Sunnuntai

2016/02/28
Tämä päivä on mennyt pitkälti vaakatasossa, ihan ilman mitään sensuellia merkitystä! Aamulla käytiin mummin ja isin kanssa kirkossa, jonka jälkeen olen pyörinyt Netflixissä, selaillut blogeja, päätynyt Feissarimokien kautta Asuntomessujen sivuille ja lopulta äidin kanssa katsottiin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Suosittelen! Nyt tuli hirveä himo lukea se kirja, sillä tuollaisen tarinan kehkeytymiseen tarvitaan nerokas mieli. 
Osan sunnuntaista käytin tietty myös matolla Urkin kanssa pötköttelyyn. 









Maalaiselämää kaupungissa

2016/02/27
Kuten otsikostakin varmasti käy selville, tänä viikonloppuna tieni vei siis Vantaalle perheeni luo lomailemaan. Viikonloppu koostuu laiskoista omatreeneistä, koirailuista, ystävistä, hyvästä ruuasta ja perheestä.




Fiilis on nyt todella vapautunut, kun viimeviikkoiset tentit menivät odotettua paremmin ja ennen kaikkea ovat nyt kaikki ohi! Viikon mittainen Ympäristöterveydenhuollon perusteet ei juurikaan tuottanut päänvaivaa neljällä kysymyksellään, joiden ehdoton ohjeistus oli max. 0,5 sivua!!. Kliininen mikrobiologia osoitti mielenkiintoisutensa juuri tenttiinluvun kohdalla, kun palaset alkoivat loksahtaa paikalloineen ja asiat oli ihan oikeasti pääteltävissä. Nyt käytännön elämässäänkin tulee huomanneeksi tarvitsevansa kyseisen kurssin asioita ja vihdoinkin tuntuu siltä, että kaikkiin terveydellisiin kysymyksiin ei tarvitse enää jättää vastaamatta!
Pitääkin vinkata mamille, että taulut on ihan vinksallaan
Patologian harkat alkoivat tällä viikolla ja oma ADHD-luonteeni pääsee valloilleen valtavien kosketysnäyttötaulujen edessä. Mutta opetuksellisesti kurssi tuntuu jo nyt niin paljon paremmalta kuin mikroskooppien kanssa nyhrääminen histologiassa. 

Opettaja voi näyttää samanaikaisesti harkkakalvoja toisilta näytöiltä ja omilta valtavilta näytöiltä voi tutkailla patologisia näytteitä superresoluutiolla (his words). Itse olin niiiin huono katsomaan mikroskooppiin, etten ikinä nähnyt siellä mitään, ja tunnit menivätkin mikroskoopin säätöihin. Nyt voin sekä keskittyä kuviin että piirtää kissoja valtaville tauluille, winwin!

Omakuva

Parin tiukan viikon jälkeen oli ihana palata mamman lihapatojen äärelle ja jatkaa käännytystyötä, jotta perheeni ymmärtäisi vihdoinkin pakata kamppeet ja muuttaa Kuopioon väljemmille vesille. Lauantai-illan ohjelma on tällä hetkellä kommentoida kiivaasti Shetlandsaarten murhia ja sen jälkeen testata, kuka meistä voittaisi miljoonan.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vinkit Kroatiaan

