Kandipalsta: Lihavuus on terveysriski

2017/09/14
Kandipalstaa miettiessäni ajattelin, että tämä on yksi esiin nostettavista aiheista. Sittemmin olen pakoillut aiheesta kirjoittamista, sillä tiedän sen herättävän niin paljon tunteita, että monien tekstien väärintulkinnan vaara on suuri. Tällä viikolla aiheen noustessa jälleen puheeksi ruokapöydässä päätin, etten voi pakoilla enempää. Haluan ottaa kantaa tähän aiheeseen ja esittää toivon mukaan mahdollisimman asiapitoista tietoa tästä kovin tunteellisesta aiheesta.


Fakta on se, että ylipainosta ja lihavuudesta on tullut liian tavallista. Niin tavallista, että meidän arviokykymme heikkenee asian osalta. Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa työikäisistä yli 2 miljoonaa ihmistä oli ylipainoisia (BMI > 25 kg/m2). Miehissä ylipainoisten osuus oli jopa 70 % ja naisillakin 57 %. Ylipainoisista lähes 20 % on lihavia (BMI > 30 kg/m2). (1 & 2) Voi olla siis hyvin vaikea huomata omia tai läheisten kasvavia terveysriskejä, kun ympäristössä suurin osa on ylipainoisia. 

Tässä välissä haluan huomauttaa, ettei BMI ole mittarina aukoton, kuten harvat asiat ovat. Erityisen pitkillä, lyhyillä tai vaikkapa lihaksikkailla ihmisillä tulokset saattavat usein olla harhaanjohtavia ja tällöin olisikin hyvä ottaa avuksi vyötärönympärys, etenkin jos BMI jää alle 30 kg/m2. Vyötärönympäryksen raja-arvona pidetään naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. (1)

Minkäännäköiselle body shamingille ei tässä maailmassa olisi minun mielestäni yhtään enempää tilaa, kaikennäköisillä ja -kokoisilla on täysi oikeus rakastaa itseään ja tuntea itsensä kauniiksi. Siitä ei ole nyt kyse. Vaikka toivonkin, ettei kukaan joutuisi piinan, kiusauksen tai itseinhon käsiin vartalonsa painoindeksin takia, en voi kannustaa lihavuuden ihannointiin tai yrityksiin tehdä siitä normaali käsite. Lihavuudella on merkittäviä terveysriskejä ja valitettavan usein nämä terveysriskit siirtyvät eteenpäin myös jälkeläisille. (3) Moni meistä tietää varmasti terveitä lihavia ihmisiä, joilla ei ole mitään (todettuja) sairauksia ja kokevat itsensä terveeksi. Poikkeuksia tietysti on, mutta yhden tai kahden ihmisen perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä. 

Kuten varmasti moni tietää, lihavuus myötävaikuttaa monen sairauden syntyyn ja lisää riskejä ennenaikaiselle kuolemalle. Monesti sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden suuruudesta ja kun painolla on taipumus pikemminkin nousta kuin laskea iän myötä, tulevat ongelmat yhä vain suuremmiksi. Lihavuus kasvattaa muun muassa riskiä verenpainetautiin, uniapneaan, valtimonkovettumatautiin, laskimotukoksille, aivoinfarktiin, diabetekseen, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin, masennukseen sekä erinäisiin syöpiin. Lisäksi lihavuus huonontaa selvästi hedelmällisyyttä. (1) 

Lihavuuden hoito ei ole helppoa, sen määrittämisenkin jo ollessa jonkin verran monimutkaista. Monet meistä ovat varmasti kokeilleet erilaisia laihdutuskuureja, joista on saattanut tai ehkä useammin jopa ei ole saattanut saada pysyviä tuloksia. Ruokavalion muuttaminen ja energiansaannin rajoittaminen ovat kuitenkin tärkeimpiä keinoja lihavuuden hoidossa. Liikunta on tärkeä osa painonhallintaa ja liikunnan yhdistäminen vähäenergiaiseen ruokavalioon parantaakin laihtumistulosta. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä ja meidän materiaaleissamme kerrotaan riittäväksi liikunnaksi 45-60 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa päivittäin (noin 300 kcal). Tämä tarkoittaa esimerkiksi kävelyä, rauhallista uintia tai pyöräilyä. (1)

