Kivaa viikonloppua!

2016/01/29
Tänään lähdemme kurssikavereiden kanssa jo perinteeksi muodostuneelle Tahkon reissulle.  Tänä vuonna saamme tätä perinnettä viettää jo neljän kurssin voimin! Riskinä on, että viikonlopusta muodostuu kostea, mutta toivottavasti huomenna päästään kuitenkin rinteeseen. Se olisi itselleni ensimmäinen kerta tällä kaudella ja housutkin repesivät sopivasti kuin ennustaen hyvää menestystä rinteessä. 



Olen löytänyt itselleni uuden harrastuksen, jonka välineet sain eilen postissa rakkaan äitini lähettämänä. Saksaa yhdeksän vuotta opiskelleena, mutta sitä lainkaan osaamatta päätin, että nyt mikrobiologian ja tänään alkavan yleispatologian rinnalle sopisi hyvin tasapainottava kielen opiskelu. Kolusin lähikirjastomme läpi, mutta lähinnä saksankielistä Harry Potteria löysin venäjänkielisen, joten käänsin toiveikkuuteni kohti entistä kotikaupunkiani ja löysinkin sen kirjaston valikoimista saksankielisen Harry Potter und der Stein der Weisen. Eilen aiheutin hämmästystä ja jotain joka näytti vilpittömältä huvittuineisuudelta, kun kävin postista noutamassa kallisarvoisen pakettini. Superkiireisen päivän jälkeen noudin kirjahyllystänivastaavan mestariteoksen suomeksi ja ryhdyin puurtamaan saksankielisen parissa tarkistaen vaikeimpia kohtia kellertyneeksi kuluneesta suomenkielisestä versiostani. Ajattelin tosissaan, että tästä on hyvä aloittaa nostamaan sanastoa ja ehkä alkaisi näkemään sen logiikan niiden artikkeleidenkin takana. 

Suomenkieliset ja englanninkieliset versiot olen kahlannut läpi yli kymmenen kertaa, joten uskoin selviäväni saksankielisestä luonnollisesti sen avulla, että osaan kirjat ulkoa. Kyllä juonessa pysyykin mukana ja onhan tämä nyt mielekkäämpää kuin oppikirjojen tekstien lukeminen. Katsotaan tuleeko tästä yksi ikuisuusprojekteistani vai puhunko ensi kesänä sujuvaa saksaa!


Hyvät viikonloput, olkaa turvassa ja muistakaa levätä!

Minun kaupunkini

2016/01/27
Kyllä on ihmisen onni asua näinkin ihanassa paikassa. Vaikka olenkin Vantaalta kotoisin ja siellä 21 vuotta asunut, niin Kuopiosta tuli minulle koti lähestulkoon heti muuton jälkeen. Jos lukijoista löytyy itseni kaltaisia, jotka eivät olleet käyneet Kuopiossa ennen kuin pääsykokeessa, niin tämä voi tarjota hieman osviittaa siitä, minkälaiseen kaupunkiin olisitte mahdollisesti muuttamassa! Luonnollisesti hyvin puolueelliselta kannalta. 
Toinen kotini on yhä Vantaalla ja sinnekin ikävöin säännöllisesti, mutta se johtuu suurimmilta osin vain sinne jääneistä ihmisistä ja yhdestä eläimestä. Yritänkin aktiivisesti saada perhettäni ja ystäviäni houkuteltua tänne, mutta vielä tulokset ovat olleet laihoja.

Valkeinen syksy maisema Kuopio
Valkeisenlampi syksyllä
Muuttaessani Vantaalta tänne olin alkuun todella innoissani päästessäni vihdoinkin asumaan oikeaan kaupunkiin, jossa on oikea keskusta ja oikeita vanhoja rakennuksia. Tähän mennessä odotuksiani ei ole lytätty, vaan elo täällä on ollut todella auvoisaa. Toki varmasti uuden koulun aloittaminen ja sen mukanaan tuomat uudet ystävyyssuhteet, harrastukset ja pakolliset ja vapaaehtoiset menot ovat edesauttaneet sopeutumiseen. 
Kuopio on mielestäni juuri sopivan suuri ja aivan sopivan pieni kotikaupungikseni. Täältä löytyy juuri tarvittava määrä ja valikoima vapaa-ajan aktiviteetteja, luontoa aivan kaupungin keskeltä ja kaikki palvelut lyhyen etäisyyden päästä. Olin tottunut siihen, että kotoani saa lähimmällekin kaupalle matkata autolla, joten olen ollut aivan haltioitunut kaiken löytyvän pyörämatkan päästä. 

