Julkaisemattomat Nepalin kuvat: Kathmandu ja sairaala

2017/11/18
Heippa! Viimeinen viikko tk-jaksoa takana ja pakko taas sanoa, että mulla kävi taas niin, että mikä tahansa harkka onkaan, niin sitä haluan tehdä sitten isona. Eli tuleva terveyskeskuslääkäri Anni täällä, hyvää päivää. Ja sitten asiaan. Junamatkalla selailin Nepalin postauksia ja kuvia läpi ja ai että mulla tuli sellainen hinku takaisin sinne. Aika todellakin kultaa muistot, sillä ei mulle mieleen jäänyt se kuumuus, koti-ikävä tai turistiripuli vaan ne hienot kohtaamiset potilaiden ja henkilökunnan kanssa, upeat maisemat, yksinkertainen elämä ja vahva usko. Tänään mä toivon, että tuut mun kanssa muistelemaan noita ihania, mutta välillä hyvinkin rankkoja hetkiä tuolta kevään reissulta. Luvassa on siis ennenjulkaisemattomia kuvia höystettynä tarinoilla matkan varrelta.



"Tällä hetkellä väsyttää. Ei onneksi enää kiukuta tai ole nälkä." Tunteiden vuoristorataa ekana päivänä


"Satumainen kuva Nepalista luonnon helmassa istuvana pikkuvaltiona olikin ensikohtaamisessa maailman seitsemänneksi saastunein kaupunki." Tunteiden vuoristorataa ekana päivänä




Tässä luulimme löytäneemme kuuluisan Kathmandun apinatemppelin ja kävelimme vähän arastellen pienen temppelin pihalle. Katoksessa istui parikymmentä miestä iltapäiväteellä, jotka katsoivat meitä jokseenkin kummissaan, kun haahuilimme sisäpihalle. Pihassa oli isoja puita, joissa vilisti kymmeniä apinoita. Oli isoja patriarkkoja ja aivan muutaman päivän ikäisiä vauvoja tiukasti kiinni emoissaan. Oli ihana koiravauva ja ystävällinen mies, joka tuli viereemme syöttämään apinoita niin, että ne hyppivät ihan vieressämme.



Tässä olemme erään Kathmandun vanhan kaupungin laitamilla, mutta emme halunneet mennä itse vanhaan kaupunkiin sen kovan hinnan takia. Yritettiin tuommoista yllä näkyvää pikkukujaakin pitkin hiipiä sinne, mutta valitettavasti puoli metriä pidempinä ja vaniljajäätelön värisinä pistimme hiukan silmään.



Ja taas kuluttajaa kusetetaan. Olisihan se pitänyt arvata, etteivät nuo "pyhät miehet" tuolla huvin vuoksi pyytäneet meitä samaan kuvaan, vaan rahaahan siitä piti sitten loppuen lopuksi maksaa. 


Näihin lehmiin olin osannut itse asiassa jonkin verran jo varautua, tiesinhän, että hindumaahan ollaan menossa. Mihin en osannut varautua, olivat lehmät liikenteen keskellä. Eräänkin vilkasliikkeisen nelikaistaisen tien toisella puolella kahden samaan suuntaan kulkevan kaistan keskellä otti päivänokosia kaksi pientä vasikkaa. Vasikat makasivat täysin oman arvonsa tuntevina (tai nestehukkaisina?) liikenteen väistäessä niitä.


"Vastaanotto oli mitä lämpimin, niin ihmisten kuin säänkin puolesta, joten sairaalalle päästyämme kaksi päivää päällä olleissa vaatteissa, naama tomaatin värisenä ja hieltä haisten meille annettiin huone ja kerrottiin ystävällisesti, mistä löytyy suihku. " Seikkailu nimeltä Nepalin bussiliikenne


Tämä on meidän sairaalan ympäristöstä. Tuota roskaa oli valitettavasti joka puolella, vaikka sairaalalla siihen oltiinkin yritetty puuttua lisäämällä roska-astioita ympäristöön. Vuohet vaeltelivat usein vapaina, mutta eivät välittäneet juuri ihmisistä eivätkä antautuneet minun rapsutettavaksi.




"Chaurjahari Mission Hospital on 1960-luvulla ulkomaalaisten lähetystyöntekijöiden perustama sairaala Nepalin maaseudulla." Tositarina Nepalin maaseudusta


"En ole missään nähnyt näin asialleen omistautuneita lääkäreitä. He työskentelevät joka päivä, ilman suuria tunnustuksia ja ilman suurta palkkaa."