Mikäli omat resurssit on käytetty loppuun tai metodeita, voimia tai aikaa ei tunnu riittävän painonpudotukseen alunperinkään, perusterveydenhuollosta pitäisi saada apuja lihavuuden hoitoon. Näistä kannattaa rohkeasti kysyä terveydenhoitajalta, työterveydestä tai terveyskeskuksesi lääkäriltä. Heidän pitäisi osata ohjata apua tarvitsevat moniammatillisen tiimin pariin, jossa ohjataan parempien valintojen tekoon arjessa, autetaan löytämään liikunnan riemu sekä keskitytään ongelmakohtiin. (4)

Lihavuutta voidaan hoitaa myös leikkauksella. Leikkausmetodeita on erilaisia, mutta perusperiaatteena on mahalaukun koon pienentäminen, jolloin kylläisyydentunne saavutetaan nopeammin ja säilytetään pidempään sekä imeytyminen vähentyy. Yleisesti ottaen Suomessa leikkaukseen on mahdollista päästä, mikäli painoindeksi on yli 40 kg/m2 eikä tavanomaisista  tai tehostetuista laihdutusyrityksistä ole ollut mitään apua. Lisäksi leikkausindikaatiot saattavat täyttyä jo painoindeksillä, joka on yli 35 kg/m2, mikäli potilaalla on myös muita sairauksia, kuten diabetes. (4) Näistäkin kannattaa kysyä rohkeasti terveyskeskuslääkäriltäsi, mikäli asia kiinnostaa. Leikkaus ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja vaatiikin aina useamman epäonnistuneen laihdutusyrityksen sekä 7 % painonpudotuksen ennen leikkausta. (1)

Huikeaa, jos aihe herättää mielenkiintoa tai ajatuksia, olisi mahtavaa lukea teidän kommenttejanne ja käydä aiheesta asiallista keskustelua. Tätä tärkeää terveystekijää ei enää voida haudata ulkonäkökysymysten alle.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, linkkaan tähän hyviä vapaasti luettavissa olevia linkkejä, joista löytyy luotettavia, tutkimuksiin perustuvaa tietoa. 
Käypä Hoito -suositukset potilaille:

Viittaukset:
1. Käypä Hoito -suositus: Lihavuus
2. Finriski-tutkimus (terveytemme.fi ja THL)
3. Lääkärin tietokannat: Lapsen ylipaino ja lihavuus
4. Lääkärin tietokannat: Lihavuuden hoito

Sairaala kotina?

2017/09/11
Olen tästä aiheesta useammankin kerran sivumennen sanoen blogissani maininnut, mutta ainakaan päivitettyä versiota tilanteesta ei ole kokonaisen postauksen muodossa. Tämä vapaa-ajan, ystävien ja muun elämän yhdistäminen lääkikseen on ikuisuuskysymys, joihin moni alasta kiinnostunut toivoo vastausta. Olin jo sanomassa, etten tietenkään voi antaa tästä kuin yhden näkökulman, mutta aloin sitten miettimään, että aika iso osa lähipiiristäni on kanssaopiskelijoita. Ehkä osaan siis sanoa jo hiukan yleisestikin.


 Mikä on sinulle tärkeää?

Vaikka muihin yliopistoaloihin verrattuna lääkiksessä on aika paljon läsnäolopakollista opetusta, ovat päivät ja viikot aika hyvin suunniteltavissa. Ja toisaalta on hienoa, kun viikosta on automaattisesti varattuna tietty aika opintoihin. Lisäksi harkoissa oppii ihan eri tavalla kuin luennoilla tai itse kirjasta lukemalla. Usein sanon, että opiskeluun voisi käyttää kaiken vuorokaudesta liikenevän ajan. Lääketiede on niin massiivisen laaja ala ja uutta tietoa tulee päivittäin, että valmista ei tule ikinä. 