Mikä täällä on erityisen hienoa?

+ Luonto
Luonto on jatkuvasti läsnä ja kaupungin keskusta on ripoteltu täyteen pieniä (ja vähän suurempiakin) puistoalueita. Järvi ympäröi kaupunkia käytännössä kaikkialta ja tarjoaa upeita maisemia sekä hyviä ja halpoja harrastusmahdollisuuksia. Ja löytyypä meiltä lampi keskeltä kaupunkiakin! Itse tykkään fiilistellä isona aukeavaa Kallavettä, jonka rantaan ei minun opiskelijabudjettiasunnostakaan ole kuin 100 metriä. Siinä on sitä arkipäivän luksusta.

Kuopio auringonlasku kuva


+ Harrastukset
Omat harrastukseni ovat suurimmilta osin urheilupainotteisia, joten siitä puolesta tiedän hyvin. Luonnollisesti täältä löytyvät omat seurat suosituimmille joukkuelajeille, kuten jalkapallolle, jääkiekolle ja salibandylle. Omaksi ja monien muiden iloksi tänne ovat rantautuneet myös monet trendilajit ja harrastajia ja harrastuspaikkoja löytyy myös vähemmän tunnetuille lajeille.
Joogasalit, joissa pääsee muun muassa ilmajoogaamaan
Boulderointia ja akrojoogaa samassa paikassa! 

Ratsastus Kuopiossa
Mutainen ratsukko

Pakko pitää pieni mainospuhe loistavalle korkeakoululiikunnallemme, joka tarjoaa monia ryhmäliikunta- ja sisäpelivuoroja viikossa. Ryhmäliikuntatarjontaan lukeutuvat ilmajooga ja tankotanssi muiden huippujen lajien lisäksi! Ja hintaa vaivaiset 30€/lukukausi. Infoa Sykettä-palvelusta täältä.

Tietoa muista harrastuksista muun muassa seuraavista linkeistä:

Crossfit sali maisema
Maisemia salipolulta

+ Etäisyydet
Kuten äsken jo vähän hehkutin, täällä ei ole pitkä matka minnekään! Ruokakaupat ovat kävelymatkan päässä ja pyörällä pääsee harrastamaan. Koulumatka sujuu kesät talvet pyöräilemällä eikä kävellenkään matkaan mene kuin 25 minuuttia keskustasta. Rahaa ei tarvitse kuluttaa bussilippuihin (ei niillä mihinkään pääsisikään) tai autoon, vaan paljon mieltäylentävämmin esimerkiksi trendikkääseen kulutustavaraan tai reissuihin kotipaikkakunnalle.

+ Ihmiset
Otantani ei varmasti kata kovin laajaa n:ää, mutta sen verran kuitenkin, että voin sanoa täällä olevani onnellisempi, kun tuntuu että muutkin ihmiset ovat. Toki koulutuslinjamme takaa sen, että 160 muuhun ihmiseen tutustuu väistämättä, mutta mikä siinä kun kemiat kohtaa. Sen lisäksi olen huomannut viihtyväni aitojen kierojen savolaisten keskuudessa eri hyvin. He ovat mukavia, puheliaita ja auttavaisia.
Ikävöimäni eläin kesällä Kuopiossa
Crossfit sali kevät maisema Kuopio





















+ Kulttuuri
En ole tänne muutettuani joutunut luopumaan mistään kultturelleista harrastuksistani, päin vastoin! Tosin voi olla, että se on enemmän minun henkisestä kasvustani kiinni kuin kulttuurin tarjonnan valtavasti suuremmasta näkyvyydestä. Tarpeen tullen täällä pääsee käymään teatterissa, konsertissa, elokuvissa, fiineissä ravintoloissa ja sunnuntai-aamun brunsseilla. 


Missä rakas kotikaupunkini voisi petrata?