2016/02/24
Kevään reissukausi on kohta alkamassa ja tuo varmasti monelle mukanaan Euroopan matkailun ja uusia kaupunkikohteita. Vierailimme itse viime lokakuussa Splitissä ja se on varmasti monella matkakohteenaan myös näin keväällä ja kesällä. Onnittelut teille, jotka olette sinne matkaamassa, upea kohde! Ja te, joilla kevään kohde on vielä hukassa, voin lämpimästi suositella tätä viehättävää rantakaupunkia.
Keskustaa
Tässä tapauksessa käsite me kattaa siis minut ja avopuolisoni. Reissun tavoitteena oli irtiotto arjesta, ulkoilu, kaupungin tutkiminen ja kulttuuri. Meidän reissuumme toi erilaisuutta se, että lentomme saapui ja lähti täysin eri lentokentiltä, jopa täysin eri maista. Tehtiin itse ja säästettiin. Ostimme SASin Nuorisolennot, jotka on tarkoitettu kaikille 16-25 -vuotiaille. SAS tarjosi lentoja Splitiin, mutta ei sieltä pois, joten jotta emme olisi jääneet kursseistamme jälkeen, ostimme samaisen yhtiön nuorisolennot Italian Bolognasta kotiin. Jossain vaiheessa tuntui rankalta lähteä viikon reissulla matkaamaan vielä meren yli toiseen maahan, jossa ei ollut yöpymispaikkaa tai mitään tietoa edes. Mutta seikkailullamme oli onnellinen loppu ja ihastuimme molemmat niin Splitiin kuin Bolognaankin.

Hvar Kroatia
Maisemaa Hvarilta
Pidemmittä puheitta tässä meidän suosikkimme!

NUKU
Splitistä löytyy monia siistejä hotelleita ja edukkaita hostelleja jokaiseen makuun. Itse päädyimme tällä reissulla testaamaan ensimmäistä kertaa yksityishenkilömajoituspalvelu (sana?) Airbnb'tä. Vaihtoehto osui täysin nappiin tällä reissulla, murto-osalla hotellihuoneen hinnasta saimme siistin keittiöllisen kaksion käyttöömme aivan Splitin vanhankaupungin keskustasta. Kaiken muun hyvän lisäksi saimme kaupanpäällisiksi suloisimman vuokraisäntäpariskunnan, jonka avustuksella löysimme kaupat ja kahvilat ja saimme lisäksi hedelmiä ja rouvan paistamia lämpimäisiä oikean vuoren joka aamu.
Ekan aamun aamupala, kelpaa hymyillä

SYÖ
Splitistä löytyy joka nurkasta ihania pieniä leipomoita, joista saa taatusti tuoreita ja maukkaita leipiä, patonkia, piirakoita, leivoksia ja erilaisia suolaisia pasteijamaisia ratkaisuita.  Jos ajattelet, ettei pelkillä leivoksilla voi elää, niin vanhasta kaupungista löytyy useampia ihania jäätelöbaareja, joista saa kunnon italialaista gelatoa. Paras näistä kaikista on kuitenkin teatterin vieressä oleva LUKA. Kroatialainen keittiö on sekoitus välimerellistä ja itäeurooppalaista keittiötä, ja näitä perinteisiä ruokapaikkoja kannattaakin lähteä etsimään hiukan keskustan ulkopuolelta. 

Hvar Kroatia
Hvar
TEE
Vierailu ydinkeskustassa sijaitsevassa Diocleitanuksen palatsissa on varmasti must. Palatsin ympäristössä kulkee kävelyreitti, jonka varrella on tietoa palatsin historiasta, rakennusprojektista ja Splitistä ylipäätänsä. Palatsin alueella sijaitsee myös viihtyisiä ravintoloita, jotka ovat hintatasoltaan hiukan ympäristöään tyyriimpiä. 
Vierailut läheisiin saariin ovat ehdottomasti vierailun arvoisia ja mielellämme olisimme yöpyneet saarilla ajan (ja rahan) niin suodessa. Hvarissa käydessämme vuokrasimme skootterin ja päristelimme päivän saarta ympäri upeaa turkoosia rannikkoa pitkin. Hvarin kaupunki oli uskomattoman kaunis värikkäine taloineen ja kimmeltävine tyrskyineen, sinne seuraavaksi!
Brac oli toinen vierailemistamme saarista. Braciin mennessämme meillä oli selkeä tavoite: Andamaanienmeren korkeimman huipun valloitus. Splitistä menimme lautalla  Supetariin, josta otimme bussin Boliin. Bolista pyysimme kartan ja ohjeet vuorelle ja aloimme kavuta. Parin tunnin kiipeämisen jälkeen fiilis huipulla oli hieno. Huippu, Vidova Gora, kohoaa 778 metriä merenpinnan yläpuolelle ja sinne johtaa polku. Huipulta löytyy myös ravintola, jossa voi paikata kiipeämisen aiheuttamaa energiavajetta.

