Opiskelijabudjetilla Lontooseen - valmistelut etukäteen

2017/10/15
Neljä opiskelijaa, joiden tavoitteena oli puolessatoista kuukaudessa suunnitella reissu Lontooseen, joka tarjoaisi mukavat ja rentouttavat puitteet, muttei ajaisi koko poppoota kaurapuurodietille loppuelämäksi. Suunnittelu siis alkoi puolisentoista kuukautta sitten lentojen ostolla ja sen jälkeen ollaan selattu lukemattomia matkaoppaita ja nettisivustoja kohtuuhintaisen majoituksen toivossa, varattu majoituksia ja sitten peruutettu niitä, varattu parit must see –kohteet ennakkoon, tehty minuuttiaikataulu ja sovittu treffit Tommin kaukaisen sukulaisen kanssa.

Nyt ollaan jo yllättäen siinä pisteessä, että Lontoossa on nukuttu jo yksi yö ja tänään nähdään, kuinka hyvin aikataulutus ja budjetti pitää kutinsa. Otetaan katsaus meidän esivalmisteluihin ja niiden kuluihin. Summat ovat yhdeltä hengeltä, jos ei muuta mainita.

Kuva: Pinterest

Puolitoista kuukautta sitten

Varasimme siis lennot Lontooseen elokuun lopussa, kun halvalla saimme. Finnair Plus –tarjouksena edestakaiset finskin lennot ilman matkatavaroita syyslomaviikolle 230€/pää. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta olemme tyytyväisiä tähän ottaen huomioon ajankohdan ja suorat lennot.

Kolme viikkoa sitten

Tässä vaiheessa majoituksen hankinta oli vielä kesken ja paniikki alkoi hiipiä puseroon. Meillä oli siis varattuna eräästä pienestä hotellista kaksi huonetta á 100 €/yö. Hotelli oli hyvällä sijainnilla, siihen kuului aamupala (vaatimaton) ja oma kylppäri, joten Lontoon mittapuussa tuo olisi varmaan älyttömän hyvä hinta-laatusuhde. Emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa olleet kovinkaan innostuneita kyseisestä ratkaisusta ja lueskeltuamme tripadvisorin täydeltä murska-arvioita syntyi todellinen tahtotila löytää parempi yöpaikka.

Olimme jo alkuun hyljänneet ajatuksen Airbnb-kämpästä, sillä hotelliaamiainen houkutteli. Nyt saimme kuitenkin huomata, että halutaksemme oman huoneen omalla kylppärillä suhteellisen hyvältä alueelta ja kunnollisen nälkää pois pitävän aamiaisen, pitäisi meidän ainakin tuplata hotellibudjettimme, joka oli ollut siellä sadan euron tuntumissa per huone per yö. Palasin Airbnb-asuntojen pariin ja kokosin wishlistille omat kahden makkarin suosikkini, joista sitten valikoitui varsinainen namupala Itä-Lontoosta. Asiointi sujui jouhevasti ja budjettikin alittui. Kuusi yötä maksoi yhdeltä 255,5€.

Kuva: Airbnb

 Kaksi viikkoa sitten

Must see –kohteisiin valikoitui tietysti jokaisen Harry Potter –fanin (eli meidän köörin tyttöjen) märkä päiväuni, Warner Bros Studios. Harry Potterin ollessa täysin ansaitusti suosikki ympäri maailman, on halukkaita studiokierrokselle runsaasti. Liput ja paikka kierrokselle täytyi siis varata etukäteen. Olimme aika lailla viimeminuuteilla liikenteessä, sillä vapaita kierroksia oli lokakuussa jäljellä enää meidän viikolle! Mikähän lie vika tässä viikossa? Kierros ei hintansa puolesta ollut mikään budjettiratkaisu, mutta ehdottomasti pakollinen Lontoon vierailulla. Yhdeltä hengeltä sai tästä (oletettavasti) taianomaisesta kokemuksesta pulittaa 45€.