- Julkiset yhteydet
Jos et ole pyöräilyihmisiä eikä puolen tunnin kävely loskasateessa paranna päivääsi, voi yliopistolle saapuminen olla työn takana. Ei sillä etteikö niitä busseja kulkisi, kulkee useita, mutta ne lähtevät pääsääntöisesti vain yhdestä paikkaa. Kävely pysäkille, bussin odottaminen, bussimatka ja kävely koululle vievät pääsääntöisesti reippaasti enemmän aikaa kuin pyörällä saman matkan hurauttaminen. Kaupunginosien välillä kulkee busseja, mutta itse en ole niitä käyttänyt, joten tältä osin tekstini perustuu vain muiden tyytymättömiin tuhahduksiin.
Puijo kesä 2015 Kuopio
Puijolta lenkkimaisemia

- Kauppojen aukioloajat
Ruokakauppojen aukioloajoista ei ole mitään nokankopauttamista, samaan kastiin menevät muidenkin Suomen kauppojen kanssa. MUTTA ne vaate-, sisustus- ja sen semmoiset hömppäkaupat. Keskustan liikkeiden aukioloajat ovat surulliset. Arkisin kaupat menevät kiinni seiskalta, viimeisintään kasilta ja viikonloppuisin jo iltapäivällä. Tämä oli itselleni pienimuotoinen järkytys, mutta kyllä siihenkin tottuu ja milläs rahalla opiskelija edes shoppailisi. Matkus, jossa on kuitenkin paljon liikkeitä, on arkisin yhdeksään asti auki. 

Luonnollisesti näin vastarakastuneena niitä plussia löytyy enemmän kuin miinuksia ja ne myös painavat vaakakupissa enemmän. Kuopiota voin suositella asuinkaupungiksi niille, jotka uskovat nauttivansa elosta ilman suuren kaupungin tuomia hyötyjä ja haittoja. Vaikka ajattelisi, että kyllä opiskeluajan nyt asuu missä tahansa, niin on hyvä muistaa, että siitä saa kyllä paljon enemmän irti, kun valitsee paikan, jossa uskoo viihtyvänsä. Kuopiota olen kyllä vakavasti suositellut lähestulkoon kaikille!

Seuraavaksi aio kirjoittaa siitä, kuinka paljon koulunkäynti vie aikaa ja jääkö muulle elämälle enää aikaa ja kiinnostusta. Lisäksi tulossa, jahka uskallan kertoa kavereilleni tästä blogista, tekstiä siitä, millaisilla eri taustoilla tähän pisteeseen on päästy. 

Onko teille opiskelukaupungeista tullut koteja vai onko oikea koti jäänyt lähtökaupunkiin? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia aiheesta!

Mietteitä lääkäriydestä 2/6

2016/01/26
Takana on tällä hetkellä ihana rauhallinen ja unentäyteinen viikonloppu Pohjois-Karjalassa, henkisessä kodissani. Minusta on käsittämättömän ihanaa ja ylitsepääsemätöntä huomata kerta toisensa jälkeen, kuinka avoimia ja puhelevia ihmiset siellä ovat! Tuntemattomat tulevat rupattelemaan ja kaupan kassan kanssa voi vaihtaa useamman lauseen, tällaista ”kaupunkilais”tyttöä se jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. 



Päätin avata tästä inspiroituneena sanaista arkkuani ikuisuuskysymyksestä ”Mikä minusta tulee isona?”. Tarkemmin ehkäpä vielä siitä, onko (lyhyen) matkani varrella tullut katumus päälle, mitä odotan tulevaisuudeltani ja onko kaikki tämä vastannut mahdottomiin odotuksiini. 
Tiedän, että tämä valitsemani ammatti on monelle se unelmien täyttymys ja ainoa vaihtoehto tulevaisuudelle ja näinhän se on itsellenikin. Pienestä pitäen olen kahlannut läpi mummin vanhaa lääkärikirjaa etsien ja tiukasti paneutuen niihin epämiellyttävimpiin sairauksiin. Jonkin aikaa ajattelin, että kyllähän se olisi unelmani ja kaiken täyttymys olla sitten joskus lääkäri, mutta ei minusta varmaan siihen ole ja nehän on jotain yli-ihmisiä. Tällainen minulle täysin tavaton itse-epäily viivytti yrityksiäni muutaman vuoden, mutta koen että olisin ne tarvinnut joka tapauksessa. Koenhan yhä olevani hyvin keskenkasvuinen. Tarkemmin polustani tälle tielle voitte lukea täältä, se on hyvin pitkä ja kivinen. No ei vais!