Brac, matkalla huipulle

Vidova Gora Brac Kroatia























Brac Kroatia
Huipulla tuulee

























SHOPPAILE
Jos mielessäsi ei ole vuosisadan budjettimatka, kuten allekirjoittaneilla, vanhankaupungin pääostoskatu Marmontova on ehdottomasti rahanmenon väärti. Vieri vieressä löytyy täysin luksusputiikkeja sekä siistejä highstreet-kauppoja, joista lompakon saadakseen ei keskituloisen tarvitse käyttää viime kuun nettopalkkaansa. Paikallista käsityötä kannattaa ostaa markkinoilta, joita löytyy keskustan alueelta useita. Diocleitanuksen palatsin alakerrasta saa sekä täydellistä turistikrääsää hyllyn täytteeksi että paikallisten suunnittelijoiden koruja ja vaatteita.

Split Kroatia
Kaupunkikierroksella
Keskustan ulkopuolelta löytyy myös muutamia ostoskeskuksia, joista me vierailimme Jokerissa ja City Center Onessa, ostoskeskuksista löytyy kansainvälisiä merkkejä kansainväliseen hintaan. Erityisyytenä täytyy mainita kenkäkauppojen runsas määrä, suuri valikoima ja alhaiset hinnat!


























Toivottavasti reissuhammas puraisi, kohde löytyi, varmistui tai sait vinkkejä tulevalle reissullesi. Suosittelen!

Moro vain!

Tunnelmia viikonlopulta

2016/02/22
Viikonloppuna juhlittiin rakkaan avopuolisoni ja hänen kurssinsa valmistumista lääketieteen kandeiksi. Kandin arvohan heillä on ollut jo syksystä asti, mutta nyt titteliä päästiin juhlimaan ihan pitkän kaavan kautta. Samalla heidän mitään sanomaton Cursus '13 sai uuden lopullisuutta hohkaavan nimen Cursus Ultimus ja sillä nimellä heidät nyt tästä lähin tunnetaan.
Kuvamateriaalissa joudutte vielä turvautumaan kännykkäni antimiin, mutta parempaa on luvassa!

Kaupungintalolla

Juhlat alkoivat Kuopion kaupungintalolla cocktail-tilaisuudella, jossa pukuloisto pääsi kunnolla oikeuksiinsa. Puheiden, valokuvien, kuohuviinin ja pikkupurtavan siivittäminä jatkoimme matkaa Kunnonpaikkaan, jossa alkoi juhlien virallisin osuus, illallinen. 

Meikin vaiheet: edellisiltainen koemeikki a la Me, pelottava vaihe meikissä ja valmis tadaa! Hetken aikaa joutui tuohon meikkiin totuttelemaan, kun arjessa minulle usein riittää ripsari, mutta en olisi voinut olla tyytyväisempi ystäväni loihtimaan naamaan!

Illallinen käsitti luonnollisesti kolme ruokalajia ruokajuomineen, mutta erottui normaalista sitsimäisine laulupyyntöineen. Oli loistavaa antautua pöytäavecinsa huolehdittavaksi ja nauttia täydellisestä herrasmieskäyttäytymisestä koko illan ajan! Illalliseen sisältyi myös kandileffan, kurssin nimen ja lipun julkistaminen (huippu!!), ilotulitukset sekä Erinin keikka! 