Täten ajankäyttö on pitkälti omissa käsissä. Riippuen vuosikurssista sekä pyörivistä kursseista, pakollista opetusta on 2-5 kertaa viikossa. Tämä tekee tunneissa muutamasta tunnista pariinkymmeneen. Näiden ulkopuolella tulee itse käytettyä opiskeluihin ehkä 10-20 tuntia viikossa. Viime viikolla esimerkiksi tutkin ennen harkkoja potilaita, harkkojen jälkeen luettiin ja tehtiin ennakkotehtäviä seuraavan päivän harkkaan ja tutkin vähän lisää potilaita. Tämä joustavuus jättää siis tilaa oman aikataulun tekemiselle. Saatan tehdä pidempiä päiviä joskus, jotta ehtisin vaikkapa päivällä harrastamaan joku toinen kerta. Tai tenttiinluvun jälkeen tuntuu usein aika hyvältä pitää vaikkapa ihan vapaapäivä.


Kotona ei ehdi käydä ja vanhoille ystäville saa heittää hyvästit

Moni muuttaa opiskeluiden koittaessa pois kotipaikkakunnaltaan. Tällöin vanhaan kaupunkiin jäävät usein perhe, ystävät ja joskus jopa puoliso. Minä olen kysyville suositellut, ettei ainakaan ykkösen syksyn aikana tekisi hirveästi suunnitelmia kotipaikkakunnalleen. Silloin luodaan ystävyyssuhteita ja tutustutaan niin uuteen kotikaupunkiin kuin tuleviin kollegoihin. Kuusi vuotta on pitkä aika ja opiskelukaupungin tunteminen, omien harrastusten jatkaminen ja uusien ystävien kanssa hengailu helpottaa huomattavasti koti-ikävää ja helpottaa sopeutumista. 

En suosittele välitilassa elämistä, tiedän kyllä tällaisiakin tapauksia, joiden "oikea" elämä on jossain muualla ja Kuopiossa käydään vain pakollisissa opinnoissa. Omien kokemuksieni mukaan sopeutuminen opiskelukaupunkiin on hyvin hankalaa tällaisessa tilassa eikä opiskeluajasta pääse kunnolla nauttimaan, kun mielessä on vain jatkuva kiire valmistua ja kiitää sitten äkkiä takaisin kotipaikkakunnalle. Toki ymmärrän, että on erilaisia tilanteita, jolloin ei välttämättä ole muuta mahdollisuuta. Esimerkiksi perhe toisella paikkakunnalla menee monesti täysin oikeutetusti "opiskelukokemuksen" edelle.  Itse käyn noin kerran kuussa Vantaalla, joskus pari kertaa kuussa ja joskus parin kuukauden välein, mutta keskimääräisesti varmaan noin.


Opiskeluaika on täydellistä uusien harrastusten etsimiseen

Kuten tuli jo todettua, lääkiksen ohella on aikalailla mahdollisuus tehdä mitä vain. Meidänkin koulussa on monia, jotka työskentelevät, urheilevat todella kovalla tasolla, kasvattavat lapsia tai tekevät jo kovatasoista tutkimusta. Toisaalta on lupa ihan vaan olla koulupäivän jälkeen, nauttia hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta. Tai lukea muitakin kirjoja kuin koulukirjoja! Vanhana lukutoukkana järkytyin ykkösen keväällä, kun huomasin, etten ollut koko vuoden aikana lukenut mitään muita kirjoja kuin koulukirjoja. 

Kuten monet varmasti jo tietävätkin, niin olen Kuopiossa löytänyt täysin uusia harrastuksia sekä palannut vanhojen tuttujen pariin. Tämä on ehdottomasti auttanut kotiutumistani tänne ja nykyisin kotini onkin Kuopiossa. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikka minulle on ollut ihan fine etsiytyä yksin kiinnostaviin harrastuksiin, ei kaikkien näin tarvitse tehdä. Uusista kavereista löytyy varmasti juuri samasta lajista kiinnostuneita ja ainakin Kuopion kokoisessa kaupungissa voi luottaa siihen, että missä tahansa harrastuspaikassa ainakin kolmasosa on opiskelijoita. 



Esimerkkiviikko

Ensi viikolla minulla on pakollista opetusta 17 tuntia, tämän lisäksi tulee tehtyä noin 10 tuntia omatoimista opiskelua, joten se jättää ihan mukavasti aikaa myös harrastuksille ja ystävien näkemiselle. Viikon aikana tulee käytyä ratsastamassa, salilla sekä parissa opiskelijatapahtumassa. Viikonlopuksi saatankin sitten lähteä Vantaalle. 