Tällä tiellä unelma-ammattiini olen luonnollisesti kohdannut tunteita laidasta laitaan ja on mukaan saattanut osua muutama epäilyksenkin hetki. Tuntuu väärältä sanoa näin, kun on tehnyt kovan työn päästäkseen tänne, mutta on ollut hetkiä kun omat intressit ovat olleet toisaalla ja tätä valintaa on tullut harkittua. Eikä näitä epäilyksiä oikein ääneen sanotakaan. Toisaalta olemme vasta niin kollegiomme alussa, että ehkä suurin osa ei ole vielä sortunut epäilykseen. Epäilyksen tunteet osuvat yleensä niihin hetkiin, kun molekyylibiologia ei kiinnosta tippaakaan tai taas jostain tentistä tuli ykkönen. Silloin mietin päätäni raapien, eikö minua kiinnostakaan tämä ala, eikö tämän pitänytkin olla unelmieni ammatti. Seuraavassa hetkessä saatan olla posket innosta hehkuen fiilistelemässä sitä, kuinka jo kahden kesän päästä pääsen tekemään harjoitteluita oikeaan sairaalaan tai kuinka klinikkaan on enää 8 kuukautta tai odotan Nuori Lääkäri –lehden kolahtamista postiluukusta, jotta pääsen heti lukemaan uuden erikoisalan esittelyn. Silloin tuntuu hölmöltä ajatella, etteikö tämä olisi juuri se mitä haluan tehdä ja ettenkö olisi valmis tekemään töitä unelmani eteen. On ollut vain pakko hyväksyä se, että vaikka lääketiede on paras juttu ikinä, niin kaikki ei voi kiinnostaa ja aina ei vain motivaatio ole niin korkealla. 



Miksi lääkis on monelle niin suuri intohimon kohde ja ainoa vaihtoehto elämässä? Miksi se ei ole vain ammatti muiden joukossa? Koska se ei ole ammatti muiden joukossa. Lääkärinä sinä haluat tuoda kanssaeläjiesi ulottuville mahdollisimman huolettoman ja kivuttoman elämän, sinä haluat palavasti nähdä elämän ihmeen kerta toisensa jälkeen ja vaikeankin taistelun jälkeen uskoa hyvään elämään ja arvokkaaseen kuolemaan. Sinä luotat itseesi ja työtovereihisi, että te ette anna elämänne omien murheiden näkyä siinä hetkessä, että te toimitte parhaan tietämyksenne mukaisesti ja tiedätte, että myös muiden pitäisi pystyä luottamaan siihen. Oli erikoisalasi tai työpaikkasi mikä tahansa, on sinun ja ihmisten ympärillä pystyttävä luottamaan sinuun oman alasi asiantuntijana. Heidän on luotettava oma terveytensä tai mikä vaikeampaa läheistensä terveys sinun käsiisi. 


Näkemykseni lääkäriydestä ovat näköjään hyvin mahtipontiset ja Grayn Anatomiamaiset. Odotan itseltäni ja tulevaisuudeltani paljon, mutta hyvin positiivisessa mielessä. Toivon, että ajatus töihin lähdöstä jaksaa innostaa, jos ei joka ikinen aamu, niin 80% aamuista. Toivon, että haluan kehittää itseäni siten, että voin antaa potilaiden luottaa minuun. Toivon, että voin ammattini kautta olla aktiivinen osa yhteiskuntaa. Toivon, että saan arjessa olla niin onnellinen, ettei elämäni ajoitu vain loma-ajoille. Toivon, että voin näinkin hyväosaisena auttaa heitä, jotka ovat syntyneet vaikeisiin oloihin tai ovat saaneet osakseen epäreilua kohtelua. Toivon, että minusta tulee hyvä lääkäri.


Tarkoituksena ei ollut olla näin ylitsepursuava, mutta teksti ja tunteet lähtivät viemään mukanaan. Halusin enimmäkseen kertoa, että se unelma-ammattikin voi tuoda turhautumisen tunteita ja vaikka akuutti motivaatiokato iskee, ei se tarkoita unelmasi hylkäämistä. Kukaan ei voi olla täydellinen eikä liiallinen täydellisyyden tavoittelu johda mihinkään hyvään. Mielenkiinto, motivaatio, kiinnostus ihmistä ja tiedettä kohtaan vievät jo pitkälle.



Nuorena kirkasotsaisena lääketieteen ylioppilaana olen maalannut tulevaisuuden ammatistani ja minästäni ruusuisen kuvan, ja vuoden päästä kyynistyneenä lääketieteen kandina saattaa maailmankuvani olla hyvinkin erilainen, mutta onpahan vielä jotain, mihin pyrkiä! 

Onko teillä suuria odotuksia tulevaisuudelta? Löytyykö jotain tiettyä unelma-ammattia, josta ei ole varaa tinkiä?