Komeat vierustoverit

Kaikenkaikkiaan upea ilta jo tähän asti, mutta vähänpä minä tiesin illan kulusta. 
Kunnonpaikasta matka jatkui rakkaalle kerhotilallemme Vítrínille, jossa silmäni suurenivat ja leukani loksahti tarjoiluista. Into piukeana kävin ensin hakemassa pahimpaan juhlaväsymykseen Redbullin, jonka jälkeen suuntasinkin tiskille kostuttamaan kuivaa kurkkuani. Sen jälkeen ladoin lautaseni täyteen euron juustoja, pizzaslicejä, karkkia, sipsiä ja keksiä. Istahdin tyytyväisenä paikalleni ja mietin, miten yksinkertaisista asioista ihminen voikaan tulla onnelliseksi. 
Ilta jatkui enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä tanssilattialla, baaritiskillä ja tarjoilupöydän ääressä. Puoli kuuden aikoihin minä ja kavaljeerini tilasimme taksin ja kurvasimme kotiin illasta hyvin vaikuttuneina. 
Juhlallisuudet eivät toki loppuneet tähän, vaan saimme aamulla herätä pienen kohmelon vallassa ja lähteä samointein juhlabrunssille. Herkkujen taso oli jopa parantunut edellisiltaisesta ja lysähdimmekin sohvalle kahdeksi tunniksi vetämään napaan jo tuttuja euron juustoja, pizzaa, salaattia, karjalnpiirakoita, donitseja, vohveleita, karkkia, sipsiä, smoothieita, subeja ja sen semmoista hyvää. Lähtijäisiksi nappasimme mukaamme Fantan ja päädyimme kotisohvalle katsomaan Greyn Anatomiaa.


Lähtötunnelmissa, kronologisesti kuvat päin pyllyä

Paremmin ei olisi nämä juhlat voineet mennä, olin niin onnellinen ollessani rakkaiden ihmisten seurassa, jotka olivat juuri saavuttaneet yhden elämänsä merkkipaalun. Hirveesti onnea Cursus Ultimus ja uudet lääketieteen kandit!
Ensi vuonna uudestaan!

Kiitos ja kumarrus, ensi vuoteen!

Opiskelijaprofiili II

2016/02/19
Tänään Opiskelijaprofiilissa vuorossa Tommi, joka on aika klassinen esimerkki suoraan lukiosta lääkikseen päässeestä. Annetaan hänen puhua puolestaan!


Kuka olet?
Tommi: Olen 22-vuotias lääketieteen 3. vuoden opiskelija kotoisin Kitteeltä (kahella ja puolella teellä). Aloitin lääkiksessä vuonna 2013 ja nyt olen jo saavuttanut himoitun Lääketieteen Kandin tittelin (eilen juhlittiin!). Olen peruspositiivinen, musikaalinen, urheilullinen, fiksu ja filmaattinen nuori mies, jonka tavoite on olla toki maailman paras ortopedi, mutta ennen kaikkea maailman paras isä. 

Millainen opiskelija olit lukiossa?
Tommi: Olen pärjännyt hyvin koulussa aina ilman suurempia ponnisteluita. Lukiossa opiskelin luonnontieteitä ja matematiikkaa hyvällä menestyksellä. Biologiaa en opiskellut lukiossa kuin pakolliset kurssit. Valmistuin Kiteen lukiosta vuonna 2012, josta kirjoitin seitsemän L:n ja yhden E:n paperit. Fysiikka oli L ja kemia E. 

Millainen oli hakuprosessisi?
Tommi: Vuonna 2012 lääkiksen pääsykoe oli juuri muuttunut Galenos-pohjaisesta lukion oppimäärään pohjautuvaan, joten koin helpoksi lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen syventämään kemian ja fysiikan osaamistani. Tällöin aloin myös itsenäisesti opiskelemaan biologiaa. Muistaakseni käytin pääsykoeasioiden opiskeluun muutaman tunnin päivässä töiteni ohella. 
Päätin lähteä kokeilemaan onneani pääsykokeessa ja onnekseni tarvittavat asiat olivat hyvin hallussa ja ovet avautuivat tuolloin ensimmäisellä hakukerralla vuonna 2012. 

Mitä teit ennen opiskeluita?
Tommi: Pääsin siis sisään tuolloin vuonna 2012, mutta 19-vuotiaana nuorukaisena tuli minun lähteä suorittamaan isänmaallista velvollisuuttani. Tein siis töitä tammikuulle asti ja lähdin sitten metsään rymyämään puoleksi vuodeksi. Syyskuussa 2013 aloitin opiskeluni Sawon liäkiksessä.