Kuva: Pinterest
Viikko sitten

Vaikka oli ollut jo ihan selvää silloin puolitoista kuukautta sitten, että ostamme etukäteen lippupaketin, jolla pääsee niin theDungeoniin, Madame Tussaudille että London Eyehinkin, olimme jättäneet lippujen oston väliin ”kyllä sitä vielä ehtii” –mentaliteetilla. Sitten havahduimme eräänä lokakuisena päivänä siihen, että matkaan on jäljellä viikko, eikä tuota pakettia ole vieläkään hyppysissämme. Pikainen tarkastelu internetissä osoitti, että vapaita aikoja the Dungeonin näytöksiin vielä on ja saimme tuon tärkeän paketin ostettua. Yhdeltä hengeltä tuo kolmen nähtävyyden paketti maksoi noin 62 euroa. Lippupaketteja saa 2-4 nähtävyyden pakettina ja sisällön saa itse koota tiettyjen nähtävyyksien joukosta. Reilun alennuksen saa, kun ostaa tuon vielä 24 tuntia ennen!

Kuva: Pinterest

Kokonaisuudessaan kulut ennen matkaa ovat olleet siis 592,5 € per nenä. Tämän jälkeen kaikki onkin enää itsestä kiinni, sillä Lontoo tarjoaa paljon ilmaisia huveja, kuten walking tourit ja useat museot, joita aiomme häikäilemättömästi hyödyntää. Majapaikassamme on myös keittiö, joten aamu- ja iltapalat nautitaan budjettihengessä paikallisen supermarketin valikoimista.

Kuva: Pinterest
Stay tuned tulevia reissupostauksia varten. Luvassa kattava kooste ilmaisesta Lontoosta, laaja selvitys Lontoosta kaikkien rakastaman velhopojan silmin, virtuaalimatka the London Dungeoniin, villiintyminen vahanukeista Madame Tussaudissa ja halpojen musikaalilippujen metsästyksestä. Ajankohtaisimmat kuulumiset päivittyvät instaan, joten muista ottaa seurantaan!

Kirurgian parhaat

2017/10/08
Kirurgian jakso on ollut mielestäni yllättävän mielenkiintoinen ja kirurgitkin yllättävän mukavia ihmisiä! Kuopiossa vietettyjen viikkojen lisäksi pääsimme kokemaan elämää ja sairaalaa Joensuussa viikon verran. Joensuun hajautusviikko olikin ehdottomasti yksi kurssin kohokohtia. Yliopistosairaalassa kun tulee helposti sellainen olo, että henkilökunta on jo kovin kyllästynyttä alati ympärillä pyöriviin opiskelijoihin ja itse on aina vain tiellä. 



Naistentautien säilyttäessä kiistattoman asemansa lääketieteen ehdottomana ykkösenä on kirurgia yltänyt kuitenkin top kakkoseen. Kirurgiassa tai tuttavallisemmin kirrassa parasta ovat olleet pientoimenpiteet ja vaikka kädet vielä vähän tärräävätkin, on tuloksena ollut ihan siistiä jälkeä. Mielekästä on ollut  huomata, kuinka kurssiaseman ja taitojen kohotessa on saanut myös toimia itsenäisemmin esimerkiksi päivystysalueella. 



Parasta kirralla on ollut, kun on..

.. päässyt tikkaamaan
Jep nyt ilo irti tästä bulkkihommasta, kun se on vielä uutta ja jännittävää. Muutaman vuoden päästä sitä ei varmaan ihan niin innoissaan höngi kirurgin olan takana, että tajuiskohan hän päästää sut tikkaamaan.

.. saanut pukea steriilit päälle leikkaukseen
Vielä en varsinaisesti päässyt assaaamaan, mutta olihan sekin nyt siistiä, että sait koskea niihin sinisiin liinoihin ja kuulua niin sanotusti jengiin



.. saanut itsevarmuutta tekemiseen ja tutkimiseen
Vaikka ensi kesän ekoina työpäivinä puntti varmasti tutiseekin, on ollut ihan mieletöntä huomata, kuinka itsevarmuus pikkuhiljaa kasvaa. Potilaita tutkiessa alkoi jo oma järjestys muotoutua eikä enää tuntunut vain siltä, että tekee jotain ihmetestejä ja -tutkimuksia sen takia, että nää nyt pitää tehdä. 

.. ollut paljon harkkoja
Meillä on yhteensä näiden viiden viikon aikana 24 ryhmäopetusta, joista neljä oli hajautuspaikassa. Tärkeät asiat tulee käytyä rauhassa ja potilaiden tutkimisellekin on varattuna aikaa. Harkoissa ollaan saatu mm. kokeilla kolonskoopin käyttöä ja poistaa luomia.