Viikonlopun puuhatärppi

2016/01/22
Monet ovat varmasti jo Älyvuodosta tai Facesta bonganneet ainakin lääkispiireissä kulovalkean tavoin levinneen nettitestin, jossa voit mieltymystesi ja ennakkoluulojesi perusteella selvittää, mikä lääkäri sinusta pitäisi kaiken järjen mukaan tulla. Kyseessä on tietysti Lääkäriliiton erikoisalani.fi -nettitesti! Loistavaa ajanvietettä automatkoille ja oiva keskustelunavaaja kiusallisiin tilanteisiin. 


Motivaatioboostia lukemiseen kaipaavat tai elämälleen suuntaa etsivät, kipin kapin selain auki ja tulevaisuus selville! Itse olen viikon ajan säännöllisen epäsäännöllisesti testiä tehnyt aina saaden suhteellisen samanlaisen rivin. Yritän kovasti saada lastenlääkärin pomppaamaan kärkisijoille, mutta vielä olen joutunut tyytymään korkeimmillaan sen 5. paikkaan. Sen sijaan moni ala, josta en uskonut kiinnostuvani onkin korkeiden sijoitustensa vuoksi päätynyt harkintaan. 


No eipä sillä, taitaa olla hyvinkin paljon liian aikaista mennä sanomaan suuntaan jos toiseenkaan. Ja faktahan on kuitenkin se, että preklinikassa kaikista tytöistä tulee lastenlääkäreitä ja kaikista pojista ortopedejä. 



Mitä tuloksia saitte? Onko muita, jotka rakastavat suunnitella tulevaisuuttaan (liiankin pitkälle ;)?

Kaikki kuvat erikoisalani.fi

Now I've seen the world

Opiskeluaika on yllättävää kyllä osoittanut olevansa ihmisen reissurikkainta aikaa. Tämä on vain vahvistanut vanhaa hyväksitodettua sananlaskua: ”lääkis on ihmisen parasta aikaa”. Vuosi 2015 oli kokemustensa kannalta uskomattoman rikas, rikkaampi kuin muu 21-vuotinen historiani yhteensä. 

Auringonlasku lentokoneesta
Klassinen auringonnousu (tai -lasku) lenkoneesta

No, minulla on tapana dramatisoitua.
Vuoden aikana sain kokea uskomattomia maita, rakkaiden ihmisten seurassa, nähdä upeita kaupunkeja, tehdä uusia ja ihmeellisiä asioita ja sain aina palata turvallisesti kotiin maan kamaralle. Erityinen pitkän linjan haaveeni, kuten kaikilla parikymppisillä, jotka eivät vielä ole päässeet sitä kokemaan, oli kuukauden (tai ennaltamääräämättömän) mittainen reppureissu Aasiaan sai toteutua vuoden 2015 vaihtuessa vuodeksi 2016. Reissu ei ollut ehkä hurjin ja jännittävin, mitä olette ikinä kuulleet, mutta se oli ainutlaatuisen ihana ja lämmin maasta, luonnosta, ihmisistä ja tunnelmasta johtuen.
Sunrise lentokone auringonnousu


Lähdimme 11.12.15 Helsinki-Vantaan lentokentältä ystäväni kanssa kohti Bangkokia, jossa meitä odotti jo neljä ystäväämme (ja lisää oli tulossa). Parhaimmillaan liikuimme Thaimaan pieniä kujia pitkin kahdentoista viikinkirakenteisen skandinaavin voimin. Aiheutimme lievimmilläänkin huvitusta, kun punaisenkirjavine naamoinemme yritimme siirtyä kohti seuraavaa kohdettamme minuuttiaikataululla varustettuna. 
Chiang Mai temppeli
Chiang Mai
Mun poijjaat




















Matka ei ollut ensimmäiseni Hymyjen maahan, mutta ensimmäiseni se sitä vastoin oli reppureissaamisen kannalta. Olin kuitenkin varustautunut matkaan asenteella, että kaikki ei suju aina suunnitelmien mukaan eikä se nyt niin päivän päälle ollut, joten koin, että siirtyminen tähän elämänvaiheeseen sujui yllättävän kivuttomasti. Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös kokeneemmille matkakumppaneilleni, jotka pysyttelivät viilipyttyinä matkamme vaiheesta riippumatta. 
Similan Islands laiva snorklaus
Fiilistelyä snorklien välillä