Miten opiskelet nykyisin?
Tommi: Olen pyrkinyt löytämään itselleni sopivaa opiskelurutiinia, koska muutos lukion ja lääkiksen välillä on aika suuri ja enää ei pärjää tekemättä vähän töitäkin välillä. Tällä hetkellä opiskelen 4-6 tuntiä päivässä pakollisista opinnoista riippuen. Klinikka on tuonut mukanaan myös paljon enemmän omatoimista opiskelua, kun on pitänyt (saanut) itsenäisesti käydä seuraamassa päivystystä, tutkimassa potilaita, avustaa leikkauksissa ja laatia raportteja. En tykkää käydä luennoilla, kun ei siellä kuitenkaan keskity, vaan opiskelen asioita ennemmin itsenäisesti kirjojen ja netin oppimateriaalien avulla.

Onko lääkis vastannut odotuksiasi?
Tommi: Minua ajoi lääkikseen kiinnostus ihmisestä kokonaisuutena ja valintaa helpotti fysiikan ja kemian vahva osaaminen. Itse opiskelusta tai työstä ei minulla ole ollut eikä oikein ole vieläkään suuria ennakko-odotuksia, jotka olisivat voineet täyttyä tai olla täyttymättä. Ei voi koskaan tietää, onko oikeassa paikassa, mutta mitä pidemmälle opiskeluissa mennään, sitä kiinnostavammaksi asiat muuttuvat ja nälkä kasvaa syödessä. 

Mitä teet koulun ulkopuolella?
Tommi: Pesis kuului vahvasti elämään Kiteen ajoilla ja vielä lääkiksen toiseen vuoteen saakka. Kiireet opiskeluissa ja muut kiinnostuksen kohteet saivat minut kuitenkin lopettamaan tuolloin. Tällä hetkellä käyn innokkaasti crossfitissä, suunnilleen 5-7 kertaa viikossa. Instrumentteja en ole soittanut vuosiin, mutta nykyisin laulan kuorossa sekä Kuolon Speksissä. 
Töitä teen hyvin epäsäännöllisesti koulun ohella, yleensä noin viisi tuntia viikossa.

Mikä on parasta lääkiksessä?
Tommi: Ihmiset

Tämä viikko

Tällä viikolla on tuntunut siltä, että nyt on edessä kaikki se kova työ, mitä ihmiset lääkikseltä odottavat ja sekin kestää vain kaksi viikko. En tarkoita, että viimeiset puolitoista vuotta olisivat menneet kuin itsestään, mutta ensi viikolla häämöttää kolme tenttiä, tähänastisesti pisimmät päivät ja tämän viikon olen yrittänyt epätoivoisesti kahlata maanantaisen mikrobiologian asioita läpi. Viime viikon vietimme Rukalla ja siellä tuli virheellisesti tuudittauduttua ylenpalttisen ajan tuntuun. No, ei ole auttanut kuin tällä viikolla maksaa viime viikon virheistä ja painaa täysillä läpi.
Kakkosen kevät on selvästi kiireisempi kuin viime syksy ja se onkin aiheuttanut hiukan ihmetystä. Viime syksynä meillä oli useita viikkoja, kun koulua oli pari tuntia päivässä nekin luentoja. Nyt meillä on poikkeuksetta ollut neljästä kahdeksaan pakollista harkkaa viikossa, joka ei sinänsä ole liikaa, mutta olisi ne voinut tasaisemminkin jakaa. No, tarkoituksenani ei ole puurnata, vaan kertoa, mitä on meneillään.