Back to business

2017/09/03
Nyt on varmaan enää turha teeskennellä, etten olisi viettänyt melkein kuukautta blogihiljaisuutta ja palata vaan vähin äänin julkaisemaan samaan tahtiin, tutuista aiheista tekstejä. En osaa sanoa, miksi näin pääsi käymään. Arvailuita voin aiheesta antaa, onhan loppuen lopuksi tämän taustalla oma mieleni, ajankäyttöni ja priorisointini. Koska instaa (@annithe) olen jaksanut suhteellisen hyvin päivittää, ovat jotkut saattaneet huomata, että kouluvuoteni alkoi kahdella tentillä, joten päivisin on aika ja energia mennyt aika lailla niihin. Ja ilokseni voinkin sanoa selviytyneeni molemmista hyvin!

Toinen muutos kesään verrattuna on jälleen Kuopiossa alkanut säännöllinen harrastustoiminta. Käyn ratsastamassa noin kaksi kertaa viikossa, aloitin syksyn uutena harrastuksena uimakoulun ja crossfitissä pyrin käymään noin kolmesti viikossa. Tästä seuraa se, että muut menot huomioon ottaen ei illoissa juuri vapaita tunteja turhana pyöriskele. Toivon nyt kuitenkin, että kun pahimmasta stressistä on päästy yli, voin palata tuttuun postaustahtiin, jossa tekstejä ilmestyy kahdesta kolmeen viikossa. 


Syksyhän alkaa huomenna todenteolla, kun kirurgian harkat pyörähtävät käyntiin. Ensi viikolla opimme muun muassa virtsarakon katetrointia, rinta- ja ihosyövästä sekä gastrokirurgiasta. Tutkin myös ensimmäiset kirurgiset potilaani ensi viikolla, mitä lukuisista potilaskohtaamisista huolimatta osaan aika lahjakkaasti jännittää. Lähinnä siksi, kun oman tutkimisen tulokset täytyy käydä läpi koko ryhmän ja luonnollisesti opettavan lääkärin kanssa. Kirurgian viisiviikkoinen tulee kaikkiaan olemaan suhteellisen rankka, veikkaisin. Viidessä viikossa pitää 20 harkan lisäksi käydä seuraamassa leikkauksia, tutkia 10 potilasta ja käydä seuraamassa päivystystä. Silti, olen yllättävän innoissani tulevasta jaksosta. En odottanut tykkääväni kirurgiasta, mutta luentojen ja yhden ompeluharkan perusteella hyvää on luvassa.

Ja koulun lisäksi on vihdoin taas jotain odotettavaa, kun tällä viikolla tuettiin lentoyhtiöitä taas ihan urakalla. Ensimmäisenä vuorossa odottaa kirurgian kurssin päättävä Lontoon reissu, jonne saatiin tänään isoksi iloksi houkuteltua pikkuveli ja hänen tyttiksensä! Lennot on siis ostettu ja sen verran päätetty, ettei kuuden päivän reissua tulla kokonaan kaupungissa viettämään. Jos siis on jotain majoitusvinkkejä, neuvoja siitä, mitä kannattaa nähdä Lontoon ulkopuolella tai mitä tahansa huomioonotettavaa ensikertalaisille, laita koodia. 


Lontoon jälkeen jää vielä jotain takataskuun, kun joulukuussa lento vie Chongqingin kautta FILIPPIINEILLE!!! Oi kyllä, maailman parhaat sukellusvedet odottavat meitä turkooseina ja ah, niin kirkkaina. Reissuun lähtee ystäväpariskuntamme ja tämän reissun suunnitelma on ihanan vapaa. Thaimaan kiertoreissusta viisastuneina emme tee aikatauluja tai varaa yöpymisiä tai matkoja Suomesta käsin. Ehkä pieni poikkeus koskee sukelluskohdetta, sinne varmaan varataan dyykit, kurssit ja majoitukset jo hyvissä ajoin. Ja meikäläinen innostu jo niin paljon, että olisin halunnut varata erään surffikohteen majoituksen jo eilen, koska tsiisus! neljän hengen villa, ilmastointi ja kaksi kerrosta, maksaisi alle 60 €/yö ja aivan vimpan päälle mesta. 