Kun kandi tekee päätelmiä


.. tajunnut olevansa vielä täysin vaiheessa
Onneksi saa vielä pitkään olla nuori lääkäri, jonka odotetaan kyselevän tyhmiä kysymyksiä ja huolestutaan sitten, kun näitä ei kuulu. 

Mukavaa hommaa, mutta ei ehkä kuitenkaan se intohimo. Nyt on edessä vielä yksi viikko harkkoja ja sitten Londresin lomaa pukkaa päälle. Mulla on kova tavoite loppusyksylle, kun alkaa koulun puolesta kevyempi jakso. Suunnitelmana on tehdä vihdoin syvärit valmiiksi. Nyt kun se on näin julkisestikin sanottu, niin pakko varmaan onnistua. Onko jotain mitä haluaisit tietää kirrasta tai opiskeluista ylipäätään? Kommentoi tai laita viestiä, olen ollut erittäin iloinen niistä monista viesteistä, joita olen syksyn mittaan saanut ja vastaan mielelläni kysymyksiin!

Viikon onnelliset x 12

2017/09/23
Tällä viikolla olen saanut kokea hienoja asioita, sellaisia, jotka ilahduttavat hetkessä, mutta jäävät heposti arjen ja muun touhuilun jalkoihin. Haluan arvostaa noita pieniä onnistumisen ja ilon hetkiä, jotka tekivät tästäkin viikosta ihanan. Kiitos <3

Sisälläni kuplii ilo, kun

.. Tommi ja isi suunnittelevat yhdessä terassiprojektiaan mökille

.. sain eilen olla tekemättä mitään, löhötä sohvalla, katsoa Netflixiä ja käydä päiväsaunassa, kerrankin hyvällä omallatunnolla.

.. pääsin mukaan kansalaisopiston teatteriproduktioon

.. onnistuimme Emman kanssa poistamaan oikean luomen ihan itse


.. löysin tällä viikolla uskomattomia metsäpolkuja, joista en ole aikaisemmin tiennytkään!

.. ystävät kysyivät minulta gyneen liittyviä asioita ja osasin jopa jotain kertoakin

.. tajuan, että syksyn reissut lähenevät kovaa vauhtia

.. koin ihan uusia oivalluksia ja onnistumisia ratsastustunnilla



.. sain tutustua erääseen pitkäaikaiseen tuttavaan paremmin ja opin tietämään enemmän hänen perheestään ja tulevaisuudensuunnitelmistaan

.. pääsin Raxiin syömään jälkkäbuffan kera

.. sain alkuviikosta halia uskomattoman ihanaa pikkumiestä

.. Siskonpedin kaikki jaksot on jo Areenassa


Mikä on tehnyt sut tällä viikolla onnelliseksi? Jakamalla isoja ja pieniä iloja niitä osaa arvostaa enemmän ja yhteinen hypetys auttaa onnea tarttumaan mieleen.

Kandipalsta: Lihavuus on terveysriski

2017/09/14
Kandipalstaa miettiessäni ajattelin, että tämä on yksi esiin nostettavista aiheista. Sittemmin olen pakoillut aiheesta kirjoittamista, sillä tiedän sen herättävän niin paljon tunteita, että monien tekstien väärintulkinnan vaara on suuri. Tällä viikolla aiheen noustessa jälleen puheeksi ruokapöydässä päätin, etten voi pakoilla enempää. Haluan ottaa kantaa tähän aiheeseen ja esittää toivon mukaan mahdollisimman asiapitoista tietoa tästä kovin tunteellisesta aiheesta.


Fakta on se, että ylipainosta ja lihavuudesta on tullut liian tavallista. Niin tavallista, että meidän arviokykymme heikkenee asian osalta. Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa työikäisistä yli 2 miljoonaa ihmistä oli ylipainoisia (BMI > 25 kg/m2). Miehissä ylipainoisten osuus oli jopa 70 % ja naisillakin 57 %. Ylipainoisista lähes 20 % on lihavia (BMI > 30 kg/m2). (1 & 2) Voi olla siis hyvin vaikea huomata omia tai läheisten kasvavia terveysriskejä, kun ympäristössä suurin osa on ylipainoisia. 