Tässä on meidän sairaalan omaisten tila. Käytännössä sairaalla piti olla omaisia sairaalalla, sillä hoitajien työhön ei kuulunut mikään perushoiva, joka esimerkiksi Suomessa kuuluu. Omaiset ruokkivat, pesivät ja käyttivät potilasta ulkona tai vessassa. Omaiset myös esimerkiksi vaihtoivat katetripussukan, jos tähän oli tarvetta. 


Tässä on käsineitä pesusta tulleina. Länsimaalaiseen sairaalaan tottuneena ei hygienian taso luonnollisesti ollut korkea, mutta paljon edistystä oli tapahtunut viime vuosikymmeniin nähden. Kumihanskat, maskit, hatut, esiliinat, jopa ompeluneulat käytettiin sairaalalla uudestaan. Koska tämä oli ensimmäinen paikka, jossa todella näin tikkausta, olin hiukan ihmeissäni Suomessa samaa toimintoa todistaessani. Nepalissa todella myös ompelulanka oli arvokasta ja tikin hännät jätettiin mahdollisimman lyhyiksi. Meillä opettajat sitten ihmettelivät, kun yritin alkuun tehdä hirveän pientä piiperrystä myös täällä. Suomessahan sillä ei periaatteessa ole väliä, sillä ei lankaa tai neulaa voi tietenkään käyttää uudelleen, vaikka tekisit vain yhden tikin ja lankaa olisi vielä montakymmentä senttiä jäljellä. Toisaalta, toivon joskus työskenteleväni näissä olosuhteissa, joten on hyvä opetella säästäväistä tyyliä. Se pieni piperrys on nimittäin aika vaikeaa. 


Tässä lääkärit ja hoitajat peseytyivät leikkauksiin. Periaatteet steriilille pesulle olivat ihan samat kuin Suomessakin, infektioiden ehkäisy on näissä likaisissa ja kuumissa olosuhteissa ehdottoman tärkeää. Antibioottejakaan ei ole saatavissa niin laajalti kuin meillä Suomessa.


Leikkaussalin välineistöä, tässä näkyy muun muassa puuvillalappujen säilytyspurkkeja. Nuo "tufferit" käytettiin muuten myös uudelleen, ne steriloitiin autoklaavissa ja säilöttiin noissa metalliastioissa. Tässä salissa hoidettiin niin syylien poistoa, palovamman puhdistusta, kyynärpään korjausta kuin keisarinleikkauksiakin.


Salin pääalue eli potilaspeti. Tuo puuvillalakana käytettiin tietysti uudelleen steriloinnin jälkeen. Lisäksi salissa oli ihan uusi hengityslaite, jonka oli saksalainen rautamummomme sinne hommannut. Se mahdollistaisi esimerkiksi yleisanestesian käytön ja tarkemman elintoimintojen monitoroinnin.  Ongelmana oli vain, ettei kukaan osannut käyttää sitä. Vasemmassa reunassa näkyy puudukeainelokerot,  kaikki leikkaukset tehtiin käytännössä puudutuksessa, joko paikallis-, hermopunos-, spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa. 


Tämä kuva on synnytyssalin ulkopuolelta. Tuossa pestiin, mitä piti ja synnytys tapahtui tässä minun takanani.


Tästä sairaalan nurkalta lähtee polku itse Chaurjaharin kylään. Kylässä käytiin koko aikana kaksi tai kolme kertaa, kerran Elisan kanssa ihan vaan kahdestaan. Muistan, kun kävelimme polkua pitkin paahtavassa auringossa ja joukko pieniä lapsia leikki puun varjossa. Huomattuaan meidät lapset juoksivat jalkoihimme ja alkoivat huutaa "photo, photo, photo", niin harvinaisia kamerat heidän kylällään olivat. 


Tässä on paikallinen hotelli. Yö ei maksanut paljoa ja hotelli olikin sairaiden omaisten suosima silloin, kun omaan kotiin olisi liian pitkä matka. Ja kun oli varaa maksaa yöpymisestä.





Tässä on itse Chaurjaharin kylä. Täällä kävimme nostamassa rahaa ja ostamassa kankaita niin sairaalalle kuin kotiinkin. Täältä yritimme metsästää jotain herkkuja juhlaillallisellemme. Ostamamme keksit eivät kuitenkaan tehnyt kauppaansa, eihän niitä ole miksikään jälkiruuaksi tarkoitettu vaan teen kanssa syötäväksi???


Uskomaton matka tuo olikin. Siellä sai kyllä nähdä elämän kirjon, niin että varmasti kosketti ja syvältä. Se yksinkertainen elämä, jota tuolla vietimme oli tietyllä tavalla hyvin kuluttavaa, mutta myös niin antoisaa, että sydän kaipaa takaisin tuollaisen työn pariin. Suosittelen tätä syvästi kaikille, jos vain tilaisuus aukeaa. Etenkin terveydenhuollon henkilökunnalle olisi varmasti erityisen antoisaa nähdä, minkälaista terveydenhuoltoa muissa maissa on tarjolla. Opin niin paljon. 