Opiskelumeitsie

Koulussa tammikuussa alkanut mikrobiologia on siis juuri päättymäisillään ja aiheuttamistaan harmaista hiuksista huolimatta se oli hyvinkin mielenkiintoinen kurssi! Ruotsin ensimmäinen välikoe lähestyy myös sen ollessa ensi viikon keskiviikkona. Olen tykännyt ruotsista ihan hurjasti, mutta välikokeen eteen en ole vielä tehnyt kummiakaan. Siihen tulevat sanalistat ajattelin opetella mikrobilsan kokeen jälkeen ja samalla myös kirjoittaa pari kirjoitelmaa, joiden dedis on myös ensiviikolla. Ruotsista ja mikrobilsasta tarkemmin täältä. Lusikkansa tähän ensi viikon soppaan työntää myös ympäristöterveyden huollon tentti, joka on perjantaina. Kurssin sinänsä ei kuvitteli olevan kovinkaan haastava tai sisältörikas, sillä sen luennot alkoivat pyöriä tällä viikolla, joten toivon kovasti kahden illan lukemisen riittävän.
Tenttirypäyksen jälkeen vuorossa on Yleinen patologia, johon sisältyvät myös seurattavat obduktiot. Obduktioita odotan innon- ja pelonsekaisin tuntein, kun tunteet tuppaavat noissa tilanteissa nousevan herkästi pintaan (yritän työstää!). Sen lisäksi kevään täyttää lähes kokonaan Systemaattinen farmakologia ja toksikologia, joka nimensä mukaisesti keskittyy lääkeoppiin ja on hyvin sisältörikas 11,5 opintopisteen ja vanhempien kollegoiden kertomusten perusteella. 






Sen lisäksi, että olen hiki kikkelissä yrittänyt sisäistää kymmenten eri mikrobien aiheuttamia tauteja ja niiden lääkityksiä, sain uuden stressinaiheen lauantaisista tämän hetkisten kolmosten kandijuhlista, joihin minut on suureksi ilokseni (ei niinkään yllätyksekseni) kutsuttu avopuolisoni aveciksi. Juhlat ovat siis huomenna ja auttamattomasti hienoimmat juhlat, joihin olen ikinä osallistunut. Mekko on ostettu, tänään varmistussovitettu (päälle menee!), korut on valittu, kyyti järjestetty, kengät ja laukku mätsää ja pöytäseuruekin mitä rakkainta. Silti olen jotenkin löytänyt jotain ahdistumisen aihetta ja kiukutellut varsin turhasta. Ehkä minua jännittääkin, osaanko noudattaa etikettiä! Pieni porsastelu, mauttomat vitsit ja nuotin vierestä laulaminen kun kuuluvat normaaliin käyttäytymiseeni. Tänään pitää kuitenkin käydä etiketti vielä tarkasti läpi, kun valmistelemme etikettivirhebingoa huomisen viihdykkeeksi, joten eiköhän omat tavat oikene siinä samalla. 
























Viikkojen kiireisyydestä huolimatta olen nyt jotenkin onnistunut pysähtymään aina välillä ja huomannut iloitsevani niistä kuuluisista pienistä asioista. Osaan arvostaa sitä, kuinka parisuhteessa järjestyy yhteisiä iltoja, kuinka kämppä pysyy lähes siistinä, kuinka opiskeltavat asiat herättävät mielenkiintoni, kuinka ystävien kanssa aika lentää siivillä ja kuinka kiva pikkupakkanen onkaan. 

Sunnuntaina julkaisen toisen osan Opiskelijaprofiili-sarjaa, stay tuned!


Sneakpeak huomisesta





Ystävänpäiväruusut

Opiskelijaprofiili I

2016/02/16
Noniin! Nyt olen vihdoin uskaltanut avautua ystäväpiirilleni blogistani ja saanut jopa haastateltuakin heistä pari. Tässä on ensimmäisen haastattelun lopputulos.