Syksy tuleekin siis pitkälti pyörimään koulun, harrastusten ja reissujen suunnitteluiden parissa. Tuttua ja turvallista arkea höystettynä parilla pakomatkalla ;) 



Nyt haluan vielä kiittää teitä, rakkaat lukijat. Olen saanut blogin kautta ihania yhteydenottoja teiltä, olen kuullut paljon upeita tarinoita pääsykoeluvuista, sisäänpääsyistä, hilkulle jäämisestä ja itsensäylittämisestä. Olen niin uskomattoman kiitollinen, että saan kuulla näitä tarinoita teiltä. Kiitos, että saan olla osa teidän isoa urakkaanne, kiitos, että olen saanut jakaa omaa tarinaani. Minulle saa siis todellakin laittaa spostia, kommenttia, instaviestiä (@annithe), snäppiä (@laameri), mitä vaan, olen aina todella ilahtunut viesteistänne! Yritän kuunnella, myötäelää ja auttaa parhaan kykyni mukaan. ♥ Ja kaikille juuri aloittaneille fukseille vielä, tervetuloa jengiin! Perjantaina en päässyt teidän kanssa juhlistamaan koulun alkua, mutta toogiin mennessä lupaan parantaa tapani, joten siellä nähdään.

LT4 = ihan oikea lääkäri

2017/08/07
Kuopio, I'm back. Aloitan neljännen vuoden opintoni tänään enkä voi uskoa, että olen oikeasti tässä pisteessä. Tämän kouluvuoden jälkeen pitäisi olla jollain tasolla valmis ottamaan jo vastuuta, kun monia odottavat lääkärinsijaisuudet ympäri Suomea. Muistan vieläkin ihan elävästi, kun fuksivuonna neloset oli omaan silmään ihan oikeita lääkäreitä. Voin nyt vinkata tuleville fukseille, että ei kannata sellaista illuusiota pitää yllä, aika pihalla ollaan vieläkin. Vaikka työkalut sen kanssa pärjäämiseen on toki karttuneet vuosien varrella.


Itse en ole vielä lyönyt lukkoon ensi kesän suunnitelmia, joten spekuloidaan sen sijaan tulevaa syksyä. Jollain tavalla olen laittanut tähän vuoteen paljon enemmän odotuksia ja tuntuu, että vuodesta on tuleva paljon rankempi kuin edeltäjästään. Faktana pitää tosin sanoa, että lukkari näyttää hyvinkin inhimilliseltä myös tänä vuonna eikä burnoutia taida tulla. Jollain tavalla kuitenkin vastuu painaa ja opiskelussa on ihan erilainen motivaatio, kun tietää, että tulee tarvitsemaan mahdollisimman paljon omaksuttua tietoa ensi kesän töissä. 
Meidän nelosvuosi on kivasti jaettu viiden viikon blokkeihin, jolloin saa rauhassa keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Vuosi alkaa kirurgialla, jota odotan sekavin fiiliksin. Toisaalta kiva, että pääsee harjoittelemaan pientoimenpiteitä, tikkaamista ja luomenpoistoja, mutta sitten toisaalta leikkausindikaatioiden tankkaaminen voi käydä aika puuduttavaksi. Kirurgiaan sisältyy viikon mittainen hajautus, joka omalla kohdallani osui Joensuuhun. En oikeastaan olisi voinut toivoa paremmin, sillä nimenomaan halusin päästä tutustumaan Joensuun meininkeihin sen ollessa yksi potentiaaleista tulevaisuuden kotikaupungeista. 