Tässä välissä haluan huomauttaa, ettei BMI ole mittarina aukoton, kuten harvat asiat ovat. Erityisen pitkillä, lyhyillä tai vaikkapa lihaksikkailla ihmisillä tulokset saattavat usein olla harhaanjohtavia ja tällöin olisikin hyvä ottaa avuksi vyötärönympärys, etenkin jos BMI jää alle 30 kg/m2. Vyötärönympäryksen raja-arvona pidetään naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. (1)

Minkäännäköiselle body shamingille ei tässä maailmassa olisi minun mielestäni yhtään enempää tilaa, kaikennäköisillä ja -kokoisilla on täysi oikeus rakastaa itseään ja tuntea itsensä kauniiksi. Siitä ei ole nyt kyse. Vaikka toivonkin, ettei kukaan joutuisi piinan, kiusauksen tai itseinhon käsiin vartalonsa painoindeksin takia, en voi kannustaa lihavuuden ihannointiin tai yrityksiin tehdä siitä normaali käsite. Lihavuudella on merkittäviä terveysriskejä ja valitettavan usein nämä terveysriskit siirtyvät eteenpäin myös jälkeläisille. (3) Moni meistä tietää varmasti terveitä lihavia ihmisiä, joilla ei ole mitään (todettuja) sairauksia ja kokevat itsensä terveeksi. Poikkeuksia tietysti on, mutta yhden tai kahden ihmisen perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä. 

Kuten varmasti moni tietää, lihavuus myötävaikuttaa monen sairauden syntyyn ja lisää riskejä ennenaikaiselle kuolemalle. Monesti sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden suuruudesta ja kun painolla on taipumus pikemminkin nousta kuin laskea iän myötä, tulevat ongelmat yhä vain suuremmiksi. Lihavuus kasvattaa muun muassa riskiä verenpainetautiin, uniapneaan, valtimonkovettumatautiin, laskimotukoksille, aivoinfarktiin, diabetekseen, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin, masennukseen sekä erinäisiin syöpiin. Lisäksi lihavuus huonontaa selvästi hedelmällisyyttä. (1) 

Lihavuuden hoito ei ole helppoa, sen määrittämisenkin jo ollessa jonkin verran monimutkaista. Monet meistä ovat varmasti kokeilleet erilaisia laihdutuskuureja, joista on saattanut tai ehkä useammin jopa ei ole saattanut saada pysyviä tuloksia. Ruokavalion muuttaminen ja energiansaannin rajoittaminen ovat kuitenkin tärkeimpiä keinoja lihavuuden hoidossa. Liikunta on tärkeä osa painonhallintaa ja liikunnan yhdistäminen vähäenergiaiseen ruokavalioon parantaakin laihtumistulosta. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä ja meidän materiaaleissamme kerrotaan riittäväksi liikunnaksi 45-60 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa päivittäin (noin 300 kcal). Tämä tarkoittaa esimerkiksi kävelyä, rauhallista uintia tai pyöräilyä. (1)

Mikäli omat resurssit on käytetty loppuun tai metodeita, voimia tai aikaa ei tunnu riittävän painonpudotukseen alunperinkään, perusterveydenhuollosta pitäisi saada apuja lihavuuden hoitoon. Näistä kannattaa rohkeasti kysyä terveydenhoitajalta, työterveydestä tai terveyskeskuksesi lääkäriltä. Heidän pitäisi osata ohjata apua tarvitsevat moniammatillisen tiimin pariin, jossa ohjataan parempien valintojen tekoon arjessa, autetaan löytämään liikunnan riemu sekä keskitytään ongelmakohtiin. (4)

Lihavuutta voidaan hoitaa myös leikkauksella. Leikkausmetodeita on erilaisia, mutta perusperiaatteena on mahalaukun koon pienentäminen, jolloin kylläisyydentunne saavutetaan nopeammin ja säilytetään pidempään sekä imeytyminen vähentyy. Yleisesti ottaen Suomessa leikkaukseen on mahdollista päästä, mikäli painoindeksi on yli 40 kg/m2 eikä tavanomaisista  tai tehostetuista laihdutusyrityksistä ole ollut mitään apua. Lisäksi leikkausindikaatiot saattavat täyttyä jo painoindeksillä, joka on yli 35 kg/m2, mikäli potilaalla on myös muita sairauksia, kuten diabetes. (4) Näistäkin kannattaa kysyä rohkeasti terveyskeskuslääkäriltäsi, mikäli asia kiinnostaa. Leikkaus ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja vaatiikin aina useamman epäonnistuneen laihdutusyrityksen sekä 7 % painonpudotuksen ennen leikkausta. (1)