Klassisen reppureissaamisen tavoin olimme varanneet lähestulkoon kaikki kuljetukset, majoitukset ja aktiviteetit etukäteen. Jotta yllätyksiltä vältyttäisiin, pyrimme pitämään myös kohteet mahdollisimman oppikirjamaisina. Reissussa olimme 30 päivää ja reissumme aikana nukuimme 15 eri majoituskohteessa. Suurimpaan osaan kohteista tuo kolmisen päivää oli varsin riittävä, mutta kun vastaan tulikin saari, jonne olisin halunnut muuttaa, kotiinlähtö koitti aivan liian aikaisin. Kohteemme kronologisessa järjestyksessä: Bangkok – Chiang Mai – (Phuket) – Similan-saaret – (Phuket) – (Bangkok) – Sam Roi Yod – Koh Tao – Koh Samui – Koh Phangan – Koh Phayam – Koh Chang Noi – Ranong – Bangkok 

Chiang Mai temple Thailand
Chiang Maissa auringonnousua katsomassa
Phuketissa kävin vain nukkumassa, kun se sattui olemaan välietappina seuraaviin kohteisiin. Ja kesken reissua suoritettu Bangkokin pyrähdys johtui siitä, kun riensin hakemaan perhettäni joulun viettoon. 
Annan kuvien puhua tässä tapauksessa kliseisesti puolestaan, mutta erityiskohtelua tulevat saamaan Koh Tao, Koh Phayam ja Koh Chang Noi tulevissa postauksissa. Melkein haluaisin pitää rakkaan hippisaareni salaisuutena, mutta koska olen maailman huonoin salaisuuksienpitäjä tulee tässä käymään niin, että kerron kaiken uudesta rakkaastani.
Turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa esittelevät kuvat ovat kuuluisilta Similan-saarilta, jotka muodostavat merikansallispuiston. Surullista, mutta ei yllättävää, oli kuulla ja sitten myös todistaa omin silmin, kuinka rankalla kädellä kasvanut turismi oli verottanut saarten rikasta meriluontoa. Kaloja ja muita möntiäisiä näkyi snorklausreissullamme todella hyvin, mutta niissä paikoissa, joissa kävimme olivat korallit menettäneet väriään ja massaansa ja jopa kuolleet. Onneksi osa saarista on suojeltu niin hyvin, ettei ihmisillä, etenkään ajattelemattomilla tureisteilla, ole sinne mitään asiaa.
Jottei jäisi huono maku suuhun, täytyy samaan syssyyn todeta, että maisemat ja veden ja rannan kontrasti oli jotain hengästyttävän kaunista. Aamut ja illat olivat parasta aikaa saarella, kun se ei pursuillut ääriään myöten sadoista selfie-tikkua kantavista turisteista, vaan rannalla näkyi lisäksesi muutama muu kaltaisesi erakoituja.

Chiang Mai temple
Similan Islands evening sunset
Sam Roi Yod meri ranta
Sam Roi Yodin kansallispuisto
Sam Roi Yod view
Amphoe Kui Buri


Koh Phangan nyeKoh Phangan nye fireworksKoh Tao sunsetKoh Tao sunset
Koh Samui ferry sunset


Koh Phayam chill Sport Bungalow
Viimeinkin rantauduttiin hippisaarelle
Koh Phaymam moped mopoKoh Phayam beach swing

Koh Phayam Aow Yai beach
Koh Phayamin 3km pitkä autio ranta oli upea kokemus ruuhkaisten turistikohteiden jälkeen
Hippy Bar Koh Phayam
Sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä tässä Hippy Barissa
Koh Phayam Sport BungalowKoh Phayam Sport Bungalow 
Koh Chang Noi beach
Viimeinen paratiisi, Koh Chang Noi


Koh Chang Noi beach
Koh Chang Noi - minun salaista salaisempi saareni
Koh Chang Noi beach sunset
Koh Chang Noi, reissun upein auringonlasku, melkein kuukauden sai sitä odottaakin
Koh Chang Noi Cashew Resor yoga
Eka joogakokemus vähintäänkin päräyttävissä tunnelmissa 



Koh Chang Noi beach sunset
Koh Chang Noi ja reissun vika auringonlasku

Ranong
Hyviä hommii
Koh Chang Noi pier
Lähdön aika

Matkamuisto

Reissun monet kasvot, en millään saanut näitä menemään oikein, joten pieni päättelytehtävä loppuun, mikä tuli eka

Onko siellä muita, jotka on kokeneet reissaamisen vaivattomaksi opiskelujen aikana? Mitkä on parhaita omia reissukokemuksia?