Kirran jälkeen lomaillaan, vietetään kaksi viikkoa terveyskeskusopetuksessa ja sen jälkeen orientoidutaan jälleen perinteisen opiskelun pariin, kun on fysiatrian vuoro. Fysiatriasta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä kokeneempi tiedonlähteenikään ei ole sitä vielä suorittanut. Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää. Fysiatrian viisiviikkoisen jälkeen on aika jälleen lomailla hiukan, kunnes joulun jälkeen on aika palata psykiatrian pariin. Psykiatriaa odotan oikeastaan todella paljon! Mielenterveys ja -sairaudet ovat aina kiehtoneet minua, vaikken uskokaan sen olevan erikoistumisalani. Psykiatriaan niin ikään sisältyy viikon mittainen hajautus ja jälleen Onnetar suosi minua, sillä kaupungiksi valikoitui Jyväskylä, joka oli toinen salainen haaveeni.
Psykiatriasta siirrytään luontevasti neurologian pariin, joka myös on hiukan hämärän peitossa. Potentiaalisesti mielenkiintoinen ala, mutta hyvin tarkkaa ja pitkäjänteistä työtä ymmärtääkseni, joten saa nähdä kuinka välistä kärsimätön luonteeni sietää. Neurologiaan on perinteisesti liittynyt viikko neurokirurgiaa, joka nyt yllätyksekseni onkin puolentoista viikon mittainen. Toivottavasti saan syvärini neurokirralle tehtyä ennen tuota kurssia, ei muuten ehkä kehtaa ilmestyä paikalle. Ja näin on vuosi tuotu päätökseen. Blokkien sisässä ja välissä juoksee yleislääketieteen, infektiosairauksien ja geriatrian seminaareja sekä lopputentit. 


Tämä vuoden kattava paketti on toivottavasti muokannut opiskelijanrentuista tiedonjanoisia ja vastuullisia urapolkunsa hyvin varovaisia ensiaskeleita ottavia lääkärinalkuja. Tosiasiahan on se, että koulussa voidaan antaa hyvä teoriapohja sekä tiedot siitä, mistä tietoa kannattaa etsiä, mutta todellinen ammatin oppiminen tapahtuu töissä. Tuoreella tiedolla, mutta ännäluvun pienuudesta johtuvalla epävarmuudella varustetut nuoret lääkärit joutuvat seuraavaksi koitoksekseen arvuutella, mitä kymmenen eri seniorilääkärin tarjoamasta eriävästä informaatiosta itse noudattaa. 


Kannatan elämässä pehmeitä arvoja ja elän kuten opetan. Niimpä nautin ekalla viikolla Kuopiosta kaksi ensimmäistä päivää, jonka jälkeen menen hieman lepuuttelemaan tiedonähkyisiä aivojani mökkilaiturille. Tässä postauksessa oli myös teille, rakkaat lukijat, tietoähkyn paikka varmasti. Vaikka mieleni tekisi jatkaa juttua vielä, niin palataan asiaan tulevissa postauksissa. Mikäli nelosvuosi tai opinnot ylipäätään kiinnostaa enemmän tai jäivät epäselväksi, pistä kommenttia perään! On aina ihana lukea teidän mietteitä ja kokemuksia käsitellyistä asioista, ollaan saatu niin mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi, kiitos siitä. 

Muistathan, että jos mun puuhat kiinnostaa, kannattaa ottaa somet haltuun ↓ Parhaiten arkeani ja juhlaani pääset seuraamaan instassa (@annithe) tai snäpissä (@laameri). Nähdään siellä! 

L O M A

2017/07/31
Heippa ja pahoittelut blogihiljaisuudesta, meidän viime viikko meni pääasiassa töiden ja remppahommien parissa, joten tilaa tai aikaa bloggaukselle ei juurikaan riittänyt. Nyt olemme aloittaneet kesän ainokaisen lomaviikkomme, joten hiljaisuutta tulee vielä jatkumaan jonkin aikaa. Tämä viikko menee melontaretkellä, pesismatseissa, viimeistelemässä remppaa sekä asuntomessuilla, joten rauhoittumisesta ei niinkään ole kyse vaan kaikesta kivasta puuhasta <3 Haudassa on kuulemma aikaa levätä. Ja koulussa. Kesäsäitä odotellessa palataan asiaan viikon lopulla, mukavaa elokuun alkua ihanaiset ♥


Kandipalsta: Tunnista nämä aivoinfarktin merkit

2017/07/24
Tänään paneudumme tärkeään aiheeseen, jonka sisäistäminen saattaa pelastaa sinun tai läheisesi hengen. Vuosittain aivoverenkierron häiriöön (AVH) sairastuu 24 000 suomalaista, joista 17 000 saa aivoinfarktin. Yksi tärkeimpiä asioita ennusteen paranemiseen liittyen on oireiden nopea tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen. Tulee mieleen eräs tuttava, joka työpäivän päätteeksi huomasi klassisia oireita, soitti ambulanssin, käveli itse ulko-ovelle ensihoitajia vastaan ja pääsi nopeasti liuotushoitoihin. 