Huikeaa, jos aihe herättää mielenkiintoa tai ajatuksia, olisi mahtavaa lukea teidän kommenttejanne ja käydä aiheesta asiallista keskustelua. Tätä tärkeää terveystekijää ei enää voida haudata ulkonäkökysymysten alle.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, linkkaan tähän hyviä vapaasti luettavissa olevia linkkejä, joista löytyy luotettavia, tutkimuksiin perustuvaa tietoa. 
Käypä Hoito -suositukset potilaille:

Viittaukset:
1. Käypä Hoito -suositus: Lihavuus
2. Finriski-tutkimus (terveytemme.fi ja THL)
3. Lääkärin tietokannat: Lapsen ylipaino ja lihavuus
4. Lääkärin tietokannat: Lihavuuden hoito

Sairaala kotina?

2017/09/11
Olen tästä aiheesta useammankin kerran sivumennen sanoen blogissani maininnut, mutta ainakaan päivitettyä versiota tilanteesta ei ole kokonaisen postauksen muodossa. Tämä vapaa-ajan, ystävien ja muun elämän yhdistäminen lääkikseen on ikuisuuskysymys, joihin moni alasta kiinnostunut toivoo vastausta. Olin jo sanomassa, etten tietenkään voi antaa tästä kuin yhden näkökulman, mutta aloin sitten miettimään, että aika iso osa lähipiiristäni on kanssaopiskelijoita. Ehkä osaan siis sanoa jo hiukan yleisestikin.


 Mikä on sinulle tärkeää?

Vaikka muihin yliopistoaloihin verrattuna lääkiksessä on aika paljon läsnäolopakollista opetusta, ovat päivät ja viikot aika hyvin suunniteltavissa. Ja toisaalta on hienoa, kun viikosta on automaattisesti varattuna tietty aika opintoihin. Lisäksi harkoissa oppii ihan eri tavalla kuin luennoilla tai itse kirjasta lukemalla. Usein sanon, että opiskeluun voisi käyttää kaiken vuorokaudesta liikenevän ajan. Lääketiede on niin massiivisen laaja ala ja uutta tietoa tulee päivittäin, että valmista ei tule ikinä. 

Täten ajankäyttö on pitkälti omissa käsissä. Riippuen vuosikurssista sekä pyörivistä kursseista, pakollista opetusta on 2-5 kertaa viikossa. Tämä tekee tunneissa muutamasta tunnista pariinkymmeneen. Näiden ulkopuolella tulee itse käytettyä opiskeluihin ehkä 10-20 tuntia viikossa. Viime viikolla esimerkiksi tutkin ennen harkkoja potilaita, harkkojen jälkeen luettiin ja tehtiin ennakkotehtäviä seuraavan päivän harkkaan ja tutkin vähän lisää potilaita. Tämä joustavuus jättää siis tilaa oman aikataulun tekemiselle. Saatan tehdä pidempiä päiviä joskus, jotta ehtisin vaikkapa päivällä harrastamaan joku toinen kerta. Tai tenttiinluvun jälkeen tuntuu usein aika hyvältä pitää vaikkapa ihan vapaapäivä.


Kotona ei ehdi käydä ja vanhoille ystäville saa heittää hyvästit

Moni muuttaa opiskeluiden koittaessa pois kotipaikkakunnaltaan. Tällöin vanhaan kaupunkiin jäävät usein perhe, ystävät ja joskus jopa puoliso. Minä olen kysyville suositellut, ettei ainakaan ykkösen syksyn aikana tekisi hirveästi suunnitelmia kotipaikkakunnalleen. Silloin luodaan ystävyyssuhteita ja tutustutaan niin uuteen kotikaupunkiin kuin tuleviin kollegoihin. Kuusi vuotta on pitkä aika ja opiskelukaupungin tunteminen, omien harrastusten jatkaminen ja uusien ystävien kanssa hengailu helpottaa huomattavasti koti-ikävää ja helpottaa sopeutumista. 