Jos haluat kysyä jotain matkastani tai opiskeluista tai mistä vain, niin sähköpostia saa laittaa, samoin kuin kommenttia täällä tai viestiä vaikka instassa (@annithe), kuulen mielelläni teidän mielipiteitä, kommentteja ja kysymyksiä! 

Musikaaleja viime hetkellä

2017/11/10
Tiedätkö sen tunteen, kun mahtipontinen musiikki jyrähtää ympärilläsi, sali hiljenee ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkää? Se on se tunne, kun tietää, että jotain taianomaista on tapahtumassa juuri siinä hetkessä. Silloin tietää, ettei seuraavaan kolmeen tuntiin tarvitse tuijotella kelloa, ei iske jano eikä pissahätä vaan katse nauliutuneena lavalle haluaa imeä kaiken ympärillä tapahtuvan. Lyhykäisen Lontoon reissumme aikana saimme kokea jopa kaksi tuollaista hetkeä, kun ympärillä oleva maailma vain unohtui meidän ensin uppoutuessa 1700-luvun Ranskaan ja parin päivän päästä yhtien maailman kekseliäimpien muusikoiden maailmaan.

                             

                      


Minä rakastan musikaaleja ja jostain kumman syystä yksi musikaali tuntuu rakastavan minua. Olen nähnyt Les Miserablesin ainakin kolmena erilaisena tuotantona. Kerran elokuvateatteriin striimattavaa suurtuotantoa ihaillen, toisen kerran 18-vuotissynttäreitäni filmaation parissa juhlien ja nyt jostain syystä istuin jälleen katsomossa odottaen, että Jean Valjean aloittaa mahtipontisen laulunsa. Jostain syystä rakastan kaikkea tuossa teoksessa, sen vahvoja lauluja, kaunista tarinaa ja rohkeita henkilöhahmoja, se on mestariteos, jonka jokaisen tulisi nähdä, etenkin Lontoon West Endissä.


    

Ostimme liput tähän Lontoon näytökseen samana päivänä 45 punnalla. Lippukoppeja, joissa mainosten mukaan myydään viime hetken lippuja halpoihin hintoihin, löytyy ympäri West Endiä ja Sohon aluetta, mutta me uskaltauduimme vain virallisen TKTS:in koppiin. TKTS:iltä hommasimme molempien West End -esitysten liput. Huom! Heiltä lippuja saa vain Leicester Squarelle paikan päälle menemällä saman päivän, huomisen ja ylihuomisen esityksiin.

   


Kun puhuin kekseliäistä muusikoista tarkoitin tietysti Stompin uskomattomia taiteilijoita, jotka saavat musiikkia aikaan arkipäiväisistä ja perin kummallisistakin esineistä. Stomp oli Tommille lyömäsoittajana ihan must Lontoon reissulla ja niin päädyimme taasen saman päivän lipuilla katsomaan tuota huikeaa show'ta. Tällainen musiikista mitään ymmärtämätönkin oli haltioissaan, kun kumiputkia hakkaamalla, koripalloja pomputtelemalla, tiskaamalla ja sytkäreillä saatiin niin hyvän kuuloista saundia aikaiseksi! Voin kyllä suositella kaikille, jotka sattuvat Stompin kaupungeissa visiteeraamaan. Lontoon viime hetken tiketit maksoivat 27,5 puntaa. Ainoana miinuksena täytyy sanoa, että ainakin tämänhetkisen näyttämön Ambassador's Theatren yläkatsomon penkit ovat aika tuskaa tällaisille ylipitkille skandinaaveille. Tommin polvet hinkkasivat etummaiseen penkkiin koko ajan, joten onneksi esitys oli niin mieletön. Muuten ei ehkä olisi jaksanut istua.


               

Loistavia vaihtoehtoja Lontoon matkalle ovat nämä molemmat, voin suositella! TKTS:in kautta homma sujui jouhevasti ja lippuja oli runsaasti saatavilla eri esityksiin. Mikäli kuitenkin haluat ehdottomasti nähdä tietyn esityksen, on varmasti järkevää ostaa liput hyvissä ajoin. Esimerkiksi Harry Potter and the Cursed Child -näytökseen ei ollut jäljellä kuin 125 punnan lippuja noin kolme viikkoa ennen matkaamme ja kun siihen täytyy ostaa oma lippu kumpaankin näytökseen, olisi tämä spektaakkeli kustantanut yhdeltä 250 puntaa. Ja se on liikaa jopa Potterista.