Tässä parin vuoden opiskelujen aikana on ehtinyt monta kertaa törmäämään epäilyihin siitä, että lääkikseen olisi jotenkin mahdoton päästä. Haluan tällä postaussarjalla auttaa hakijoita uskomaan itseensä ja rohkaista lääkikseen hakua harkitsevia lähteä toteuttamaan unelmiaan, sillä niillä taustoilla ei oikeasti ole juurikaan merkitystä! Meidän kurssiltamme löytyy niitä lukion kirkkaimpia tähtösiä, jotka ovat seitsemän ällää kirjoitettuaan päässeet suoraan lukiosta opiskelemaan unelma-ammattiaan ja heitä, jotka eivät ole käyneet lukiota ollenkaan. Sitten on niitä, jotka ovat kymmenen vuotta lukion jälkeen etsineet itseään ja monien vaiheiden, ammattien ja opiskeluiden jälkeen päätyneet tänne. On kaltaisiani muka-humanisteja, jotka ovat päättäneet lähteä ymmärryksen ja erehdyksen kautta opiskelemaan aivan uusia juttuja. Kurssillemme mahtuvat yhtä lailla he, jotka ovat saaneet korkeimmat pisteet pääsykokeessa kuin he, jotka ovat rimaahipoen korjauspyynnön kautta päätyneet tänne. Hakukerrat, raakapisteet, yo-tulokset ja ikä lakkaavat olemasta merkityksellisiä, olemmehan kaikki päätyneet yhteiseen unelmaamme.

Opiskelijaprofiilissa on tänään Tuomo, 23-vuotias urheilijanuorukainen alunperin Heinolasta.
Tuomo kuvailee itseään vaatimattomasti rauhalliseksi, mietiskeleväksi, sporttiseksi, älykkääksi sekä musikaaliseksi. "Ja tietenkin komea". Hän tykkää tehdä ruokaa ja on perinteinen tee-se-itse -mies. Katsotaan, millainen opiskelija hän on!



Miten lukiosi meni?

Tuomo: Lukiossa olin laiska opiskelija, mutta olin silti lähestulkoon aina paikalla enkä lintsannut. Lempiaineeni oli bilsa, joka sujuikin hyvin. Fysiikassakin olin aika hyvä, mutta kemia jäi välttävän puolelle. Fysiikasta kirjoitin M ja bilsasta sekä kemiasta tuli C.

Mitä teit lukion jälkeen?

Tuomo: Ennen lääkiksen alkua pidin kolme välivuotta, enemmän tai vähemmän omasta tahdostani. Välivuodet ovat olleet minulle hyödyksi ja näyttäneet, ettei ilman panostusta irtoa menestystäkään.
Ensimmäisen välivuoteni käytin töihin, matkailuun, kivesten neppailuun sekä heikkoon pääsykoepanostukseen ja -menestykseen. Toisena vuonna alkoi lempijuttuni, intti! Sissiradistina vietin sen vuoden kokonaan, enkä kyllä harkinnutkaan pääsykokeisiin lukemista tuona vuonna. Kolmantena vuonna motivaatio pääsykoelukemiseen oli kova. Lisäksi käytin aikaani töihin ja jiujitsuun.

Miten hait?

Tuomo: Kokonaisuudessaan hakukertoja tuli kaksi, joista ensimmäisellä kävin Eximian lyhyen valmennuskurssin. Koin kurssin hyödylliseksi, ei kai siinä sen enempää. Toisella hakukerralla käytin kevääni tiivisti pääsykoeasioiden opetteluun ja tunteja kertyi viikossa noin 36, kuusi tuntia päivässä kuusi päivää viikossa (Anni: kuulostaa ihan samalta kuin mun!). Sen kevään lukeminen tuotti tulosta ja pääsin sisälle pääsykoekiintiössä.

Onko lääkis vastannut odotuksiasi?
 
Tuomo: On vastannut odotuksiani ja ollut jopa odotukset ylittävää. (Haluatko avata tätä?) Opetuksen laatu ja aihealueiden mielenkiintoisuus ovat vastanneet odotuksia. Opiskelijaporukan laatu on ollut jopa odotukset ylittävää, kun täällä onkin ihan normaaleita ihmisiä.

Millainen opiskelija olet nykyään?
 