En suosittele välitilassa elämistä, tiedän kyllä tällaisiakin tapauksia, joiden "oikea" elämä on jossain muualla ja Kuopiossa käydään vain pakollisissa opinnoissa. Omien kokemuksieni mukaan sopeutuminen opiskelukaupunkiin on hyvin hankalaa tällaisessa tilassa eikä opiskeluajasta pääse kunnolla nauttimaan, kun mielessä on vain jatkuva kiire valmistua ja kiitää sitten äkkiä takaisin kotipaikkakunnalle. Toki ymmärrän, että on erilaisia tilanteita, jolloin ei välttämättä ole muuta mahdollisuuta. Esimerkiksi perhe toisella paikkakunnalla menee monesti täysin oikeutetusti "opiskelukokemuksen" edelle.  Itse käyn noin kerran kuussa Vantaalla, joskus pari kertaa kuussa ja joskus parin kuukauden välein, mutta keskimääräisesti varmaan noin.


Opiskeluaika on täydellistä uusien harrastusten etsimiseen

Kuten tuli jo todettua, lääkiksen ohella on aikalailla mahdollisuus tehdä mitä vain. Meidänkin koulussa on monia, jotka työskentelevät, urheilevat todella kovalla tasolla, kasvattavat lapsia tai tekevät jo kovatasoista tutkimusta. Toisaalta on lupa ihan vaan olla koulupäivän jälkeen, nauttia hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta. Tai lukea muitakin kirjoja kuin koulukirjoja! Vanhana lukutoukkana järkytyin ykkösen keväällä, kun huomasin, etten ollut koko vuoden aikana lukenut mitään muita kirjoja kuin koulukirjoja. 

Kuten monet varmasti jo tietävätkin, niin olen Kuopiossa löytänyt täysin uusia harrastuksia sekä palannut vanhojen tuttujen pariin. Tämä on ehdottomasti auttanut kotiutumistani tänne ja nykyisin kotini onkin Kuopiossa. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikka minulle on ollut ihan fine etsiytyä yksin kiinnostaviin harrastuksiin, ei kaikkien näin tarvitse tehdä. Uusista kavereista löytyy varmasti juuri samasta lajista kiinnostuneita ja ainakin Kuopion kokoisessa kaupungissa voi luottaa siihen, että missä tahansa harrastuspaikassa ainakin kolmasosa on opiskelijoita. 



Esimerkkiviikko

Ensi viikolla minulla on pakollista opetusta 17 tuntia, tämän lisäksi tulee tehtyä noin 10 tuntia omatoimista opiskelua, joten se jättää ihan mukavasti aikaa myös harrastuksille ja ystävien näkemiselle. Viikon aikana tulee käytyä ratsastamassa, salilla sekä parissa opiskelijatapahtumassa. Viikonlopuksi saatankin sitten lähteä Vantaalle. 

Back to business

2017/09/03
Nyt on varmaan enää turha teeskennellä, etten olisi viettänyt melkein kuukautta blogihiljaisuutta ja palata vaan vähin äänin julkaisemaan samaan tahtiin, tutuista aiheista tekstejä. En osaa sanoa, miksi näin pääsi käymään. Arvailuita voin aiheesta antaa, onhan loppuen lopuksi tämän taustalla oma mieleni, ajankäyttöni ja priorisointini. Koska instaa (@annithe) olen jaksanut suhteellisen hyvin päivittää, ovat jotkut saattaneet huomata, että kouluvuoteni alkoi kahdella tentillä, joten päivisin on aika ja energia mennyt aika lailla niihin. Ja ilokseni voinkin sanoa selviytyneeni molemmista hyvin!

Toinen muutos kesään verrattuna on jälleen Kuopiossa alkanut säännöllinen harrastustoiminta. Käyn ratsastamassa noin kaksi kertaa viikossa, aloitin syksyn uutena harrastuksena uimakoulun ja crossfitissä pyrin käymään noin kolmesti viikossa. Tästä seuraa se, että muut menot huomioon ottaen ei illoissa juuri vapaita tunteja turhana pyöriskele. Toivon nyt kuitenkin, että kun pahimmasta stressistä on päästy yli, voin palata tuttuun postaustahtiin, jossa tekstejä ilmestyy kahdesta kolmeen viikossa. 