Onko muita musikaalifaneja? Listatkaa omat suosikkinne, olisi ihana tehdä uusia löytöjä niidenkin parista!

Lontoon ilmaiset museot: Natural History Museum

2017/11/06
Moni varmasti tietää Lontoon upeasta museotarjonnasta, joista monet ovat suuren yleisön saatavilla täysin ilmaiseksi! Mitä kätkeytyy noiden upeiden ovien taakse ja mitä kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa? Tarjolla on siis hyviä vinkkejä ja paaaaljon kuvia. Yksi syy, minkä takia valitsimme Lontoon tämän syksyn kohteeksi, oli juurikin uskomaton museotarjonta. Reissussa ehdimme koluta kuitenkin vain tämän luonnonhistoriallisen museon sekä kiertää British Museumin näyttelyn tähdet. Jäipähän jotain vielä ensi kerraksi! 


Tällä kertaa keskityn Natural History Museumiin, josta minulla ainakin oli valtaisat odotukset jo ennen reissua. Niin vaan kyyneleitä nieleskellen jouduin toteamaan nuokin odotukset ylittyneiksi sitä valtavaa sinivalaan luurankoa huuli pyöreänä tuijottaessani. Koska Lontoon luonnonhistoriallinen museo on upea ja ilmainen, on se myös hyvin suosittu. Museoon kannattaakin hyökätä heti avautumishetkellä, kun suuret massat eivät ole vielä löytäneet perille. Me olimme noin tunnin aikataulusta jäljessä ja aamuselta saatiin kierrellä suhteellisen rauhassa, mutta sitten kouluryhmät saavuttivat meidät. Museo on kuitenkin valtava, joten suurikin väkijoukko hajautuu sinne hyvinkin tehokkaasti.


Tässäkin museossa viettäisi helposti useamman päivän ilman tylsyyttä, mutta meillä oli käytössä vain puolikas päivä. Jos koko reissua ei ole tarkoitus pyhittää tämän museon koluamiseen, suosittelen jonkinlaisen pelisuunnitelman tekemistä. Siinä auttavat myös puhelinsovellukset NHM Visitor ja Natural History Museum. Meille oli selvää päästä ihmisyyden alkulähteille, dinosaurusten valtakuntaan ja tietysti majesteettisten valaiden pariin. Ehdin siinä pikaisesti piipahtaa myös ihmisen fysiologian osastolla katsomassa parin minuutin sikiöstä vauvaksi -videon, suosittelen. 


Museossa oli paljon luurankoja ja mallinnuksia varhaisista ihmisistä, joiden samankaltaisuus nykyihmisen kanssa teki kyllä valtavan vaikutuksen. Dinosaurusten fossiileita oli esillä myös uskomattoman paljon, on ihan mieletöntä, kuinka sellaiset valtavat matelijat ovat aikanaan olleet maapallon ravintoketjun huippua. Henkilökohtaisiin lemppareihini pääsivät myös lukuisat täytetyt nisäkkäät, joiden kanssa pääsi todella hahmottamaan eri eksoottisten eläinten kokoa ja näköä. Ilokseni huomasin myös näissä täytevitriineissä useita lappuja, joissa kerrottiin, että luonnonhistoriallinen museo on sitoutunut eläinten suojeluun eikä enää hanki uusia näytteitä kokoelmiinsa.


Parasta kuitenkin oli varmaan koko museon kuuluisin näytekappale, kymmeniä metrejä pitkän sinivalaan luuranko Hintze Hallin katossa, siinä kohdassa leuka putosi ja kyynelet kihosivat silmiin.


Omien kiinnostuksen kohteiden mukaan voi valita sopivimmat kohteet omalle poppoolle, nähtävää on edellä mainittujen lisäksi myös maailman synty ja kehitys -hallissa sekä määnjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista kertovassa näyttelyssä. Tervetuloa virtuaalimatkalle elämän alkulähteiltä nykymaailman kauneimpiin ihmeisiin.




















Toivon, että viihdyitte tämän parissa, itsellä tulvahti taas tätä tehdessä muistot elävänä mieleen. Ihanaa, että olit kiinnostunut Lontoon luonnnonhistoriallisesta museosta. Mitä olit mieltä? Oletko itse käynyt? Minusta on aina niin mukavaa keskustella kanssanne ja saada upeita vinkkejä seuraavia reissuja varten. Jätä siis ihmeessä kommenttia, jos herätti ajatuksia, tuli mieleen kysymyksiä, omia vinkkejä tai ihan muuten vaan! ♥