Käsitteet haltuun
Aivoverenkiertohäiriötä (AVH) käytetään yleisnimityksenä aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille.
Aivohalvaus eli stroke tarkoittaa aivoinfarktin, aivojensisäisen verenvuodon (ICH), lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) tai aivolaskimoiden tukoksen (sinustromboosi) aiheuttamaa aivotoimintojen häiriötä.
Aivoinfarkti tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa pysyvää vauriota aivokudoksessa. 


Time is brain
Aikaikkuna liuotushoitojen aloittamiseen on 4,5 tuntia ja valtimonsisäisessä hoidossa 6 tuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että oireiden alusta saa kulua tuo x määrä aikaa, jonka sisässä hoidot tulee aloittaa. Tästä syystä on myös tärkeää huomata mahdolliset oireet ajoissa, jotta hoitoihin voi hakeutua mahdollisimman pian. 

Tunnista ainakin nämä
Aivoverenkierronhäiriön ja aivoinfarktin oireistot vaihtelevat jonkun verran riippuen siitä, mille aivojen alueelle vaurio kohdistuu. Usein oireet alkavat äkillisesti. Yleisimmin ongelma on etuverenkierron alueella (80%), mutta se saattaa paikantua myös takaverenkierron alueelle. Samanaikaisesti on myös mahdollista olla oireita usealta eri suonitusalueelta. Yleisiä oireita aivoverenkierronhäiriössä ovat:
  • Toispuoleinen halvaus, joka saattaa olla tuntopuutos ja/tai motorinen halvaus eli liikkumisen ongelma
  • Suupielen roikkuminen
  • Puhehäiriö, joka voi ilmetä puheen puuroutumisena tai vaikeutena käsitellä ja ymmärtää puhuttua tai kirjoitettua kieltä
  • Yhden silmän ohimenevä näön hämärtyminen tai sokeutuminen
  • Näkökenttäpuutos
  • Huimaus, pahoinvointi ja oksentelu
  • Nielemisvaikeus
  • Kaksoiskuvat

Mitä tehdä?
Näiden oireiden ilmaantuessa, etenkin useampia äkillisesti, on aika soittaa 112, jolloin ensihoitajat voivat tehdä oman tilannearvionsa ja ohjata oikeanlaiseen hoitoon tarvittaessa. Ei ole tarkoitus saada joukkohysteriaa aikaiseksi, nämä ovat vaan sellaisia asioita, jonka jokaisen kansalaisen olisi hyvä tietää. Aina voi soittaa hätäkeskukseen, lähimpään päivystykseen tai hakeutua lääkäriin, jossa lopullinen arvio voidaan tehdä ammattilaisen käsissä. 


Kiva, että vierailit ♥ Olisi ihanaa, jos jättäisit kommentin käynnistäsi! Teillä on yleensä niin hienoja mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia, että jaksan kerta toisensa jälkeen ihailla, kuinka ne tuovat ihan uusia näkökulmia ja herättelevät ajattelemaan. Ajattelin tässä läheisissä kandipalstan teksteissä avata lääketieteen käsitteitä ja vieraita sanoja, joita saattaa tulla potilasteksteissäkin vastaan. Onko sinulla ehdotuksia, mitkä sanat olisivat hyödyllisiä? Itse oudoillekin sanoille helposti turtuu, kun ovat niin jokapäiväisiä. Jos minun jokapäiväiset ja vähemmän jokapäiväiset seikkailut kiinnostavat, ota haltuun myös instagram (@annithe) sekä snäppi (@laameri), jompikumpi kyllä päivittyy päivittäin! 

Jos aivot kiinnostavat, niin netistä löytyy huippumielenkiintoinen projekti, jossa kartoitetaan kaikkia hermosolujen välisiä yhteyksiä. Konnektomi (connectome) tarkoittaa juurikin tällaista yhteyksien verkostoa aivoissa. Alla oleva kuva ja projekti löytyy osoitteesta www.humanconnectomeproject.com 



Lähteinä Terveyskirjasto sekä Käypä hoito -suositus