Syksyhän alkaa huomenna todenteolla, kun kirurgian harkat pyörähtävät käyntiin. Ensi viikolla opimme muun muassa virtsarakon katetrointia, rinta- ja ihosyövästä sekä gastrokirurgiasta. Tutkin myös ensimmäiset kirurgiset potilaani ensi viikolla, mitä lukuisista potilaskohtaamisista huolimatta osaan aika lahjakkaasti jännittää. Lähinnä siksi, kun oman tutkimisen tulokset täytyy käydä läpi koko ryhmän ja luonnollisesti opettavan lääkärin kanssa. Kirurgian viisiviikkoinen tulee kaikkiaan olemaan suhteellisen rankka, veikkaisin. Viidessä viikossa pitää 20 harkan lisäksi käydä seuraamassa leikkauksia, tutkia 10 potilasta ja käydä seuraamassa päivystystä. Silti, olen yllättävän innoissani tulevasta jaksosta. En odottanut tykkääväni kirurgiasta, mutta luentojen ja yhden ompeluharkan perusteella hyvää on luvassa.

Ja koulun lisäksi on vihdoin taas jotain odotettavaa, kun tällä viikolla tuettiin lentoyhtiöitä taas ihan urakalla. Ensimmäisenä vuorossa odottaa kirurgian kurssin päättävä Lontoon reissu, jonne saatiin tänään isoksi iloksi houkuteltua pikkuveli ja hänen tyttiksensä! Lennot on siis ostettu ja sen verran päätetty, ettei kuuden päivän reissua tulla kokonaan kaupungissa viettämään. Jos siis on jotain majoitusvinkkejä, neuvoja siitä, mitä kannattaa nähdä Lontoon ulkopuolella tai mitä tahansa huomioonotettavaa ensikertalaisille, laita koodia. 


Lontoon jälkeen jää vielä jotain takataskuun, kun joulukuussa lento vie Chongqingin kautta FILIPPIINEILLE!!! Oi kyllä, maailman parhaat sukellusvedet odottavat meitä turkooseina ja ah, niin kirkkaina. Reissuun lähtee ystäväpariskuntamme ja tämän reissun suunnitelma on ihanan vapaa. Thaimaan kiertoreissusta viisastuneina emme tee aikatauluja tai varaa yöpymisiä tai matkoja Suomesta käsin. Ehkä pieni poikkeus koskee sukelluskohdetta, sinne varmaan varataan dyykit, kurssit ja majoitukset jo hyvissä ajoin. Ja meikäläinen innostu jo niin paljon, että olisin halunnut varata erään surffikohteen majoituksen jo eilen, koska tsiisus! neljän hengen villa, ilmastointi ja kaksi kerrosta, maksaisi alle 60 €/yö ja aivan vimpan päälle mesta. 

Syksy tuleekin siis pitkälti pyörimään koulun, harrastusten ja reissujen suunnitteluiden parissa. Tuttua ja turvallista arkea höystettynä parilla pakomatkalla ;) 



Nyt haluan vielä kiittää teitä, rakkaat lukijat. Olen saanut blogin kautta ihania yhteydenottoja teiltä, olen kuullut paljon upeita tarinoita pääsykoeluvuista, sisäänpääsyistä, hilkulle jäämisestä ja itsensäylittämisestä. Olen niin uskomattoman kiitollinen, että saan kuulla näitä tarinoita teiltä. Kiitos, että saan olla osa teidän isoa urakkaanne, kiitos, että olen saanut jakaa omaa tarinaani. Minulle saa siis todellakin laittaa spostia, kommenttia, instaviestiä (@annithe), snäppiä (@laameri), mitä vaan, olen aina todella ilahtunut viesteistänne! Yritän kuunnella, myötäelää ja auttaa parhaan kykyni mukaan. ♥ Ja kaikille juuri aloittaneille fukseille vielä, tervetuloa jengiin! Perjantaina en päässyt teidän kanssa juhlistamaan koulun alkua, mutta toogiin mennessä lupaan parantaa tapani, joten siellä nähdään.