Tuomo: Opiskeluun käytän muutamia tunteja päivässä kouluajan ulkopuolella. Tykkään lukea mielellään myös käsiteltävien aiheiden ulkopuolelta sekä laajemmin aiheesta omalla ajallaan. (Tuomolta saa vastaukset kaikkeen).

Mitä teet koulun ulkopuolella?

Tuomo: Harrastan paljon urheilua, kilpailen aktiivisesti brasilialaisessa jiujitsussa, mutta koulu menee silti kisojen edelle niin vaatiessaan. Talvisin tykkään hiihtää ja sen lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla ja pyöräilen (kuin maantiekiitäjä).
Täällä kotona Kuopiossa saatan joskus rämpytellä kitaraa kämppikseni iloksi ja kotona, siis Heinolassa, soitan pianoa. Eli siis joku neljä kertaa vuodessa (kai sekin harrastukseksi lasketaan)

Haluatko sanoa vielä jotain lopputervehdyksiä, mottoa tai muuta?

Tuomo: ........... (syvä hiljaisuus) Noh, parasta on yhteisö


Näin lähti liikkeelle tämä sarja, toivottavasti tykkäsitte Tuomon tarinasta! Jos haluatte tulevilta haastateltavilta tietää lisää/jotain tiettyä, niin ei muuta kun viestiä tänne, eivätköhän nuo vastaile :)

Edit: Muokkasin uusiksi tämän enemmän haastatteluksi, niin toivottavasti näkyy tuomous tuolla enemmän ja yleisön pyynnöstä myös Tuomolta kysäisin tuosta lukiomenestyksestä, kun se oli jäänyt kokonaan pois. 

Onnellinen

2016/02/08
Takana on ihana ruuantäyteinen viikonloppu. Äiti oli kylässä ja monen opiskelijan tavoin se oli myös minulle juhlan aikaa. Äidin vierailut avaavat täysin uusia ovia, kun yhtäkkiä voikin käydä ulkona syömässä ja joku tekeet pyykit ja tiskit puolestasi. Itse taannuin viikonlopun aikana autuaaseen avuttomuuden tilaan, josta virkosin kylläkin tänä aamuna suhteellisen nopeasti, kun näin tiskipöydällä odottavat vuoret viimeöisen superbowl-valvojaisten jäljiltä. Perinne on poikaystäväni avopuolisoni (miten virallista?) ja hänen ystäviensä lanseeraama perinne parin vuoden takaa ja minut hyväksyttiin viime vuonna armollisesti mukaan. En ikinä ole päässyt peliin asti, kun nukahdan ihan viimeistään keskiyöllä, mutta siihen asti se on good fun. 
Viikonloppuna öhötimme sohvalla, haimme subista öhötysruokaa, kävimme brunssilla, jonka jälkeen loppupäivänä ei tarvinnut syödä mitään (paitsi yhden pullan), kävimme yhteisvastuukeräyskonsertissa, koiran kanssa jäällä lenkillä, Kuopio-kierroksella ja nepalilaisessa. Kuten huomaatte, en valehdellut ensimmäisessä lauseessa, viikonlopun teemana tosissaan oli ruoka, paljon ja hyvää sellaista. 
Sain pitkästä aikaa myös kunnon kamerani toimimaan, joten viikonloppuna tuli kuvailtua enemmän tai vähemmän kaikkea, lähinnä kuitenkin itseäni ja Urkkia. 




Ensin ollaan niin hienona

isovillakoira musta



JEEE LUNTAAA LAGHBLARGH

satndard poodle isovillakoira Aamukajon
Aamukajon Taistelun Arvoinen aka Urho aka Urkkilörkki


Nyt lähden viettämään hiukan omaa lomaa luonnon ääreen. Lähdemme kaveripiirimme kanssa Rukalle laskettelemaan, hiihtämään ja rentoutumaan ennen parin viikon päästä koittavaa kolmen tentin hirvitysviikkoa. Tänään starttaa auto nro 1, Reggaerekka.

Odottavatko muut vanhempien kyläilyä yhtä innolla? Löytyykö superbowlin katsoneita?