnostaisi vastaus tähän kysymykseen. Valitettavasti ihan hirveästi en osaa tästä kertoa, sillä jälleen me olemme ensimmäinen kurssi, jota tämä laajalti koskee. Sen verran olen huhupuheita kuullut, että hajauttamisesta tulee hyvin arkipäivää etenkin joissain kursseissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kurssin ajaksi osa kurssistamme muuttaa Joensuuhun ja osa Jyväskylään, jossa opetus kyseiseltä alalta tapahtuu. Osa kurssista jää Kuopioon, etusijalla luonnollisesti perheelliset. Mielestäni tämä on vain hyvä asia, sillä jo opiskeluaikana pääsee tutustumaan eri sairaaloihin ja mahdollisesti eri toimintamalleihin sekä useampiin lääkäreihin. 



7. Kuinka opiskelijaystävällinen Kuopio on kaupunkina?

Loppuen lopuksi kaikista kaupungeista valmistut lääkäriksi ja vielä samassa ajassa, joten itse keskittyisin tähän kysymykseen tärkeimpänä. Valitse kaupunki, joka viehättää ja jossa voit kuvitella itsesi elämässä vähintään kuusi vuotta, mutta älä pelkää tuntematonta ja uskalla lähteä kauemmaksi omasta kotikaupungistasi. Kokemuksesta voin sanoa, että se tuo paljon! 
Kuopiohan on lääkiskaupungeista pienin, mutta ehdottomasti paras! Puolueetonta näköantaa asiaan on ehkä vähän vaikea lähteä hakemaan. Aikaisemmin julkaisemani ylistyspuhehan löytyy täältä.
Kiirestä metropolia etsiskelevälle Kuopio voi olla väärä valinta, mutta luonnosta ja helpoista etäisyyksistä nauttivalle nappivalinta! Kuopio tarjoaa mielestäni (suomalaisessa mittakaavassa) ison kaupungin palvelut, keskusta-asumisen luonnon helmassa ja laajan opiskelijapiirin. Kuopiosta löytyy paljon eri alojen opiskelijoita, joten tapahtumia löytyy varmasti niitä halajavalle. 
Miinusta tulee julkisesta liikenteestä, mutta pyörä onkin ehdottomasti kätevin peli täällä!


Herraisä että oli pitkä tektsi, toivottavasti jaksatte lukea. Jos ette, niin katsokaan ainakin nätit kuvat Kuopiosta! Tsemppiä hakuihin ja päätöksiin kaikille!




Jännittäviä uutisia!

2016/03/03
Olen todella innoissani tästä uudesta jutusta, joka ottaa hetkeksi useammankin lääkisblogin valtaansa! Olemme lyöneet viisaat päämme yhteen ja tuloksena on postaussarja neljästä eri lääkiskaupungista siellä opiskelevan silmin. Tulemme käsittelemään tutkinnon rakennetta, opintojen laajuutta, käytännön kokemusta ja muita tärkeitä asioita, joita saattaa hakupaikkaa valitessaan miettiä. Olkoon nämä postaukset teille kaupunkia miettiville avuksi, mutta muistakaahan ensi sijaisesti valita kaupunki omien mieltymyksienne mukaan! Vaikka lääkis parhaassa (ja pahimmassa) tapauksessa vain sujahtaa ohi vuosien vieriessä, niin uudella kotikaupungilla on iso vaikutus viihtyvyyteen ja omaan hyvinvointiin.
Seuraavien päivien aikana voit seurata näiden postauksien ilmestymistä seuraavissa blogeissa:

OULU: Puolet Jennin elämästä
TURKU: Blue Zone
TAMPERE: Kandielämää

Ja Kuopio löytyy luonnollisesti tästä osoitteesta aivan lähipäivinä!


Ps. Helsinkiläistä bloggaajaa emme saaneet vielä yhytettyä yhteistyöhön (pahoittelut sen puuttumisesta!), joten jos olet sellainen, tunnet sellaisen tai tunnet palavaa halua päästä kertomaan koulustasi muille, otathan yhteyttä, mielellään otamme sinut rinkiin mukaan!

Perusmaanantai

2016/03/01
Instagramista (annithe) saattoivat jotkut jo huomata, että oma arkeni alkoi normaalia rennommissa meiningeissä. Maanantai-aamu alkoi raivokkaalla pakkaamisella ja suhaamisella ympäri Vantaata veljeni laudan perässä. Lopulta yhytimme sen itä-hakkilalaisesta autotallista ja saatoimme jatkaa matkaamme kohti lopullista määränpäätämme, Messilää. 


Tarkoitus oli viettää piristävä aamupäivä aamumäessä Messilässä, Lahden vieressä, mutta laudan etsintään ja matkaan menikin yllättävän kauan. Niimpä pääsimme rinteeseen vasta yhdentoista pintaan ja loivissa mäissä kylmä iski jo puoli kaksi, joten päätimme pakata kimpsut ja kampsut jo puoli 2. 
Päivä oli siitä huolimatta oikein mukava, sää oli upea ja krossirata oli niin hauska, että viimeiset seitsemän laskua menivät siellä! Insta-kuvan myötä saimme myös kutsun lahtelaiselle kaverilleni kahvittelemaan ja päädyimme sinne odottelemaan junani lähtöä. Luvatun kahvinkaan puuttuminen ei haitannut, kun sai tunnin juoruta kaikessa rauhassa. Näitä arkiviikkoja lisää, 5/5!